Lähde: Ad-Da’wa Ilaa Allaah baina at-Tajammu’ al-Hizbii wa at-Ta’aawuni as-Shar’ii, s. 99-101 [1].
Hudheifa (radija Allaahu ‘anhu) sanoi: Ihmisillä oli tapana kysyä Allaahin lähettiläältä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) hyvästä, mutta minulla oli tapana kysyä häneltä pahasta, pelosta, että se voittaisi minut, joten sanoin: “Oi Allaahin lähettiläs! Me olimme djaahilijjassa (tietämättömyydessä) ja pahassa sitten Allaah soi meille tämän hyvän, joten onko mitään pahaa tämän hyvän jälkeen?”
Hän sanoi: ”Kyllä.” Sanoin: “Ja onko mitään hyvää tuon pahan jälkeen?” Hän sanoi: “Kyllä mutta se tulee olemaan pilaantunutta.” Kysyin: “Mikä tulee pilaamaan sen?” Hän sanoi: “Ihmiset, jotka johdattavat muita muulla kuin minun sunnallani, tulette hyväksymään jotain (heidän tekojaan) ja torjumaan toisia.” Kysyin: ”Entä tuleeko olemaan mitään pahaa tuon hyvän jälkeen?” Hän sanoi: “Kyllä! helvetin tulen porttien kutsujat, ken vastaa heille hänet tullaan heittämään sinne.” Sanoin: ”Oi Allaahin lähettiläs! Kuvaa heitä meille.” Hän sanoi: “He tulevat olemaan meidän kansamme parista ja puhumaan meidän kieltämme.” Sanoin: ”Mitä määräät minua tekemään jos se sattuu tapahtumaan minun elämäni aikana?” Hän sanoi: ”Pidä kiinni muslimien ja heidän imaaminsa jamaa’asta (yhdistyneestä joukosta).” Sanoin: ”Mitä jos he eivät ole yhdistyneitä eikä heillä ole imaamaa?” Hän sanoi: ”Siinä tapauksessa pysy kaukana kaikista niistä lahkoista vaikka sinun pitäisi purra puunjuurta kunnes kuolema voittaa sinut ja olet siinä tilasssa.” [2]
Joten tämä on hyvin suuri ja tärkeä hadiith, koska se sisältää:
“Erittäin selkeän selostuksen koskien tämän päivän muslimien todellisuutta, koska heillä ei ole tunnustettua jamaa’a (yhdistynyttä rakennetta), eikä imaamaa, jolla on bai’a (uskollisuudenvala). Pikemminkin he ovat rikkoutuneet erillisiin ryhmiin, jotka eroavat ajatuksissaan ja systeemissään myöskin. Joten tämä hadiith osoittaa, että tämän kaltaisessa tilanteessa muslimin ei pitäisi osallistua puolueisiin eikä yhdistyä mihinkään ryhmään tai lahkoon –niin kauan kun jamaa’a, jonka johdossa on imaam, jolla on muslimien uskollisuudenvala, ei ole läsnä.” [3]
Al-Haafidh Ibn Hajar selittää Fath al-Baariissa, 13/35, luvun otsikon on antanut al-Bukhaarii tätä hadiithia varten, joten hän sanoi: “Tarkoittaen: Mitä muslimin pitäisi tehdä eripuraisuuden tilassa ennen kuin on ijmaa’ (konsensus) koskien jotain khaliifaa?”
“Ja hadiithin sananmuoto selvästi osoittaa, että Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ja Hudheifan (radija Allaahu ’anhu) välinen keskustelu koski yhtenäisyyttä ja eripuraisuutta poliittisesta näkökulmasta. Ja (Hudheifan kysymä) viimeinen kysymys soveltuu täysin islaamilaisen maailman uuteen tilanteeseen, joka on tapahtunut ’Uthmaani khaliifan loputtua ja sen kaatumisen jälkeen.
