Yksi islaamin pilareista on sen uskominen, että Allaah lähetti profeettoja ja lähettiläitä välittämään viestiään koko ihmiskunnalle. He ovat ihmisistä hurskaimpia, luotettavimpia, tottelevaisimpia, kaukana suureista synneistä kuten huorinteko tai turmeltuneisuus. Islaamissa kaikki lähettilääät ja profeetat ovat hurskaita ja Allaahin valitsemia ja lähettämiä johdattamaan ihmiskuntaa oikealle tielle. Heidän suoraselkäisyytensä epäileminen tai heistä pahasti puhuminen vie henkilön pois islaamin helmoista.
Allaah sanoo koraanissa (6:83-86, tarkoituksen tulkinta):
”Nämä olivat todistukset, jotka annoimme Aabrahamille hänen kansaansa vastaan. Korotamme ylemmmälle tasolle kenet tahansa haluamme; Sinun Herrasi on totisesti Kaikkiviisas, Kaikkitietävä.
Ja siunasimme häntä Iisakilla ja Jaakobilla – johdatimme heidät kaikki – kuten muinoin johdatimme Nooan ja hänen jälkeläisistään Daavidin, Salomonin, Jobin, Joosefin, Mooseksen ja Aaronin. Ja näin palkitsemme hyväntekijät.
Samoin johdatimme Sakariaksen, Johanneksen, Jeesuksen, Eliaksen, jotka olivat kaikki hurskaista.
Myös Ismaelin, Eliaksen, Joonaksen ja Lootin; jokaisen näistä korotimme Me aikalaistensa yläpuolelle.”
Kuitenkin kun tulemme raamattuun, profeettojen ja lähettiläiden suoraselkäisyys on poistettu. Allaah teki suuren virheen valitsemalla väärät lähettiläät. He eivät pelkää Allaahia, heillä ei ole mitään tietoa Allaahista, he ovat huorintekijöitä, sukurutsareita. Ja tässä on joitain esimerkkejä:
-Profeetta Loot makasi kahden tyttärensä kanssa ja teki heidät kummatkin raskaaksi.
Genesis 19:36:
”Ja niin Lootin molemmat tyttäret tulivat isästänsä raskaiksi.”
-Profeetta Salomo palvoi idoleita elämänsä loppupuolella ja kuoli epäuskovana.
Ensimmäinen kuningasten kirja 11:4-6:
”Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.
Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä.
Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niinkuin hänen isänsä Daavid.”
-Raamattu väittää, että profeetta Daavid teki huorin naimisissa olevan naisen kanssa, jonka nimi oli Batseba. Ja hän tuli hänestä raskaaksi. Peittääkseen rikoksensa hän pyysi hänen aviomiestään olemaan menemättä sotaan ja pysymään kotona vaimonsa kanssa jotta lapsi yhdistettäisiin aviomieheen. Mutta aviomies ei mennyt kotiin, koska hän näki että hänen velvollisuutensa oli liittyä sotilaisiin, jotka olivat taistelemassa vihollista vastaan. Kun Daavid sai tietää, ettei aviomies mennytkään kotiin, hän kirjoitti kirjeen aviomiehen komentajalle, jotta hän laittaisi hänet eturiviin päästäkseen hänestä eroon. Kun Daavid sai uutisen aviomiehen kuolemasta, hän otti hänen vaimonsa ja lisäsi hänet vaimojensa joukkoon. Myöhemmin, hän tuli raskaaksi hänestä ja hän antoi hänelle profeetta Salomon.
Toinen Samuelin kirja 11:2-26:
”Niin tapahtui eräänä iltana, kun Daavid oli noussut vuoteeltansa ja käveli kuninkaan linnan katolla, että hän katolta näki naisen peseytymässä; ja nainen oli näöltään hyvin ihana.
Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta; ja sanottiin: ”Se on Batseba, Eliamin tytär, heettiläisen Uurian vaimo”.
