Lähde: Sheikh Saalih Aal Sheikhin luento perustuen al-Imaam Ahmadin elämään ja työhön.
Allaahin, Armeliaimman Armahtajan Nimeen, olkoon Hänen as-salaat ja as-Salaam viimeisen lähettiläänsä yllä.
Imaam Ahmadilla oli kaksi poikaa, ‘Abd Allaah ja Saalih, jotka olivat velipuolia. Saalih kertoo: “Eräs mies näki isäni kantavan mihbarahia (puinen mustepullo, jota opiskelijoilla oli tapana kantaa mukanaan kyniensä kanssa) ja sanoi, “Oi Abaa ’Abd Allaah! Te olette muslimien imaam!” Tämä mies puhui tällä tavalla koska hän oli yllättynyt nähdessään Imaam Ahmadin kantavan mihbarahiaan kuten nuorilla opiskelijoilla oli tapana kantaa tai, että hän todellakin luki edelleen kirjoja, ja otti harteilleen samat vastuut kuin nuoret ottivat. Huomaa myös miten kaikki ihmiset olivat hänestä hurmautuneita (Imaam Ahmadista) jopa ihmisistä vanhimmat!
Imaam Ahmad vastasi lausunnolla, joka mitätöi tämän miehen koko ymmärryksen. Hän sanoi: ”Tulen olemaan mihbarahin kanssa maqbaraan (hautausmaalle) asti.” Mitä hän tarkoitti? Hän tarkoitti, ”Tulen olemaan kiireinen tiedon parissa kunnes kuolen.” Toisessa kertomuksessa mainitaan, että hän sanoi tämän saman lausunnon toisessa tilanteessa toiselle ihmisryhmälle: ”Mitä tulee minuun, tulen hakemaan tietoa kunnes minut laitetaan hautaan.” Kun hänen kuolemansa hetki lähestyi, hän sanoi ympärillään oleville henkilöille: ”Selostakaa minulle Husheimin lausunto.” (Husheim oli Husheim ibn Bashiir, Imaam Ahmadin ensimmäinen opettaja. Hän tapasi hänet vuonna 179AH, aloittaessaan tiedon hakemisen 16-vuotiaana). Joten he lukivat hänelle mitä hän oli pyytänyt. Tässä kerrotussa perinteessä mainittiin, että Ibn Siriinilla oli tapana inhota sitä kun joku vaikeroi kivusta. Sinä aikana Imaam Ahmad tuli hyvin sairaaksi ja hänellä oli tapana vaikeroida kivusta mutta kun he kertoivat hänelle siitä miten Ibn Siriinillä oli tapana inhota vaikerointia siinä tilanteessa niin hän ei enää vaikeroinut kuolemaansa asti.
Tämä on hänen lausuntonsa “Tulen hakemaan tietoa kunnes minut laitetaan hautaan” todellisuus, tarkoittaen, “Minun pitää jatkaa tiedosta hyötymistä.” Joten jos olet jättänyt nuoruutesi taaksesi ja sinusta on tullut opettaja tai kasvattaja, tai luennoitsija tai lehtori yliopistossa tai kirjailija, ja sanot, ”Olen lopettanut tiedon hakemisen,” niin tiedä, että tämä on sellaisen tilanne, joka ei tunne asioidensa todellisuutta. Al-’ilm on minkä tietoa?
Se on tietoa Allaahin Puheesta ja Hänen lähettiläänsä puheesta, olkoon rauha hänen kanssaan. Onko kukaan saavuttanut sellaista tietoisuuden tasoa koskien Allaahin ja Hänen lähettiläänsä puheen tarkoituksia, olkoon rauha hänen kanssaan, sekä oppineiden lausuntoja, jotka selittävät kirjaa ja sunnaa, sellaista tietoisuuden tasoa, joka on riittävä?
Kukaan ei ole saavuttanut sellaista tasoa. Kukaan, jolla on oikea aikomus ja puhdas sydän ei ole saavuttanut sitä tasoa. Koskien tätä Imaam Ahmad sanoi, ”Mihbarahin kanssa maqbaraan asti.” Hän puhui kaikille, neuvoen meitä jatkamaan tiedon hakemista eikä jättämään sitä jostain merkityksettömästä syystä. Moskeijoidemme opintopiireissä olemme nähneet suuria määriä opiskelijoita, jotka ovat halukkaita oppimaan kahden kuukauden ajan ja sitten he jättävät sen. Vain noin kolmen kuukauden ajan. Mitä tämä on?! Jotku heistä hakevat tietoa kolmen, neljän, viiden tai seitsemän vuoden ajan ja sitten he jättävät sen.
Mistä se johtuu? Onko se sen vuoksi, että maailman houkutus on tarttunut sinuun, joten olet lopettanut ja nyt suuntaat kohti maailmaa? Johtuuko se siitä, että sinulle tarjottiin jotain asemaa ja otit sen vastaan? Johtuuko se siitä, että olet saavuttanut tietyn statuksen, sinusta on tullut koulun rehtori tai yliopiston opettaja? Tämän vuoksi olet lopettanut tiedon hakemisen? Ei! Sinun pitää jatkaa tiedon hakemista kunnes kuolet. Tämä on sitä, mikä tulee korjaamaan yhteiskunnan ongelmat jos heidän oppineensa ottavat vastaan tämän neuvon. Mitä tulee tiedon opiskelijoihin, niin heidän tulee pitää kiinni tästä neuvosta, ”Mihbarahan kanssa maqbaraan asti.”
Hänen tulee pysyä kirjansa kanssa kunnes hän kuolee –lukien, oppien, opetellen ulkoa, harjoitellen, opettaen loppuunsa asti. Mitä ihmiset sanovat näinä aikoina? ”Rukousta koskevat määräykset, me tiedämme ne, ei ongelmaa.” Jos kysyt heiltä monista määräyksistä tulet huomaamaan etteivät he tiedä niitä. Mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että he ovat tyytyväisiä siitä tiedosta mikä heillä on, jopa ihastuneita siihen tietoon mitä heillä on. Pyydämme Allaahia antamaan meille anteeksi ja olemaan meihin tyytyväinen. Jos kysyt heiltä jopa suuremmista asioista kuin rukous, uskon kysymyksistä, tauhiidin kysymyksistä, tulet huomaamaan, että he eivät ole kunnolla ymmärtäneet näitä asioita, ja he olivat tiedon oppilaita! Mistä se johtuu? Koska he olivat välinpitämättömiä ja niin ollen he jättivät sen. Tieto on kunniaa, jos jätät sen, se tulee jättämään sinut. Jos otat tehtävän vakavasti, sinulle tullaan antamaan siitä osa, sen verran kuin Allaah on sinulle määrännyt.