Lähde: Kitaab at-Tawwaabiin, s. 223-225.
Kun Maalik ibn Dinaarilta kysyttiin hänen katumuksensa olosuhteita, hän sanoi:
Olin poliisi ja minulla oli taipumus juopotella. Ostin kauniin orjan, joka antoi minulle tyttären. Palvoin tytärtäni ja kun hän rupesi ryömimään neljällä raajallaan kiinnyin häneen vielä enemmän. Aina kun laitoin vahvan juoman eteeni hän tuli ja veti minut pois sen luota tai hän heitti sen päälleni. Täytettyään kaksi vuotta hän kuoli. Suru hänen menetyksestään kalvoi minua. Kun sha’baanin puolivälin yö tuli – se oli yö ennen jumu’aa – jäin kotiin ja join.
En rukoillut ‘ishaa rukousta. Sitten näin unta, että tuomiopäivä oli alkanut, pasuunaan puhallettiin, haudat luovuttivat kuolleensa, ihmiskunta oli kokoontunut ja minä olin heidän joukossaan. Kuulin jotain takaani. Käännyin ympäri ja näin kuvaamattoman kokoisen lohikäärmeen, sinimustan, joka kiirehti minua kohti sepposen selällään olevien leukojensa kanssa. Pakenin kauhusta. Kohtasin erään sheikin, joka oli pukeutunut moitteettoman puhtaisiin vaatteisiin, joista pursui suloinen tuoksu. Tervehdin häntä ja hän tervehti minua takaisin. Sanoin hänelle ’Oi sheikh! Suojele minua tuolta lohikäärmeeltä ja suojelkoon Allaah sinua!’ Sheikh itki ja sanoi: ’Olen heikko ja se on minua vahvempi, en pysty voittamaan sitä. Mene nopeasti, ehkä Allaah tulee suomaan sinulle jotain mikä voi pelastaa sinut siltä.’
Käännyin ja jatkoin pakoani. Kiipesin yhdelle tuomiopäivän kukkuloista, josta on näköala helvetin tulen tasoille. Katsoin niiden sisältämää kauhua ja melkein putosin sinne lohikäärmeen pelosta. Mutta eräs huutaja huusi minulle: ‘Mene takaisin! Et ole yksi sen asukkaista.’ Hänen sanansa hiljensivät pelkoni ja menin takaisin. Mutta lohikäärme ajoi minua taas takaa. Menin takaisin sheikin luokse ja sanoin: ’Oi sheikh! Pyysin sinua suojelemaan minua tältä lohikäärmeeltä mutta et suojellut minua.’ Taas hän itki ja sanoi: ‘Olen heikko, mutta siirry tälle vuorelle. Siinä pidetään muslimien varastoja (wadaai’). Jos siellä on jotain sinua varten (wadii’a) silloin se tulee auttamaan sinua.’
Katsoin ja näin pyöreämuotoisen hopeavuoren, jonka huipussa oli kupoleja, jotka oli tehty ontoista helmistä ja riippuvista verhoista, ja jokaisella kupolilla oli kaksi suurta punakultaista porttia, joihin oli kaiverrettu emeraldeja ja helmiä ja, joiden päällä roikkui silkkiverhot. Kun näin vuoren pakenin sitä kohti lohikäärme aivan kintereilläni. Lähestyessäni vuorta yksi enkeleistä huusi: ’Nostakaa verhot, avatkaa portit ja varokaa! Ehkä tällä onnettomalla on jotain edessään, joka pelastaa hänet viholliseltaan.’ Ja kun verhot nostettiin, portit avattiin ja kaikista palatseista tuli lapsia, joiden kasvot olivat kuin täysiä kuita.
Lohikäärme oli saamassa minua kiinni ja olin lähellä epätoivoa. Yksi lapsista huusi: ’Voi sinua! Tulkaa ja katsokaa, te kaikki! Hänen vihollisensa on hyvin lähellä häntä.’ Silloin lapset tulivat yksi aalto toisen jälkeen ja heidän joukossaan oli rakas tyttäreni, joka oli kuollut kaksi vuotta aiemmin. Kun hän näki minut hän itki ja sanoi: ’Isäni, Allaahin kautta!’ Sitten hän loikkasi valovaunuilla ja tuli lähelleni jousen nopeudella. Hän laittoi vasemman kätensä oikeaan käteeni ja pidin hänestä kiinni. Siten hän ojensi oikean kätensä kohti lohikäärmettä ja se kääntyi ympäri ja pakeni. Tyttäreni käski minua istumaan, sitten hän istui syliini ja alkoi silittämään partaani ja sanoi: ’Oi isäni! ’Eikö ole aika niiden, jotka uskovat, nöyrtyä sydämissään, muistaa Allaahia…’ (57:16) Aloin itkemään ja sanoin: ‘Oi tyttäreni, te lapset, osaatteko te koraania?’ Hän vastasi: ’Isäni! Osaamme sitä paremmin kuin sinä.’ Sanoin hänelle: ’Kerro minulle lohikäärmeestä, joka halusi tuhota minut.’ Hän sanoi: ’Ne olivat sinun pahat tekosi, joita rakensit ja vahvistit, ja ne halusivat viedä sinut helvetin tuleen.’ Kysyin: ’Entä se sheikh, jonka kohtasin?’ Hän vastasi: ’Oi isäni, ne olivat hurskaat tekosi, heikensit niitä kunnes niistä ei ollut vastusta pahoille teoillesi.’ Sanoin: ’Oi tyttäreni! Mitä te kaikki teette tällä vuorella?’ Hän sanoi: ‘Olemme muslimien lapsia, meille on annettu tämä paikka kunnes tunti nousee. Odotamme mitä vain lähetät meille ja puhumme puolestasi.’ Sitten heräsin säpsähdyksessä ja näin, että aamu oli tullut. Paiskasin (alkoholi) annoksen pois luotani ja murskasin juomakupit ja kaduin Allaahille.