Sheikh Muhammad Ibn Saalih al-‘Uthaymeeniltä kysyttiin, “Mitkä ovat ohjenuoranne koskien ajankäyttöä ja sen suojelemista tuhlaamiselta?”
Hän vastasi sanoen, “Tiedon oppilaan tulee suojella aikaansa sen tuhlaamiselta. Ajan tuhlaaminen tapahtuu monella tavalla:
1. Että henkilö jättää lukemansa opettelemisen ja kertaamisen.
2. Että henkilö istuu ystäviensä kanssa ja lankeaa turhaan puhumiseen, josta ei ole mitään hyötyä.
3. Tämä on kaikkein haitallisin tiedon oppilaalle: että hän ei välitä muusta paitsi ihmisten sanomisista, ”maa qiila wa qaala” (Mitä sanottiin ja mitä hän sanoi), ja ”maa hasala wa maa jahsul” (Mitä tapahtui ja mitä tapahtuu nyt), koskien asioita, jotka eivät kuulu hänelle.
Epäilemättä tämä johtuu heikosta islaamista, kuten profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi, “Henkilön hyvästä islaamista on sen jättäminen, joka ei kuulu hänelle”
Olla kiireinen qiila wa qaalan parissa (mitä sanottiin ja mitä hän sanoi), ja liiallinen kysymysten kysyminen ovat ajan tuhlausta.
Todellisuudessa tämä on sairaus, josta tulee henkilön suurin huoli kun hän kohtaa sen – pyydämme hyvää oloa Allaahilta. Hän voi osoittaa vihaa henkilölle, joka ei ansaitse sitä, tai hän voi liittoutua henkilön kanssa, joka ei ansaitse liittoutumista ja tämä johtuu siitä, että hän on kiinni näissä asioissa, jotka pitävät hänet kaukana tiedosta, sillä tekosyyllä, että hän ”taistelee totuuden puolesta” (vaikka se ei ole totta).
Pikemminkin näin hän viettää aikansa asioiden kanssa, jotka eivät koske häntä.
Jos kuulet kertomuksesta, ilman että olet etsinyt sitä, sitten kaikki ihmiset saavat tiedon ilman, että he viettäisivät aikaa sen parissa, eikä siitä tule heidän suurin huolenaiheensa, koska se vie tiedon oppilaan huomion. Se turmelee hänen asiansa, ja avaa umman sisälle hizbijjan (uskollisuus puoluetta kohtaan) oven ja umma tulee repeytymään.” [1] [2]
Alaviitteet:
[1] Tämä fatwaa (islaamilainen päätös) tulee Kitaabu al-‘Ilm -kirjasta, jonka on kirjoittanut Sheikh ‘Uthaymeen ja koonnut Sheikh Fahd ibn Naasir ibn Ibraahiim as-Sulaymaan, painanut Daar ath-Tharya lin-Naashir (1.painos 1417H/1996CE), (s. 204-205).
[2] Imaam Ahmadin (1/201) ja Tirmidiin (2318) keräämä. An-Nawawii julisti sen olevan hasan Rijaadh as-Saalihiin- kirjassa (s.73). Ahmad Shaakir julisti sen olevan sahiih Al-Musnadissa (1737).