Joten vastaus pakottaa tottelemaan amiiria (johtajaa) ja yhdistäytymään hänen lippunsa alle. Kuitenkin jos joudutaan tilaan, jossa ei ole enää yhtään amiiria ja jokainen tyytyy omaan mielipiteeseensä, silloin on pakko välttää kaikkia ryhmiä ja lahkoja, jotka kamppailevat keskenään saavuttaakseen amiirin (johtajan) aseman ja vallan – ja niiden ainoa päämäärä on valta eikä niillä ole mitään selvää ’aqiidaa – kuitenkin jos oikeudenmukainen muslimi imaam ilmestyy sitten on velvollisuus asettua hänen puolelleen. Joten tässä selvenee poliittisten puoluiden perustusten halpamaisuus. Koska määräys on pysyä kiinni jamaa’assa ja imaamassa ja pysyä kaukana kaikista lahkoista – vaikka se olisikin vaikeata. Tämä näyttää myös hizbijjan (puoluekiihkoilun) ja ryhmiin jakautumisen halpamaisuuden, jotka perustuvat rotuun, maahan, kieleen ja sen tapaisiin – sekä ’aqiida (uskomukset) ja islaamilaisten sääntöjen erilaisuuteen. Joten tämä hadiith antaa meille lujan näkökulman koskien tilannetta tänä aikana, jolloin elämme.” [4]
Niin ollen muslimia sitoo: “Kaikkien (tämänlaisten) ihmisten välttäminen, vaikka se tarkoittaisi puunjuuren puremista kunnes kuolema ottaa hänet. Tämä on hänelle parempi kuin se, että hän osallistuu ryhmään, jossa ei ole mitään imaamaa, pelosta mihin se voi johtaa –turmelukseen erilaisten halujen ja hylättyjen mielipiteiden kautta.”[5]
Imaam ibn Jariir at-Tabarii sanoi: “Ja tämä hadiith osoittaa, että kun kansalla ei ole imaamaa ja ihmiset rikkoutuvat ryhmiin silloin ketään ei pidä seurata tässä eripuraisuuden tilassa- pelosta, että langetaan pahuuteen.” [6]
Koska eripuraisuudessa muistutetaan djaahilijjan ihmisiä (preislamilaista tietämättömyyttä), joilla:
“Ei ollut imaamaa yhdistämään heitä diiniin ja yhteen näkökulmaan ja heidän diininsä (uskonnot ja elämäntavat) olivat erilaisia.” [7]
Ja Allaah – Täydellisin, on nostanut islaamin kansan tämän yläpuolelle, läpi aikojen ja eri tilanteissa.
Tässä kaksi muuta huomattavaa seikkaa:
1) Mitä Imaam as-Shaafi’ii sanoi kirjassaan ar-Risaala, nro 1319-1320, koskien muslimien jamaa’assa pysymistä:
“Jos heidän jamaa’ansa on levittäytynyt ympäri maita, sillon kukaan ei pysty pitämään kiinni ihmisryhmästä, jonka jäsenet ovat erillään toisistaan. Voi myös olla, että yhdessä olevat ihmiset ovat muodostuneet muslimeista ja kaafireista (uskottomat), sekä uskonnollisista ja pahoista – joten silloin ei olisi tarkoituksenmukaista yhdistyä keskenään (fyysisesti) koska se ei ole mahdollista ja koska pelkkä fyysinen yhdistäytyminen ei tuota mitään. Joten jamaa’asta kiinni pitämisellä ei olisi mitään merkitystä paitsi sillä, että pidetään kiinni siitä jossa heidän jama’ansa on yksimielinen, koskien sitä mikä on halaal (sallittua) ja haraam (kiellettyä) ja sen tottelemisessa. Ja ken tahansa sanoo mitä jamaa’a sanoo on pitänyt kiinni heistä, ja ken vastustaa sitä mitä muslimien jamaa’a sanoo, on vastustanut heidän jamaa’aa, jossa hänen oli määrä pysyä kiinni. Ja virhe tapahtuu eripuraisuudessa, mutta koskien jamaa’aa, sitten ei ole mahdollista, että he kaikki ovat väärässä koskien koraanin tekstin tai sunnan tai qijaasin tarkoitusta (oikeata analogiaa) – jos Allaah suo.”
Tämän vuoksi ’Abd Allaah ibn Mas’uud (radija Allaahu ’anhu) sanoi tunnetussa, loistavassa sanonnassaan, viitaten muslimien jamaa’an olemattomuuteen: “Jamaa’a on se joka yhtyy totuuteen, vaikka olisit yksin.” [8]
Joten puoluille, eripuraisuudelle ja muodonmuutoksille ei ole tilaa. Pikemminkin yhteenliittäytymisen pitää tapahtua oikeassa manhajissa (metodologia), ja kokoontumisen suoran tien ympärillä ja selvällä ja johdatetulla tiellä.
