Lähde : Mukhtasar Minhaaj al-Qaasidiin – s.156.
On neljä tapaa joilla henkilö pystyy huomaamaan omat puutteensa ja heikkoutensa:
Ensimmäinen tapa: Henkilö istuu oppineen kanssa, jolla on käsitystä ja ymmärrystä henkilökohtaisten heikkouksien luonnosta ja synnistä. Oppinut antaa henkilön tietää hänen heikkouksistaan ja keinosta niiden parantamiseen. Tämän tavan olemassaolo on harvinaista nykyaikana, joten jos henkilö löytää tällaisen oppineen, hän on todellakin löytänyt älykkään lääkärin ja hänen ei sovi hylätä häntä.
Toinen tapa: Henkilön tulisi hakea rehellistä, uskonnollista ja oivaltavaa ystävää ja antaa hänen vahtia itseään jotta hän voi kertoa hänelle jos hänellä on inhottuja tapoja ja tekoja.
Uskovaisten komentajalla ’Umar ibn al-Khattaab (olkoon Allaah häneen tyytyväinen) oli tapana sanoa: ”Olkoon Allaah armollinen sellaista henkilöä kohtaan joka lahjoittaa meille meidän omat heikkoutemme.”
Oikeamielisillä edeltäjillä oli tapana rakastaa niitä jotka kertoivat heille heidän puutteistaan. Kuitenkin tänä päivänä –suurimmassa osasta tapauksia – ihmisistä inhotuimpia meille ovat ne jotka kertovat meille meidän puutteistamme.
Kolmas tapa: Henkilö hyötyy vihollistensa kielestä tietämällä omat puutteensa. Tämä johtuu siitä, että tyytymätön silmä näkee vain [katsomansa henkilön] huonot puolet. Henkilö hyötyy riitaisasta vastustajasta joka mainitsee hänen puutteensa enemmän kuin ystävästä joka mielistelee häntä ja piilottaa häneltä hänen puutteensa.
Neljäs tapa: Seurustelemalla ihmisten kanssa ja olemalla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa ja välttämällä sitä mitä henkilö pitää heissä moitittavana.