Lähde: Fataawaa as-Sheikh Muhammad bin Saalih al-‘Uthaymeen, Kitaab al-Ilm, s. 87-91.
Miten hänen tulisi toimia kirjan kanssa?
Kirjan kanssa toimiminen käsittää useita asioita:
1. Kirjan aiheen tunteminen- jotta hän voi hyötyä siitä, koska hänen tarvitsee erikoistua. Se voi olla sihriä (noituutta) tai petkutusta tai valhetta. Joten hänen tulee tietää kirjan aihe jotta hän voi hyötyä siitä.
2. Hänen täytyy tuntea sen sanasto. Koska sanaston tunteminen tarkoittaa, että tulet säästämään paljon aikaa. Näin oppineet tekevät kirjojensa johdannossa. Esim. tiedämme, että kun Buluur al Maraamin tekijä sanoo ”sovittu”, hän tarkoittaa, että hadiithin kertoi al-Bukhaarii ja Muslim, kun taas al-Muntaqaan tekijä käyttää tätä ilmaisua eri tavalla- kun hän sanoo ”sovittu”, hän tarkoittaa, että tämän hadiithin kertoi Imaam Ahmad, al-Bukhaarii ja Muslim.
Samoin fiqhin kirjoissa, oppineet käyttävät sanoja qaulein, wajhein, riwaajatein ja ihtimaalein eri tavoin. Riwaajatein (kaksi raporttia) tarkoittaa imaamin kahta raporttia. Wajhein (kaksi näkemystä) tarkoittaa kahta näkemystä seuralaisten parissa, eli madhabin johtajien seuralaisten. Ihtimaalein (kaksi mahdollisuutta) -ilmaisua käytetään epävarmoissa tapauksissa kun ei tiedetä kumpi kahdesta näkemyksestä on oikea. Ja qaulein (kaksi mielipidettä) on tarkoituksessaan yleisempi kuin tämä.
Samoin meidän tulee myös tietää mitä tekijä tarkoittaa jos hän sanoo ijmaa’ (konsensus) tai wifaaq (sopimus). Jos hän sanoo ijmaa’, hän tarkoittaa umman parissa olevaa konsensusta ja jos hän sanoo wifaaq hän tarkoittaa kolmen imaamin välistä sopimusta, kuten on al-Furuu’n tekijän tapana koskien hanbalii fiqhiä. Samoin jokaisen madhabin seuraajilla on kaikilla oma sanastonsa, joten on olennaista tuntea tekijän sanasto.
3. Kirjassa käytetyn tyylin ja ilmaisujen tunteminen. Tulet huomaamaan kun luet jotain kirjaa ensimmäistä kertaa, erityisesti akateemisia kirjoja, jotka ovat täynnä tietoa, että tulet kohtaamaan ilmaisuja joiden tarkoitusta joudut miettimään koska ne eivät ole sinulle tuttuja. Mutta jos luet kirjan uudelleen tulet tottumaan niihin.
On myös eräs toinen asia, joka täytyy lisätä kirjaan, joka on kommenttien kirjoittaminen sivujen reunoihin ja alaosaan. Tämä on jotain, jota tiedon oppilaan kannattaa hyödyntää. Jos hän kohtaa jotain, joka tarvitsee lisäselitystä tai todistusta ja hän pelkää unohtavansa sen, siinä tapauksessa hänen tulisi merkitä se joko sivun reunaan tai alaosaan. Usein henkilö menettää tällaisia etuja koska hän ei tee merkintöjä joiden tekeminen vie minuutin tai kaksi. Sitten kun hän palaa voi olla, että hän muistaa sen tai on muistamatta.
Tiedon oppilaan tulee huomioida tämä asia, erityisesti fiqhin kirjoissa. Joissain kirjoissa voit kohdata jonkun asian ja sen säädöksiä joiden vuoksi hämmennyt ja rupeat epäilemään. Jos viittaat kirjoihin, jotka ovat laaja-alaisempia kuin lukemasi kirja ja löydät jotain joka selittää asian, silloin sinun tulisi merkitä se ylös jotta voit viitata siihen uudestaan jos tarvitset ilman, että sinun tarvitsee viitata alkuperäiseen kirjaan josta löysit sen. Tämä säästää sinulta aikaa.
Kirjoja voi lukea kahdella tavalla
1. Syvä lukeminen miettimistä ja ymmärtämistä varten. Tämä luonnollisesti vie aikaa.
2. Nopea lukeminen saadakseen idean kirjan aiheesta, käsitellyistä teemoista ja kirjan sisällyksestä. Tämä hoituu selaamalla ja vilkaisemalla kirjaa. Tämä ei vaadi saman tason ajattelua kuin ensimmäinen metodi. Paras tapa kirjojen lukemiseen on tarkoitusten miettiminen ja avun pyytäminen oppineilta, joilla on ymmärrystä. Ei ole mikään yllätys, että se kirja, joka eniten ansaitsee tällaista lukemista on Allahin kirja. Sinun tulee olla kärsivällinen ja sitkeä sen lukemisessa, koska ihmiselle ei ole annettu parempaa lahjaa kuin kärsivällisyys.
