Lähde: Al-Hilja -teos nro 8/71-72.
Sufijaan at- Thaurii -rahimahu Allaah- sanoi ’Ali Ibn Hasanille, häntä neuvoen, ’Oi veljeni! Sinun pitää ruveta ottamaan siitä, mikä on puhdasta, ja mitä olet itse ansainnut, ja varo syömästä ja pukeutumasta ihmisten likaan. Totisesti hän, joka syö ihmisten liasta on kuin henkilö, joka omistaa talon ylemmän kerroksen, mutta ei alempaa, joten hän pelkää jatkuvasti alakerran tuhoutumista, joka tuhoaisi puolestaan hänen ylemmän kerroksensa.
Ja hän, joka syö ihmisten saastasta puhuu haluistaan ja himoistaan käsin, ollen samaa mieltä ihmisten kanssa, koska hän pelkää, että he jättävät hänet.
Oi veljeni! Jos saat jotain ihmisiltä, niin tulet pidättämään ja varomaan kieltäsi, ja tulet osoittamaan kunnioitusta tiettyjä ihmisiä kohtaan, ja kohtelemaan toisia väheksyen, vaikka sinut tuomitaankin jaum al-qijaamana. Koska hän, joka antaa sinulle jotain omaisuudestaan, on todellakin antanut sinulle jotain liastaan.
Ja selitys sille miksi tämä on likaa on seuraava: hänen antamansa omaisuus puhdistaa hänen tekonsa synneistä.
Ja jos hyväksyt ihmisiltä jotain, ja jos he sitten kutsuvat sinua tekemään jotain pahaa, niin sinä hyväksyisit heidän pyyntönsä. Totisesti hän, joka syö ihmisten liasta on aivan kuin henkilö, jolla on kumppaneita, ja hän tuntee olevansa velvollinen heitä kohtaan, valan kautta. Veljeni! Nälkä ja nälännäkeminen, ja muutaman ylistysteon suorittaminen on parempi kuin vatsansa täyttäminen ihmisten lialla, ja nälkäisenä voit tehdä paljon ylistystekoja.
Olemme kuulleet, että Allaahin lähettiläs -salla Allaahu ’aleihi wa sallam- sanoi, ’Jos joku teistä olisi ottanut vähän köyttä ja kerännyt vähän polttopuita (myydäkseen ne ihmisille), niin, että hänen selkänsä olisi tullut siitä kipeäksi, niin tämä olisi sinulle parempi kuin, että olisit veljestäsi riippuvainen pyytäen häneltä jotain tai odottaen häneltä jotain.
Olemme myös kuulleet ’Umar Ibn al-Khattaabin -radija Allaahu ’anhu- sanoneen, ’Hän teistä, joka tekee työtä, niin me suosittelemme häntä ja hän, joka ei tee työtä, niin me epäilemme häntä.’ Ja hän sanoi, ’Oi lausujat! Nostakaa päänne! Älkää lisätkö sydämessänne olevaa nöyryyttä, samalla kun kilpailette keskenänne hyvistä teoista älkääkä riippuko ihmisistä, koska siitä tavasta on tullut selvä.
Ja ’Ali Bin Abi Taalib -radija Allaahu ’anhu- sanoi, ’Totisesti henkilö, jonka elanto riippuu täysin toisten ihmisten käsistä, on kuin henkilö, joka istuttaa puun toisen henkilön maalle.’
Joten pelkää Allaahia, veljeni, ja ole Hänestä tietoinen! Koska kukaan ei ole saanut ihmisiltä jotain, paitsi että hänestä tulee heidän silmissään halveksuttava ja inhottava, ja uskovaiset ovat Allaahin todistajia maan päällä.
Varo ettet ansaitse pahalla tavalla ja sitten käytä tätä rikkautta Allaahin vuoksi, koska sen välttämisestä on tullut pakko ja tehtävä, ja totisesti Hän on puhdas (taijjib) ja hyväksyy ainoastaan sen, mikä on puhdasta.
Etkä näe, että ihminen, jolla oli asu, jonka päälle tippui vähän virtsaa, ja hän halusi puhdistaa sen, mutta hän pesikin sen virtsalla? Ajatteletko, että hän todellakin pesi sen? Ei tietenkään! Todellakaan lika ja saasta eivät voi puhdistua paitsi sillä, mikä on puhdasta, ja samoin syntiä ei voi lakaista paitsi hyvällä teolla. Ja totisesti Allaah on puhdas ja hyväksyy vain sen, mikä on puhdasta, ja totisesti haraamia ei hyväksytä missään teossa.
Tai voisiko olla, että joku tekee synnin ja sitten hävittää sen perin pohjin toisella synnillä?!