Lähde: And finally I found happiness s.318.
Ollessani nuori minulla oli tapana rentoutua television edessä katsoen ja seuraten uutislähetyksiä saadakseni selville mitä oli tekeillä ja ollakseni tietoinen muslimien tilanteesta, yhdestä uutislähetyksestä toiseen ja yhdestä poliittisesta analyysistä toiseen jne. Rupesin seuraamaan tapahtumia sodasta, tappamisesta, tuhosta, pommituksista ja kodittomuudesta jne. häiritsevistä uutisista ja siitä mihin uutislähetykset keskittyivät. Ne eivät yleensä kerro hyviä uutisia alhaisista hinnoista, siunausten ja elannon runsaudesta, terveydestä, kauniista tulevaisuudesta, loistavasta huomisesta ja mahtavasta menestyksestä, joka sinua odottaa.
Pikemminkin ne kaatavat päällesi häiritseviä uutisia, hyökkääjää vastaan taistelemista yhdessä maassa ja vallankaappausta toisessa, pudonnutta lentokonetta, ‘Ammaanin pommitusta, rakennusten tuhoa, bussin polttamista, junan kolaria jne. tärisevästä ja pelottavasta listasta.
Muutama vuosi myöhemmin tajusin, että hermoni romahtavat pian koska keräsin uutisten häiritsevän ja kielteisen vaikutuksen, joka tuottaa painetta, voihkintaa, ahdistusta ja huolia sydämeeni. Lopulta rupesin keskittymään päivittäiseen ohjelmaani ja tieteelliseen- ja kenttätoimintaani. Enkä enää huomioinut uutislähetyksiä, koska en pysty auttamaan muslimiveljiäni paitsi du’aan avulla. Muuten menetän itsehillintäni ja elän elämäni häiriintyneenä ja ärtyneenä.
Kun jätin uutislähetysten ja poliittisten uutisanalyysien seuraamisen, aloin elää elämääni rentoutuneena ja rauhassa.