Kirjojen kerääminen
Tiedon oppilaan tulisi olla innokas keräämään kirjoja, mutta hänen tulisi asettaa tärkeysjärjestys. Jos henkilöllä ei ole paljon rahaa silloin ei ole hyvää ja viisasta ostaa paljon kirjoja ja maksaa niistä, koska tämä on huono menettelytapa. Jos et voi ostaa kirjoja omilla rahoillasi niin voit lainata ne mistä tahansa kirjastosta.
Innostus tärkeiden kirjojen lukemiseen
Tiedon etsijän tulee olla innostunut tärkeimpien viitekirjojen lukemisesta, ei nykyaikaisisten teosten, koska joillain nykyajan kirjailijoilla ei ole syvää tietoa. Näin ollen kun luet mitä he ovat kirjoittaneet tulet huomaamaan, että se on pinnallista. Voi olla, että he siteeraavat asioita sananmukaisesti, tai, että he vääristävät niitä tehdäkseen niistä pidempiä, mutta se on pelkkää jaarittelua. Joten sinun tulee lukea tärkeimmät salafien (oikeamielisten edeltäjien) kirjoittamat viiteteokset, koska ne ovat parempia ja siunatumpia kuin monet myöhemmän sukupolven kirjoista.
Suurin osa myöhempien kirjailijoiden kirjoista ovat vähäisiä tarkoituksissaan mutta pitkäveteisiä. Voi olla, että luet kokonaisen sivun jonka olisi voinut lyhentää yhteen tai kahteen riviin. Mutta tulet huomaamaan, että salafien kirjat ovat helppoja, mutkattomia ja hyvin kirjoitettuja, ilman yhtäkään tarkoituksetonta sanaa.
Tiedon oppilaalle parhaat kirjat, joiden lukemisesta hänen tulisi olla kiinnostunut ovat Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah’n –rahimahu Allaah – ja hänen oppilaansa Ibn al-Qayyimin kirjoista. Tiedetään, että Ibn al-Qayyimin kirjat ovat helpompia koska Ibn Taymiyyah’n tyyli on voimakassanaista johtuen hänen runsaasta tiedostaan ja valppaasta mielestään ja Ibn al-Qayyim näki Ibn Taymiyyah’n tiedon hyvin rakennettuna talona, ja oman roolinsa järjestelijänä ja koristelijana.
Mutta Ibn al-Qayyim oli vapaamielinen. Jos hän ajatteli, että hänen sheikkinsä näkemys oli erilainen kuin mitä hän itse piti oikeana, hän sanoi sen. Kun hän ajatteli, että pyhiinvaeltajan tulisi lähteä ulos hajjin ihraamista ja sitten palata ’umran ihraamiin, koska Ibn ’Abbaas (radija Allaahu ’anhu) ajatteli, että jos henkilö joka ei ole tuonut eläintä uhrausta varten astuu hajjin tai qiraanin ihraamiin, hänen täytyy lähteä ulos hajjin ihraamista ja sitten astua ’umran ihraamiin kun taas Ibn Taymiyyah ajatteli, että tämä päti vain sahaaballe, niin hän [Ibn al-Qayyim] sanoi,
”Olen taipuvaisempi Ibn ’Abbaasin näkemystä kuin sheikkini näkemystä kohtaan.”
Hän ilmaisi selvästi olevansa eri mielipidettä, joten hän oli itsenäinen ajattelussaan. Mutta ei ole mikään yllätys, että hän seurasi sheikkiään, rahimahu Allaah –asioissa, joita hän piti oikeina ja todellisina. Epäilemättä jos ajattelet useimpia Ibn Taymiyyah’n mielipiteitä, huomaat niiden olevan oikeita. Tämä on jotain, jonka jokainen joka miettii hänen kirjojaan tulee huomaamaan.
Kirjojen arviointi
Kirjat voi jakaa kolmeen tyyppiin:
1. Hyvät kirjat
2. Pahat kirjat
3. Kirjat jotka eivät ole hyviä eikä pahoja
Yritä varmistaa, että kirjahyllysi on vapaa kirjoista, joiden sisältö on huono. On olemassa kirjoja, joita kuvataan kirjallisuudeksi, mutta ne ainoastaan tappavat aikaa tuottamatta mitään hyötyä. Ja on olemassa vahingollisia kirjoja, jotka sisältävät erityisiä ideoita tai mainostavat vääriä ideologioita. Niitä ei pitäisi päästää kirjahyllyysi, joko koska niiden käyttämä ideologia on väärä tai johtuen niiden väärästä ’aqiidan ymmärryksestä tai vallankumoukselliset kirjat, jotka mainostavat vahingollista ideologiaa.
Yleisesti mitään vahingollista kirjaa ei tulisi päästää kirjahyllyysi koska kirjat ruokkivat sielua aivan kuten ruoka ja juoma ruokkivat kehoa. Jos ruokit sitä tällaisilla kirjoilla se tulee aiheuttamaan sinulle paljon vahinkoa ja tulet seuraamaan metodologiaa joka on vastoin turmeltumattoman tiedon oppilaan metodologiaa.