Lähde: Al Ihjaa 1/179.
Kun Haatim al-Asammilta kysyttiin hänen rukouksestaan, hän sanoi,
”Kun rukousaika lähestyy, suoritan täydellisen wuduun ja menen siihen jossa aion rukoilla ja istun alas kunnes olen täysin keskittynyt siihen mitä aion tehdä. Sitten nousen ylös rukoilemaan, kuvitellen ka’ban olevan silmieni edessä, paratiisin oikeallani, helvetin tulen vasemmallani ja kuoleman enkelin takanani. Kuvittelen sen olevan viimeinen rukous jonka olen suorittamassa, nousen ylös toivossa (Allaahiin, Hänen paratiisiinsa ja palkkioihinsa) ja pelossa (Allaahin piinaa kohtaan helvetin tulessa) ja lausun takbiirin täysin tarkkaavaisena. Lausun koraania rauhallisesti, teen rukuun nöyrästi, menen sujuudiin khushuu’lla ja sitten istun vasemmalle jalalleni, vasemman jalan ollessa maata vasten ja oikean (kantapään) ylös nostettuna samalla kun rukoilen vilpittömyydellä. Jälkeenpäin en tiedä (en tunne varmuutta siitä) hyväksyttiinkö tuo rukous minulta!”