Niin Daavid lähetti sanansaattajat häntä noutamaan, ja hän tuli hänen luoksensa. Ja Daavid makasi naisen kanssa, joka juuri oli puhdistautunut saastaisuudestaan. Sitten tämä palasi kotiinsa.
Ja vaimo tuli raskaaksi; ja hän lähetti ilmoittamaan Daavidille: ”Minä olen raskaana”.
Silloin Daavid lähetti Jooabille sanan: ”Lähetä minun luokseni heettiläinen Uuria”. Ja Jooab lähetti Uurian Daavidin luo.
Ja kun Uuria tuli Daavidin luo, kysyi tämä, kuinka Jooab ja väki voivat ja kuinka sota menestyi.
Ja Daavid sanoi Uurialle: ”Mene kotiisi ja pese jalkasi”. Uuria lähti kuninkaan linnasta, ja kuninkaan lahja seurasi häntä.
Mutta Uuria panikin maata kuninkaan linnan oven eteen kaikkien muiden herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
Kun Daavidille ilmoitettiin: ”Uuria ei ole mennytkään kotiinsa”, sanoi Daavid Uurialle: ”Tulethan sinä matkalta, mikset mennyt kotiisi?”
Mutta Uuria sanoi Daavidille: ”Arkki ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, minun herrani Jooab ja herrani palvelijat ovat leiriytyneinä kedolla; menisinkö minä kotiin syömään, juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielusi elää: sitä minä en tee.”
Niin Daavid sanoi Uurialle: ”Jää tänne vielä täksi päiväksi, niin minä huomenna päästän sinut menemään”. Niin Uuria jäi Jerusalemiin vielä siksi päiväksi. Seuraavana päivänä Daavid kutsui hänet luoksensa syömään ja juomaan ja juotti hänet juovuksiin. Mutta illalla hän meni maata vuoteelleen herransa palvelijain joukkoon eikä mennyt kotiinsa.
Seuraavana aamuna Daavid kirjoitti kirjeen Jooabille ja lähetti sen Uurian mukana.
Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: ”Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi”.
Piirittäessään kaupunkia Jooab asetti Uurian siihen paikkaan, missä tiesi urhoollisimpien miesten olevan.
Kun sitten kaupungin miehet ryntäsivät ulos ja ryhtyivät taisteluun Jooabin kanssa, niin väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui, ja myöskin heettiläinen Uuria kuoli.
Sitten Jooab lähetti ilmoittamaan Daavidille kaikki, mitä taistelussa oli tapahtunut.
Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: ”Kun olet kertonut kuninkaalle kaikki, mitä sodassa on tapahtunut,
niin kuningas ehkä kiivastuu ja sanoo sinulle: ’Miksi menitte niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että ne ampuvat muurilta?
Kuka surmasi Abimelekin, Jerubbesetin pojan? Eikö nainen heittänyt muurilta jauhinkiviä hänen päällensä, niin että hän kuoli Teebeksessä? Miksi menitte niin lähelle muuria?’ Sano silloin: ’Myöskin sinun palvelijasi heettiläinen Uuria on kuollut’.”
Sanansaattaja lähti, ja tultuaan hän ilmoitti Daavidille kaiken, mitä Jooab oli lähettänyt hänet ilmoittamaan.
Ja sanansaattaja sanoi Daavidille: ”Ne miehet olivat meille ylivoimaiset ja ryntäsivät meitä vastaan ulos kedolle, mutta me työnsimme heidät takaisin portin ovelle saakka.
Silloin ampujat ampuivat muurilta sinun palvelijoitasi, ja kuninkaan palvelijoita kuoli; myöskin palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.”
Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: ”Sano näin Jooabille: ’Älä pane sitä pahaksesi, sillä miekka syö milloin yhden, milloin toisen; taistele urheasti kaupunkia vastaan ja hävitä se’. Rohkaise häntä näin.”
Kun Uurian vaimo kuuli, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, piti hän puolisolleen valittajaiset.
Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.”