Lähde: Fataawaa As-Sheikh Muhammad ibn Saalih Al-’Uthaymeen, 1. volyymi, s. 190-191.
Mitä tarkoittaa tasapainossa oleminen uskonnossa? Toivomme teiltä (kunnioitettu sheikh) täyttä selvennystä tähän asiaan. Palkitkoon Allaah teidät parhailla palkkioilla.
Tasapainossa oleminen uskonnossa tarkoittaa, että henkilöllä ei ole ruluu’a (liioittelua/äärimmäisyyttä) uskonnossa, jonka vuoksi hän ylittää Allaahin, Mahtavan ja Majesteettisen, asettamat rajat. Se tarkoittaa myös, että henkilö ei laiminlyö uskontoa, jolloin hän ei yllä Allaahin, Täydellisimmän ja Korkeimman asettamiin rajoihin.
Näin ollen tasapainossa oleminen uskonnossa on profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) elämänkerrasta kiinni pitämistä ja sen seuraamista. Kun taas äärimmäisyys uskonnossa on sen rajojen ylittämistä ja yltämättä oleminen tarkoittaa sitä, että ei saavuteta edes sen rajoja. Esimerkki tästä on kun mies sanoo, että haluan seistä ja rukoilla koko yön enkä halua nukkua koska rukous on parhaista palvonnan muodoista, joten haluan viettää koko yön rukouksessa. Sanomme, että tämä henkilö on mennyt äärimmäisyyksiin Allaahin uskonnossa eikä seuraa totuutta. Todellakin tämän kaltaista sattui profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) aikana, jolloin eräs ryhmä kokoontui ja yksi heistä sanoi: Aion seistä rukouksessa koko yön enkä aio nukkua. Toinen sanoi: Aion paastota enkä aio rikkoa paastoa. Ja kolmas sanoi: En aio avioitua naisten kanssa. Joten profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kuuli tästä ja sanoi: ”Mikä näitä ihmisiä vaivaa, jotka sanovat tällaista? Minä paastoan ja rikon paastoni, seison rukouksessa ja nukun ja avioidun naisten kanssa, joten hän joka kääntyy pois minun sunnastani ei ole minusta.” (Tarkoituksen tulkinta) Näin ollen nämä yksilöt menivät äärimmäisyyksiin uskonnon suhteen. Joten lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) vapautti itsensä heistä koska he kääntyivät pois hänen sunnastaan, joka käsittää paaston ja paaston rikkomisen, rukouksessa seisomisen ja nukkumisen ja naisten kanssa avioitumisen.
Mitä tulee henkilöön, joka on välinpitämätön eikä yllä (vaatimusten tasolle), hän on sen tyyppinen henkilö joka sanoo: Minulla ei ole mitään tarvetta vapaaehtoisten palvonnan tekojen tekemiseen, aion vain tehdä sen mikä on pakollista. Ja ehkä hän jää jälkeen myös pakollisissa velvollisuuksissa. Joten tämän tyyppinen yksilö on välinpitämätön eikä täytä vaatimuksia.
Mitä tulee siihen, joka on tasapainossa, hän on sellainen joka ottaa lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) tien ja seuraa hänen oikein johdatettuja khulafaa ja on sillä tiellä millä he olivat.
Toisessa esimerkissä on kolme miestä ja heidän edessään on synnin tekijä. Yksi heistä sanoo: En aio antaa salaamia (tervehdystä) tälle syntiselle henkilölle ja teen hänelle hajrin (hylkään hänet) ja pysyn hänestä poissa enkä puhu hänelle. Toinen mies sanoo: Aion olla tämän synnintekijän kanssa ja annan hänelle salaamin ja aion hymyillä hänelle ja olla iloinen hänen kanssaan. Aion jopa kutsua hänet luokseni ja minulle hän on kuten hurskas henkilö. Kolmas sanoo: Tämä on syntinen henkilö, inhoan häntä hänen syntiensä takia ja rakastan häntä hänen uskonsa (iimaanin) takia enkä aio tehdä hänelle hajria paitsi siinä tapauksessa jolloin hajr on keino hänen oikaisemiseensa ja jos se ei ole keino hänen oikaisemiseensa, pikemminkin se tulee vain lisäämään hänen synnintekoaan, niin en aio hylätä häntä.
Näin ollen sanomme, että ensimmäinen mies on mennyt yli rajojen ja on liioitellut, toinen jää jälkeen ja tekee myönnytyksiä, kun taas kolmas on tasapainossa. Tämä pätee myös toisiin palvonnan tekoihin ja tekemisiin luomakunnan kanssa, tarkoittaen, että ihmiset tulevat joko liioittelemaan, jäämään jälkeen tai olemaan tasapainossa.
Kolmannessa esimerkissä mies on naisensa vanki, nainen ohjaa häntä mihin tahansa haluaa eikä hän (mies) moiti häntä hänen synneistään eikä rohkaise tekemään mitään hyvää. Pikemminkin nainen kontrolloi täysin hänen älyään ja näin ollen naisesta tulee se, joka suojelee ja ylläpitää häntä. Toinen mies, jonka löydämme, on sortava, ylimielinen ja väheksyy naistaan. Hän ei huomioi häntä ollenkaan ja hän on miehelle vähemmän kuin pelkkä piika. Kolmas mies on tasapainossa ja kohtelee häntä kuten Allaah ja Hänen lähettiläänsä ovat määränneet:
”Ja heillä (naisilla) on oikeuksia (aviomiehiinsä) samoin kuin (aviomiehillään heihin) siinä mikä on järkevää.” [al-Baqara: 228, tarkoituksen tulkinta]
Ja profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausunto (tarkoituksen tulkinta): ”Älköön uskovainen mies inhotko uskovaista naista, jos hän ei pidä yhdestä hänen piirteestään, voi olla että hän pitää toisesta.” [Muslim]
Näin ollen kolmas mies on tasapainossa, kun taas ensimmäinen jää jälkeen ja tekee myönnytyksiä ja toinen menee äärimmäisyyksiin toimiessaan vaimonsa kanssa. Tätä voi myös verrata muihin tekoihin ja eri palvonnan muotoihin ja Allaah, Korkein, tietää parhaiten.