2) Kenenkään ei pitäisi ajatella, että se, että näytämme tämän hadiithin kieltävän erilliset puolueet tarkoittaa, että sanomme: “Ettei työtä pitäisi tehdä islaamilaisen elämän ja Allaahin lakien säätämän yhteiskunnan aikaan saamista varten. Pikemminkin nämä asiat ovat johdatuksen tien seuraamisen hedelmiä –vaikka ne, jotka sitä seuraavat ovat vain pieni joukko. Joten mikä huomoidaan on se, joka puhuu totta, ei se joka vain puhuu ensimmäiseksi; ja myös laatu ei vaan määrä.” [9]
Joten hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanansa: “Vaikka sinun pitäisi purra puunjuurta.” Joten puunjuuren pureminen ei tarkoita, että sinun pitää pysyä kaukana muslimeista tai hylätä hyvän määrääminen ja pahasta kieltäminen ja täysin välttää muslimeja, kuten jotkut heistä –ilman oikeutta – ajattelevat! Pikemminkin tämä ei ole totta, koska ’lau’ (jos) sana arabiankielessä [10] tarkoittaa tässä: jonkun asian välttämistä, jotta vältetään sen vastakohtaa. Koska usein, se, että pidättäydytään ryhmiin ja lahkoihin osallistumisesta–joita on määrätty välttää ja se, että pysytään kaukana ei tarkoita puunjuuren puremista. Siksi tarkoitus on: ”Jos näistä lahkoista kaukana pysyminen ei onnistu paitsi puremalla puunjuurta, sitten tämä on se, mitä on tehtävä.” [11] Tämä johtuu sen vakavuudesta, mitä tämä käsittää.
Syrjässä pysyttelemisen määräys viittaa koettelemusten ja eripuraisuuden paikkoihin, ja se ei missään tapauksessa tarkoita, että jätät ”islaamin umman ja sen pakollisen tehtävän, jonka kanssa Allaah lähetti alas kirjansa ja lähettiläänsä: hyvän määräämisen – ja näistä suurin on tauhiid ja pahan kieltämisen – joista pahin on shirk. Tämä perustuen tietoon, itsensä kontrolloimiseen objektiivisuudella ja ollen lempeä, kärsivällinen ja varma.” [12]
Ei siten, millainen on ummamme tilanne tänään, koska:
“Me kärsimme niistä, jotka työntävät itsensä etusijalle antamalla da’waa Allaahille, Täydellisimmälle, Korkeimmalle – ja sallivat poliittiset tapot ja barbaariset kansankiihoitukset ja etsivät apua vääryyttä vastaan lisäämällä vääryyttä.”
Joten tällä tavalla he kumoavat jalon tehtävänsä ja ylevän työnsä ajattelemalla olevansa hyväntekijöitä!
Alaviitteet:
[1] Tämä on Imaam al-Bukhaariin antama luvun otsikko Sahiihissaan 13/35.
[2] Al-Bukhaarii, nro 7084 & Muslim, nro 1847
[3] Sheikhimme al-Albaaniin sanoista – kasettikokoelmasta: Silsilat al-Hudaa wa an-Nuur, nro 200/1, jonka veljemme Muhammad Abu Leilaa kokosi.
[4] Al-Ahzaabu as-Sijaasija, s. 88 jonka tekijä on Sheikh Safijju ar-Rahmaan al-Mubaarakfuuurii.
[5] Imaam Badii’ Eddiin al-’Ainiin ’Umdatu al-Qaari, 12/193
[6] Ibn Hajr lainaa sitä häneltä Fath al-Baarii -teoksessa, 13/37, ja on yksimielinen sen kanssa.
[7] Imaam Abu Suleimaan al-Khattaabin Al-‘Uzla, s. 58
[8] Imaam al-Laalikaa’iin raportoima Sharh Usuul Ahl as-sunna wa al-jamaa’assa, nro 160
[9] Sheikh Saliim al-Hilaaleen Mu’allafaat Sabd Hawwa Diraasatan wa Taqwiman, s. 170
[10] Ks. Majaman-Nabu, s. 315, jonka on tehnyt ’Abd al-Ranii ad-Daqr
[11] al-’Ainin ’Umadatu al-Qaari, 24/194
[12] Sheikh Bakr Abu Zaidin Hukmu al-Intimaa, s. 91.