Lähde: Iraathat al-lahfaan.
Nafsin kolme tyyppiä ovat:
1) An-Nafs al-ammaara on silloin kun henkilöllä on taipumusta pahaan: ”Enkä voi sanoa, että sieluni olisi vapaa (synnistä), sillä totisesti sielu on altis pahaan, paitsi milloin Herrani osoittaa armoaan. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.» (Suurat Juusuf, 12:53, tarkoituksen tulkinta)
2) An-Nafs al-mutmainna merkitsee täyttä lepoa ja tyytyväisyyttä: ”(Hurskaille islaamilaisen yksijumalaisuuden uskoville tullaan sanomaan): ’Sinä levon löytänyt sielu!’” (Suurat al-Fajr, 89:27, tarkoituksen tulkinta)
”Palaa Herrasi luo tyytyväisenä ja (Hänelle) mieluisana!” (Suurat al-Fajr, 89:28, tarkoituksen tulkinta)
”Ja astu paratiisiini!” (Suurat al-Fajr, 89:30, tarkoituksen tulkinta)
3) An-Nafs al-lawwaama on silloin kun henkilö valittaa ja rohkaisee hyvään:
”Kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen!” (Suurat al-Qijaama, 75:2, tarkoituksen tulkinta)
Sitä kutsutaan al-lawwaamaksi koska se ei koskaan ole pysyvässä tilassa ja kuoleman hetkellä se syyttää muita kuin itseään tai koska se tunnustaa omat virheensä ja yrittää korjata niitä, joten se rohkaisee hyvään.