Lähde: Majmuu’ al-fataawaa Sheikh al Islaam Ibn Taymiyyah 10. osa s. 425-426.
Kysymys:
Mitkä näistä kahdesta ovat paremmat ihmiselle: eristäytyminen tai ihmisten kanssa seurusteleminen?
Vastaus:
Sitten tämä on kysymys, josta ihmiset ovat olleet eri mieltä, erimielisyys koskee joko sen kokonaisuutta tai sen nykytilaa. Kysymyksen todellisuus on, että joskus ihmisten kanssa seurusteleminen on pakollista tai suositeltavaa. Yksilö voidaan määrätä seurustelemaan ihmisten kanssa joissain tilanteissa ja silti muissa tilanteissa häntä määrätään eristäytymään. Mitä tämä tarkoittaa on, että jos seurusteleminen käsittää yhteistyön hurskaudessa ja taqwaassa niin silloin se on jotain, jota hänen kuuluu tehdä. Ja jos se merkitsee yhteistyötä synnissä ja väärinteossa silloin se on jotain, joka on hänelle kiellettyä.
Joten muslimien kanssa oleminen palvonnan tekojen muodoissa kuten viidessä päivittäisessä rukouksessa ja perjantairukouksessa ja kahdessa ’iid-rukouksessa ja pimennysrukouksessa ja sen kaltaisissa, silloin se on jotain jonka Allaah ja Hänen lähettiläänsä ovat määränneet.
Samoin heidän kanssaan seurusteleminen hajjin aikana ja sotaretkien aikana uskottomia vastaan ja luopio-khawaarijeja vastaan, vaikka johtajat olisivat väärintekijöitä ja vaikka ryhmissä olisi mukana väärintekijöitä.
Samalla tavoin kokoontumisissa, joissa palvelijan iimaan nousee, olkoon se hänen omaa hyötyä tai heidän hyötyään varten ja sen kaltaista.
Kuitenkin on aikoja, jolloin palvelijan tulee jäädä pois ja olla eristäytynyt, silloin kun hän pyytää (Allaahilta) ja muistelee ja rukoilee ja miettii ja arvioi itseään ja korjaa sydäntään. Myös silloin kun kyseessä on hänen asiansa, jotka koskevat vain häntä eivätkä muita. Joten silloin hänen tulee olla yksin –itsekseen joko kotonaan, kuten Taawuus mainitsi:
‘Mikä erinomainen selli/erakkomaja on ihmisen koti; siellä hän pitää katseensa ja kielensä kurissa.’
tai muualla kuin kotonaan.
Niin ollen ehdottoman seurustelemisen/ sosiaalisen kanssakäymisen valinta on virhe; ja ehdottoman eristäytymisen valinta on myöskin virhe.
Mitä tulee asteeseen jota jokainen yksilö tarvitsee siitä ja tästä, kuten myös se mikä on hänelle hyödyllisempää jokaisessa olosuhteessa, niin tämä vaatii hänen erityistä tarkasteluaan –kuten edellä.
Wahb bin Munabbih (rahimahu Allaah) sanoi: ’Uskovainen seurustelee –tietääkseen; ja on hiljaa –varjellakseen itseään; ja puhuu –ymmärtääkseen; ja eristäytyy –rikastuakseen.’
[Ks. sijar A’laam an-nubalaa 4. osa s. 551].