Lähde: Useita lähteitä (ks. alaviitteet).
’Umarin –olkoon Allaah häneen tyytyväinen- kerrotaan sanoneen:
Paastoaminen ei tarkoita vain ruoasta ja juomasta erossa pysymistä, se tarkoittaa myös erossa pysymistä valehtelusta, valheellisuudesta, idioottimaisuudesta ja vannomisesta [Allaahin nimeen ilman tarvetta].
Ibraahiim al-Nakhaa’iin –olkoon Allaah häneen tyytyväinen- kerrotaan sanoneen:
Heillä oli tapana sanoa: valehtelu rikkoo paaston.
Mujaahidin –olkoon Allaah häneen tyytyväinen- kerrotaan sanoneen:
On olemassa kaksi tapaa, jos henkilö voi pysyä niistä erossa, hänen paastonsa turvataan hänelle: panettelu ja valehtelu.
Abu al-‘Aalijan –olkoon Allaah hänelle armollinen –kerrotaan sanoneen:
Paastoava henkilö on palvonnan tilassa kunhan hän ei panettele. [1]
Hafsa bint Siiriinin –olkoon Allaah häneen tyytyväinen- kerrotaan sanoneen:
Paastoaminen on suoja kunhan henkilö ei revi sitä, ja panettelu on sen repimistä. [2]
Anas ibn Maalikin –olkoon Allaah häneen tyytyväinen –kerrotaan sanoneen:
Jos paastoava henkilö panettelee, hänen paastonsa rikkoutuu. [3]
Kommentit
Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah –olkoon Allaah hänelle armollinen –selittää syntien rikkovan paaston (näkemyksen) tarkoituksen: [4]
Joiltain salafeilta kerrotaan, että panettelu, perättömien asioiden kertominen ja niiden kaltainen rikkoo paaston ja se mainitaan yhtenä mielipiteenä imaam Ahmadin madhabissa. Viimeinen sana tässä asiassa on, että Allaah, Ylhäinen, määräsi ihmisiä paastoamaan jotta he saavuttaisivat hurskauden (taqwaa), ja Allaahin lähettiläs –olkoon Allaahin ylistys ja rauha hänen yllänsä – sanoi:
Kuka tahansa ei jätä valheellista puhetta ja sen mukaan toimimista, Allaah ei tarvitse sitä, että hän hylkää ruokansa ja juomansa. (tarkoituksen tulkinta)
Näin ollen jos paastoava henkilö ei saavuta hurskautta hän ei ole saavuttanut mitä paastoamalla tarkoitettiin ja näin ollen hänen paastonsa palkkio laskee sen mukaan [kuinka paljon hän on toiminut tarkoitettua päämäärää vastaan, eli suhteessa hänen synteihinsä].
Oikeamielisillä teoilla on kaksi tarkoitettua päämäärää: palkkion saaminen ja rangaistuksen välttäminen. Jos henkilö paastoaa samalla kun hän tekee kiellettyjä asioita, kuten panettelee, kertoo perättömiä asioita ihmisten välillä tai nauttii sellaista mikä on kiellettyä ja niin edelleen, hän menettää palkkion.
Näin ollen, kun imaamit sanovat, että [panettelu] ei riko paastoa, se tarkoittaa, että henkilöä, joka tekee syntiä ei rankaista siten kuten sellaista henkilöä, joka avoimesti rikkoo paastonsa, rangaistaisiin.
Ja ne, jotka sanovat sen rikkovan paaston siinä mielessä, että henkilö ei ole saavuttanut paaston takana olevaa päämäärää, tai siinä mielessä, että hän on menettänyt paaston palkkion, niin tämä lausunto on imaamien näkemyksen mukainen.
Henkilö, joka sanoo sen rikkovan paaston siinä mielessä, että henkilöä pitää rankaista siitä, että hän hylkäsi [paaston], on ristiriidassa imaamien kanssa.
Päätelmä
Henkilö joka on tottelematon Allaahille kun hän paastoaa ei ole täysin ymmärtänyt paaston takana olevaa tarkoitusta. Todellinen päämäärä on hurskauden ja Allaahin tottelevaisuuden saavuttaminen ruoan, juoman ja synnin hylkäämisen kautta. Vaikka henkilön, joka panettelee, valehtelee tai tekee muita syntejä ei pidetä fyysisesti rikkoneen paastonsa, hän menettää paastoamisen palkkion ja tässä mielessä hän on rikkonut paastonsa.
Allaah tietää parhaiten.
Alaviitteet
[1] Ibn Abi As-Shaiba, Al-Musannaf artikkelit 8975, 8980, 8981 ja 8982.
[2] ‘Abd Ar-Razzaaq Al-San’aanii, Al-Musannaf artikkelit 8975.
[3] Hunaad b. As-Sarii, Al-Zuhd artikkeli 1204.
[4] Badr Eddiin Al-Ba’lii. Mukhtasar Al-Fataawaa Al-Masrijja s. 288, 289. 1. painos 1418H. Daar Al-Kutub Al-’Ilmijja. Beirut, Libanon.