Lähde: Fataawa al-Haraam al-Makkii, kasetti 16, b-puoli.
Näin ollen meidän tulisi tarttua elämämme tilaisuuteen – tottelemalla Allaahia, subhaanahu wa ta’aalaa, koska elämä on lyhyt, ja aika ohittaa [meidät]. Aika on [pelkkiä] hetkiä, ei päiviä eikä tunteja. Pikemminkin se on hetkiä, jotka kuluvat nopeasti.
Joten katsokaa missä olemme tänään, ramadaanin kuussa. Ihan kuin se olisi saapunut [luoksemme vasta] eilen. Tällainen on henkilön elämä. Kun hänen aikansa loppuu, on kuin hän olisi syntynyt tänään. Joten meidän tulee ottaa vaarin [elämän] tilaisuudesta niin kauan kuin meillä on armonaikaa [ennen kuin kuolema saavuttaa meidät], ja, että meidän tulee ottaa vaarin elämämme [jäljellä olevista] tunneista, ja täyttää ne Allaahin tottelemisella, välttäen tottelemattomuutta Häntä kohtaan. Ja tietäkää, että mitä enemmän tottelette Allaahia, sitä enemmän iimaaninne nousee, ja [sen seurauksena] sitä enemmän hyvän tekemisen halunne nousee [in sha Allaah].
Ja mitä enemmän iimaaninne ja hyvän tekemisen halunne nousee, sitä lähemmäksi tulette Allaahia, subhaanahu wa ta’aalaa, koska iimaanin ihmisistä täydellisimmät ovat ne jotka ovat lähimpänä Allaahia, ja ihmisistä Allaahia tietoisesti eniten pelkäävimmät ovat Allaahille kunnianarvoisimpia.
Pyydän Allaahia, ta’aalaa, auttamaan meitä kaikkia tottelemaan Häntä, ja johdattamaan meidät tarttumaan elämämme tilaisuuksiin jotta voimme lähestyä Herraamme, ‘azza wa djall.