Lähde: Madaarij as-Saalikiin 2.osa s.308.
“Henkilön ei voi kuvitella omaavan jaloa luonnetta paitsi jos se perustuu neljään pilariin:
Ensimmäinen: Sabr (kärsivällisyys)
Toinen: ’Iffa (siveys)
Kolmas: Shajaa’a (rohkeus)
Neljäs: ’Adl (oikeudenmukaisuus)
Kärsivällisyys innoittaa häntä olemaan suvaitseva, hillitsemään vihansa, kestämään toisilta saamansa vahingot, olemaan kärsivällinen ja harkittu päätöksissään. Se innoittaa häntä olemaan suopea eikä olemaan äkkipikainen tai harkitsematon.
Siveys innoittaa häntä välttämään jokaista varomatonta ominaisuutta, joko lausunnossa tai teossa, ja kannustaa häntä omaamaan häveliäisyyden ja koskemattomuuden vaiston, joka on kaiken hyvän ruumiillistuma. Se estää häntä tekemästä huorin, olemasta saita, valehtelemasta, panettelemasta ja levittämästä valheita aiheuttaakseen eron ja erimielisyyttä ihmisten välille.
Rohkeus innoittaa häntä omaamaan itseluottamusta, korostamaan suuria ja jaloja tapoja ja tekemään niistä itselleen luontaisia taipumuksia. Se rohkaisee häntä myös ponnistelemaan itsensä kanssa ja olemaan antelias, joka on ytimessään todellista rohkeutta ja se johtaa päättäväisyyteen ja vapaaseen tahtoon. Se rohkaisee häntä loitontamaan itsensä kiihkeistä alhaisista haluistaan, hillitsemään suuttumustaan, ja olemaan kärsivällinen koska sen avulla hän pystyy hillitsemään malttiaan, ottamaan sitä valjaista ja pitämään aisoissa väkivaltaisen ja tuhoisen käytöksensä aivan kuten lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi:
“Vahva ei ole se, joka pystyy painimaan vastustajansa maahan mutta pikemminkin vahva on se, joka pystyy hillitsemään itsensä kun hän tulee vihaiseksi.”
Tämä on todellista aitoa rohkeutta ja se on ainoa luonteenpiirre jota palvelija käyttää voittaakseen vastustajansa.
Oikeudenmukaisuus rohkaisee häntä olemaan puolueeton käytöksessään ihmisten kanssa ja olemaan maltillinen kahden äärimmäisyyden välillä, jotka ovat välinpitämättömyys ja äärimmäisyys. Se rohkaisee häntä olemaan antelias ja ystävällinen, joka on totaalisen alennustilan ja ylimielisyyden keskivälissä ja tekemään tästä osan luonnettaan ja luonteenlaatuaan. Se rohkaisee häntä olemaan rohkea, joka on pelkuruuden ja varomattomuuden keskivälissä, ja olemaan kärsivällinen, joka on äärimmäisen ja tarpeettoman suuttumuksen ja häpeän keskivälissä.
Nämä neljä hyvää luonteen piirrettä ovat kaikkien jalojen tapojen akseli ja lähde ja kaikkien vastenmielisten ja häpeällisten luonteenpiirteiden perusteet perustuvat neljään pilariin:
Ensimmäinen: Jahl (tietämättömyys)
Toinen: Dhulm (sortaminen)
Kolmas: Shahwa (omien alhaisten halujen seuraaminen)
Neljäs: Radab (suuttumus)
Tietämättömyys auttaa häntä näkemään hyvän pahuuden muodossa ja pahuuden hyvän muodossa ja pitämään sitä mikä on valmista keskeneräisenä ja sitä mikä on keskeneräistä valmiina.
Sortaminen aiheuttaa sen, että hän asettaa asiat paikkoihin, jotka eivät sovi niille joten hänestä tulee vihainen kun on aika olla onnellinen ja hän on onnellinen kun on aika olla vihainen. Hän on tietämätön ja harkitsematon kun on aika olla harkittu ja harkittu kun on aika olla harkitsematon, hän on saita kun on aika olla antelias ja antelias kun on aika olla saita. Hän on heikko kun on aika olla rohkea ja ottaa vastuuta ja hän ottaa vastuuta kun on aika perääntyä (ja antaa jonkun toisen ottaa johto). Hän on suopea ja lempeä kun on aika olla kova ja luja ja hän on kova ja luja kun on aika olla lempeä. Hän on nöyrä kun on aika olla ylpeä ja ylimielinen kun on aika olla nöyrä.
Hänen alhaisten halujensa seuraaminen rohkaisee häntä olemaan ahkera sen saavuttamisessa mitä hänen sielunsa kovasti himoaa, olemaan saita ja ahne. Se rohkaisee häntä koristamaan itsensä kaiken tyyppisillä halveksittavilla ja harkitsemattomilla ominaisuuksilla.
Vihaisuus innoittaa häntä olemaan ylimielinen, kateellinen, mustasukkainen, ylläpitämään vihaa muita kohtaan ja olemaan harkitsematon ja häpeämätön.
Näiden neljän vastenmielisen ja moitittavan ominaisuuden perusta ovat kaksi pilaria:
joko äärimmäinen itseviha
tai äärimmäinen itserakkaus.