Lähde: Tanbiihaat ‘alaa Ahkaam takhtassu bi al-Mu’minaat (s. 97-99).
Musliminainen, sinun tulee totella miestäsi hyvissä asioissa. Abu Huraira kertoi Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: “Jos nainen rukoilee viisi (päivittäistä) rukoustaan ja varjelee sukupuolielimiään ja tottelee aviomiestään niin hän tulee pääsemään paratiisiin mistä tahansa paratiisin ovesta hän haluaa.” [Ibn Hibbaanin kertoma Sahiihissaan]
Abu Hurairalta (radija Allaahu ‘anhu), Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Naisella ei ole lupaa paastota kun hänen miehensä on paikalla paitsi jos hän on saanut hänen lupansa. Eikä hänen pidä päästää ketään kotiinsa ilman hänen lupaansa.” [Al-Bukhaariin ja Muslimin kertoma]
Myös Abu Hurairalta (radija Allaahu ‘anhu) Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Kun mies kutsuu vaimoaan vuoteeseen eikä tämä tule hänen luokseen, ja mies viettää yönsä vihaisena hänelle, enkelit kiroavat hänet kunnes aamu tulee.” [Al-Bukhaariin ja Muslimin kertoma] Ja Al-Bukhaariin ja Muslimin kertomuksessa Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Hänen kauttaan, jonka Kädessä on sieluni, ei ole miestä joka kutsuu vaimoaan vuoteeseen ja hän (vaimo) torjuu hänet, paitsi, että Hän, joka on taivaitten yläpuolella on tyytymätön häneen kunnes hän (aviomies) on häneen tyytyväinen.”
Aviomiehen oikeuksista vaimoaan kohtaan on, että tämä täyttää tehtävänsä pitämällä huolta hänen kotitaloudestaan eikä tule sieltä ulos paitsi hänen luvallaan. Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Nainen on aviomiehensä kotitalouden huolehtija ja häneltä tullaan kysymään vastuudestaan .” [Al-Bukhaarii ja Muslim] Toinen oikeus, joka miehellä on häntä kohtaan on, että hän täyttää talouden tehtävät eikä pakota häntä ottamaan naispalvelijaa, joka tuottaisi vahinkoa ja olisi vaaraksi hänelle ja hänen lapsilleen.
Sheikh al-Islaam Ibn Taimiyyah (rahimahu Allaah) sanoi kommentoidessaan Allaahin sanoja: “Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Allaah on kätköön tarkoittanut.” [Suurat An-Nisaa: 34]: “Tämä valtuuttaa naisen rajoittamattoman velvollisuuden totella aviomiestään kaikissa asioissa, kuten hänen palvelemisessaan, hänen kanssaan matkustamisessa, hänen auttamisessaan ja muissa asioissa, kuten Allaahin lähettilään sunnassa osoitetaan.” [1]
Suuri oppinut, Ibn Al-Qayyim, sanoi: “Ne, jotka sanovat, että naisen pitää palvella miestään käyttävät (tätä aajaa) todisteena sille, että he, joille Allaah osoitti puheensa (tässä tapauksessa) pitivät sitä al-maruufina (hyvänä). Mutta se, että nainen rentoutuu ja antaa aviomiehen palvella itseään, lakaista, jauhaa jauhot, vaivata leivän, pestä vaatteet, pedata sängyn ja palvella taloutta niin tämä on al-munkarista (pahasta).
Ja Allaah sanoo: ‘Naisilla on sama oikeus miehiin nähden kuin miehillä heihin.’ [Suurat Al-Baqara: 228]
Ja Allaah sanoo: ‘Miehet ovat naisten suojelijoita ja elättäjiä.’ [Suurat An-Nisaa: 34, käännöksen vapaa tulkinta]
Niin ollen jos nainen ei palvele aviomiestään mutta sen sijaan mies käyttäytyy kuin olisi hänen palvelijansa niin tämä tarkoittaa, että nainen on hänen suojelijansa ja elättäjänsä.”
Hän sanoi myös: “Koska varmasti Allaah pakotti hänet kuluttamaan häneen rahaa, pukemaan hänet ja tarjoamaan hänelle asuinpaikan sitä vastaan, että hän voi nauttia hänestä ja, että hän palvelee häntä sekä sitä, mitä aviopuolisoiden tavat vaativat.
Tämän lisäksi, velvoittavat avioliittosopimukset vaativat, että aviopuolisot elävät ystävällisyydessä. Ja ystävällisyys tarkoittaa sitä, että nainen palvelee (aviomiestään) ja huolehtii talouden sisäisistä asioista.”
Ja hän sanoi: “Eikä sillä ole eroa onko nainen arvovaltainen tai vaatimaton, tai onko hän köyhä tai rikas. Katso vain tätä naista, joka oli maailman naisista arvovaltaisin…” [2]
Hän viittaa Faatimaan (radija Allaahu ‘anhaa), joka palveli aviomiestään ja tuli profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) luokse valittaen hänelle, mutta tämä ei valittanut hänestä.
Alaviitteet:
[1] Majmuu’ al-Fataawaa (32/260-261)
[2] al-Haadii (5/188-189).