Lähde: Haqiiqat-at-Tasawwuf (s. 11-15).
Sanoja tasawwuf ja suufijja (suufilaisuus) ei tunnettu islaamin ensimmäisen sukupolven aikana. Pikemminkin ne tuotiin esiin vasta sen jälkeen tai ne omaksuttiin islaamiin muilta kansoilta.
Sheikh al-islaam Ibn Taimiyyah, olkoon Allaah hänelle Armollinen, sanoi Majmuu’-al-Fataawaassa: “Mitä tulee suufijja (suufilaisuus) termiin, niin siitä ei kuultu islaamin ensimmäisten kolmen sukupolven aikana. Pikemminkin sitä koskeva puhe tuli tunnetuksi ensimmäisten kolmen sukupolven jälkeen. Useat imaamit ja oppineet puhuivat siitä myöhemmin, kuten imaam Ahmad bin Hanbal, Abu Suleimaan Ad-Daaraanii ja muut. Sufjaan at-Thauriilta on myös raportoitu, että hän puhui siitä. Jotkut heistä myös mainitsivat sen Al-Hasan Al-Basriin nojalla. Heidän näkemyksensä olivat erilaisia koskien sen tarkoitusta mihin suufilainen liittää itsensä, koska sana ”suufilainen” on substantiivi, joka osoittaa kuulumista, kuten al-qurshii, al-madanii jne.
Sen sanotaan olevan kuulumista ahl as-suffaan [1] mutta tämä on virhe, koska jos näin olisi niin he kutsuisivat itseänsä suffii. Sen sanotaan olevan myös kuulumista saffiin (rivi), joka on lähinnä Allaahia, mutta tämäkin on väärin, koska jos näin olisi niin he kutsuisivat itseään saffii. Sen sanotaan myös olevan kuulumista Allaahin luomakunnan safwaan (paras). Tämäkin on virhe koska jos näin olisi, heidän pitäisi kutsua itseään safwii. Sitä pidetään myös kuulumiseksi Suufa bin Bishr bin Udd bin Taabikhaan, arabialainen heimo, joka sijaitsi lähellä Mekkaa menneisyydessä, johon askeetit kuuluivat. Vaikka suufilaiseksi nimeäminen on henkilön nimen (suufa) mukaista kieliopillisesti, se on myös heikko mielipide, koska suurin osa askeeteista ei tuntenut näitä ihmisiä ja koska jos askeetit lukisivat itsensä heihin, olisi ollut todennäköisempää, että he olisivat lukeneet itsensä heihin sahaaban, taabi’iinin ja atbaa’ at-taabi’iinin aikana.
Se johtuu myös siitä, että suurin osa niistä, jotka puhuvat suufilaisten nimissä eivät ole tietoisia tästä heimosta eikä heitä miellytä kuulua erääseen (jaahilijja) tietämättömyyden päivien heimoon, joka ei ollut olemassa islaamin aikana. Jotkut ajattelevat myös, ja tämä on tunnetuin mielipide, että suufilainen viittaa suufiin (villa). Tämä johtuu siitä, että ensimmäinen kerta kun suufilaiset ilmaantuivat oli Basrassa (Irakissa).
Ensimmäiset ihmiset, jotka vakiinnuttivat suufijjan roolin olivat jotkut ‘Abd al-Waahid bin Zaidin seuralaisista. ‘Abd al-Waahid oli yksi Al-Hasan al-Basriin seuralaisista, joka asui Basrassa ja harrasti varsin pitkälle kehittynyttä pidättyvyyttä (zuhd), palvontaa (’ibaada), Allaahin pelkoa (khauf) jne, jonka kaltaisia ei löytynyt muiden maiden asukkaista.
Abu ash-Sheikh Al-Asbahaanii raportoi kertomusketjulla, joka liittyi Muhammad bin Siriiniin, että hän oli kuullut erään ihmisryhmän pitävän parempana villaan pukeutumista, joten hän sanoi: ‘On joitain ihmisiä, jotka pitävät villaan pukeutumista parempana väittäen muistuttavansa Messiasta, Mariamin poikaa. Kuitenkin profeettamme (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) johdatus on meille rakkaampi, ja hänellä (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) oli tapana pukeutua puuvillaan ja muun tyyppisiin vaatteisiin.’ Tai hän raportoi sanoja, jotka olivat tämän kaltaisia.”
Sitten hän (Ibn Taimiyyah) sanoi tämän jälkeen: “Nämä ihmiset yhdistävät itsensä ulkoisiin vaatekappaleisiin, joka tässä tapauksessa on villa (suuf) vaatteet. Joten yhdestä heistä voidaan sanoa, että hän on suufilainen (suufii). Kuitenkaan heidän metodologiansa ei rajoitu villaisten vaatteiden pitämiseen, eivätkä he määrää sitä kenellekään eivätkä pidä kiinni sen määräämisestä. He liittävät itsensä siihen sen takia, että se on heidän ulkoinen tilansa.”
