Lähde:Bustaan al-Wa’idhiin wa Rijaad as-Saam’iiin (s. 213-214).
”Ramadaanin kuukausi verrattuna toisiin kuukausiin on kuin Juusuf verrattuna veljiinsä. Joten aivan kuten Juusuf oli Ja’quubin rakkain poika, ramadaan on samalla tavoin Allaahin rakkain kuukausi.
Muhammadin (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) kansalle mukava miettimisen arvoinen asia on, että jos Juusufilla oli tarpeeksi armoa ja myötätuntoa sanoakseen {“Teitä ei syytetä tänään mistään…”} [Juusuf : 92, tarkoituksen tulkinta], ramadaan on samalla tavoin armon, siunauksen, hyvyyden ja tulelta pelastumisen kuukausi ja anteeksianto kuninkaalta, ja, joka ylittää kaikki muut kuukaudet siinä, mitä sen päivistä ja öistä voi saada irti.
Toinen ajattelemisen arvoinen asia on, että Juusufin veljet rupesivat luottamaan häneen, jotta hän korjaisi heidän virheensä kaikkien niiden virheiden jälkeen joita he olivat tehneet. Joten hän otti heidät vastaan ystävällisesti ja auttoi heitä, ja ruokki heidät kun he olivat nälkäisiä ja antoi heille luvan palata ja sanoi palvelijoilleen: ”Kantakaa heidän tavaransa mukananne jotta he eivät menetä niitä.” Näin ollen yksi henkilö täytti yhdentoista muun henkilön aukot ja samoin ramadaanin kuukausi on yksi kuukausi, joka täyttää tekojemme aukot muun yhdentoista kuukauden aikana. Ajatelkaa niitä aukkoja ja puutteita ja vajavaisuuksia, joita meillä on Allaahin tottelemisessa!
Toivomme, että ramadaanin aikana pystymme korvaamaan puutteemme toisina kuukausina, korjaamaan virheemme ja ylittämään ne onnellisesti ja lujasti anteeksiantavan Kuninkaan nuorassa.
Toinen asia on, että Ja’quubilla oli yksitoista poikaa, jotka elivät hänen kanssaan ja joiden teot hän pystyi näkemään koko ajan, ja hänen näkönsä ei palautunut kenenkään heidän vaatteensa takia. Sen sijaan se palautui Juusufin paidan vuoksi. Hänen näkönsä palautui voimakkaana ja hänestä itsestään tuli vahva sen jälkeen kun hän oli ollut heikko, ja näkevä sen jälkeen kun hän oli ollut sokea. Samalla tavoin, jos synnintekijä haistaa ramadaanin tuoksun, istuu niiden kanssa, jotka muistuttavat häntä Allaahista, resitoi koraania, ystävystyy islaamin ja uskon ehdolla, ja välttää herjaamista ja turhaa puhetta, hänestä tulee (Allaahin halulla) anteeksiannettu sen jälkeen kun hän oli synnintekijä, hänestä tulee läheinen sen jälkeen kun hän oli kaukainen, hän näkee sydämellään sen jälkeen kun se oli sokea, hänen läsnäolonsa kohdataan onnella sen jälkeen kun se kohdattiin vastenmielisyydellä, hänet otetaan vastaan armolla sen jälkeen kun hänet otettiin vastaan halveksunnalla, hänelle annetaan rajattomasti ilman, että hänen pitää ponnistella, hänet johdatetaan hänen koko elämänsä ajan, hänen sielunsa vedetään ulos helposti ja pehmeästi kun hän kuolee, hänet siunataan anteeksiannolla kun hän kohtaa Allaahin, hänelle suodaan parhaat tasot paratiisin puutarhoissa.
Näin ollen, Allaahin Nimeen, hyödyntäkää tätä suuruutta näiden muutamien päivien aikana ja näette pian paljon siunauksia, korkeita palkkion tasoja, ja hyvin pitkiä levon ja rentoutumisen hetkiä jos Allaah haluaa.
Allaahin Nimeen, tämä on sitä todellista rentoutumista…”