Sitten hän sanoi: “Joten tämä on suufijjan (suufilaisuuden) alkuperä. Tämän jälkeen, se poikkesi tieltä ja monipuolistui.” [2]
Ibn Taimiyyah’n sanat, olkoon Allaah hänelle Armollinen, osoittavat, että suufilaisuus sai alkuperänsä islamilaisista maista joidenkin Basrasta kotoisin olevien hyvin hurskaiden palvojien käsissä sen seurauksena, että he menivät äärimmäisyyksiin pidättyvyydessä (zuhd) ja palvonnassa (‘ibaada). Sitten sen jälkeen, suufilaisuus kehittyi ja muuttui.
Johtopäätöksestä, johon jotkut nykypäivän tekijät ovat tulleet – että suufilaisuus pujahti muslimien maissa muista uskonnoista, kuten hindulaisuudesta tai kristillisestä munkkilaitoksesta –on tullut hyväksytty, perustuen siihen, mitä sheikh Ibn Taimiyyah raportoi Muhammad bin Siriiniltä, että tämä sanoi: ‘On joitain ihmisiä, jotka pitävät villaan pukeutumista parempana väittäen muistuttavansa Messiasta, Mariamin poikaa. Kuitenkin profeettamme (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) johdatus on meille rakkaampi!’ Tämä osoittaa, että suufilaisuudella on yhteys kristittyjen uskontoon!!
Tri Saabir At-Tu’aima sanoi kirjassaan: “Sufism – Its Beliefs and Methods”: ”Näyttää siltä, että se tapahtui kristillisen munkkilaitoksen vaikutuksesta, jossa munkeilla oli tapana pukeutua villavaatteisiin ja asua luostareissaan. Monet heistä, jotka seurasivat tätä tapaa kaikkialla maissa, jotka islaam vapautti tauhiidilla…” [3]
Sheikh Ihsaan Ilaahii Dhahiir, olkoon Allaah hänelle Armollinen, sanoi kirjassaan “Sufism: Its source and Origin”: Kun katsomme syvälle ensimmäisten ja myöhäisempien suufilaisten opetuksiin ja lausuntoihin, joita on sanottu ja kerrottu heiltä ennen vanhaan ja nykyisin suufilaisissa kirjoissa, näemme valtavan eron sen välillä ja koraanin ja sunnan opetusten välillä. Samoin emme näe sen juuria tai sen siemeniä koko luomakunnan johtajan (profeetta Muhammadin) (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) historiassa eikä hänen hurskaiden ja jalojen seuralaisten, Allaahin luoduista parhaiden, historiassa. Pikemminkin, päinvastoin näemme, että se on peräisin ja saatu kristillisestä munkkilaitoksesta, brahmalaisuudesta, hindulaisuudesta, juutalaisuuden uskonnollisesta omistautumisesta ja buddismin askeesista.” [4]
Sheikh ‘Abd ar-Rahmaan Al-Wakiil, olkoon Allaah hänelle Armollinen, sanoi kirjansa “The Downfall of Sufism” johdannossa: “Todellakin suufilaisuus on alhaisin ja inhottavin paholaisen keksimistä suunnitelmista jotta Allaahin palvelijat voivat ilkkua ja pitää pilkkanaan hänen kanssaan sodassaan Allaahia ja Hänen lähettiläitään vastaan. Se on taikurien (majuus) huntu, joka antaa sellaisen vaikutelman, että se on jumalallista. Pikemminkin se on jokaisen todellisen uskonnon vihollisen huntu. Tarkastele sitä ja tulet löytämään siitä brahmalaisuutta, buddismia, zarathustralaisuutta, ja manikealaisia uskomuksia. Tulet löytämään siitä platonismia. Voit jopa löytää siitä juutalaisuutta, kristinuskoa ja tietämättömyyden päivien epäjumalanpalvelusta.” [5]
Näiden nykypäivän kirjailijoiden suufilaisuuden alkuperää koskevien mielipiteiden esittämisen kautta sekä monien muiden kirjailijoiden, joita ei tässä mainittu ja, joilla on sama mielipide, tulee selväksi, että suufilaisuus on vieras konsepti, joka lisättiin islaamiin. Tämä näkyy niiden käytännöissä, jotka liittävät itsensä siihen –nämä käytännöt, jotka ovat vieraita islaamille ja kaukana sen johdatuksesta. Tällä tarkoitamme myöhempien aikojen kannattajia, joiden mystisistä harhakuvista ja fantasioista on tullut lukuisia ja suuria.
Mutta mitä tulee aikaisempiin edeltäjiin, kuten Al-Fudail bin ‘Ijjaad, Al-Junaid, Ibraahiim bin Adham ja muut, niin he olivat maltillisuuden tilassa.
_________________________________________________
Alaviitteet:
[1] Kääntäjän huomio: Ahl as-suffa (penkin kansa) viittasi köyhempiin seuralaisiin, joilla oli tapana istua profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) moskeijan ulkopuolella, odottaen almuja ja profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tuloa jotta he voisivat seurata häntä ja oppia häneltä hadiithin.
[2] Majmuu’ al-Fataawaa (11/5-7, 16, 18)
[3] As-Suufijja: Mu’taqidan wa Maslakan (s. 17)
[4] At-Tasawwuf: Al-Mansha’ wal-Masdar (s. 28)
[5] Masra’ at-Tasawwuf (s. 19)