Lähde: Al-Asaala -lehti (numero 20).
Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam sanoi: “Kuka tahansa rakastaa, että ihmiset ilmestyvät hänen eteensä nousten ylös (häntä varten), löytäköön hän paikkansa helvetin tulesta.” Al-Bukhaariin ja muiden raportoima Al-Adab al-Mufradissa (977).
Habiib Ibn As-Shahiidin tieltä löytyy (hadiith) Abu Mujlizin nojalla, joka sanoi: “Mu’aawija astui erääseen taloon, jossa oli ’Abd Allaah Ibn Az-Zubair ja ’Abd Allaah Ibn ‘Aamir. Joten Ibn ’Aaamir nousi ylös kun taas Ibn Az-Zubair pysyi istuallaan – ja hän oli se, jolla heistä kahdesta oli enemmän kokemusta. Joten Mu’aawija, radija Allaahu ’anhu, sanoi: ”Istu Ibn ’Aamir koska kuulin Allaahin lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanovan [ja hän mainitsi tämän hadiithin]. At-Tirmidii sanoi: ”Se on hadiith joka on hasan.” Sanon: Pikemminkin se on hadiith joka on sahiih.
Al-Mukhlis sanoi kirjassaan, Al-Fawaaidissa:
’Abd Allaah kertoi meille: Daawuud raportoi meille: Marwaan raportoi meille, Muriira Ibn Muslim As-Siraaj raportoi ’Abd Allaah Ibn Buraidan nojalla, että hän sanoi: ”Mu’aawija meni ulos (eräänä päivänä) ja näki heidän nousevan seisomaan koska hän oli menossa ulos. Joten hän sanoi heille: Istukaa koska Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi: ’Kuka tahansa pitää siitä, että Aatamin lapset (ihmiskunta) nousevat häntä varten seisomaan, helvetin tulesta tulee hänelle pakollinen.” Tällä hadiithilla on aito kertomusketju.
Shabaaba Ibn Siwaar jatkoi samaa hadiithia paitsi, että hän raportoi “Kuka tahansa rakastaa, että miehet kerääntyvät hänen ympärilleen nousten seisomaan (häntä varten)…” ja loppu on sama.
At-Tahaawiin (2/38/39) ja Al-Khatiibin raportoima Taariikh Bardaadissa (13/193). Ja tällä hadiithilla on toinen vahvistava todiste Al-Khatiibin (11/361) ansiosta mursal-muodossa koskien erästä matkatarinaa. Hän raportoi sen ’Abd ar-Razzaaq Ibn Suleimaan Ibn ’Alin Ibn Al-Ja’adilta, joka sanoi: Kuulin isäni sanovan:
“Kerran Al-Ma’muun (sen ajan kalifa) meni tutustumaan torilla oleviin jalokivikauppiaisiin. Joten hän tinki heidän kanssaan yhden heillä olevan esineen hinnasta. Sitten Al-Ma’muun meni viimeistelemään muutamia tarpeitaan. Sitten hän lähti, joten jokainen joka oli paikalla kyseisessä kokoontumisessa nousi seisomaan hänelle paitsi Ibn Al-Ja’ad, koska hän ei noussut. Joten Al-Ma’muun katsoi häntä vihaisen näköisenä. Sitten hän vei hänet syrjään ja sanoi: ’Sheikh, mikä esti sinua seisomasta minulle kuten seuralaisesi tekivät?’ Joten hän (’Ali Ibn Al-Ja’ad) sanoi: ’Kunnioitan amiir al-mu’miniinia liikaa (jotta seisoisin hänelle) johtuen hadiithista, jonka raportoimme profeetalta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam.’ Hän sanoi: ’Mikä se on?’ ”’Ali Ibn Al-Ja’ad sanoi: ’Kuulin Al-Mubaarak Ibn Fudaalan sanovan: Profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi…[sitten hän mainitsi hadiithin ensimmäisellä sanamuodolla]. Joten Al-Ma’muun laski päänsä miettien tätä hadiithia. Sitten hän nosti päänsä ja sanoi: ’Kenenkään ei pitäisi ostaa paitsi tältä sheikiltä.’ Joten ihmiset ostivat pelkästään tältä sheikiltä sinä päivänä kunnes hänellä oli 30 000 dinaarin määrä.”
Joten Allaahin lausunto (tarkoituksen tulkinta):
”Ja kuka tahansa pelkää Allaahia, Hän luo hänelle ulospääsyn (eli vaikeudesta), ja Hän elättää häntä paikoista joista hän ei koskaan kuvitellut” tuli todellista ‘Ali Ibn Al-Ja’adille, luotettavalle ja varmalle reportterille.
Ad-Dainuurii raportoi samankaltaisen tarinan Al-Muntaqaa min Al-Majaalisassa: Ahmad Ibn ’Ali Al-Basrii kertoi meille sanoen:
”Al-Mutawakkil (sen ajan kalifi) käänsi huomionsa Ahmad Ibn Al-Mu’adhaliin ja muihin oppineisiin ja näin ollen hän otti heidät vastaan kotonaan. Sitten hän tuli heidän luokseen, joten kaikki paikalla olevat ihmiset nousivat ylös häntä varten paitsi Ahmad Ibn Al-Mu’adhal. Joten Al-Mutawakkil sanoi ’Ubaid Allaahille: ’Tämä mies ei ole samaa mieltä valan vannomisesta (bai’a) meille.’ Joten hän (’Ubaid Allaah) sanoi hänelle: ’Kyllä, Amiir Al-Mu’miniin, mutta hänellä näyttää olevan huono näkö.’ Joten Ahmad Ibn Al-Mu’adhal sanoi: ’Amiir Al-Mu’miniin, minun näössäni ei ole mitään vikaa. Mutta pikemminkin olen poistanut sinut Allaahin, Korkeimman rangaistuksesta koska profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi: ’Kuka tahansa rakastaa, että miehet esittelevät itsensä hänelle seisten (ylös häntä varten), löytäköön hän paikkansa helvetin tulesta.’ Joten Al-Mutawakkil meni istumaan alas hänen viereensä.”
Ibn ’Asaakir raportoi Taariikh Dimashqissa (19/170/2) kertomisketjullaan Al-Auzaa’iille:
Jotkut ‘Umar Ibn ‘Abd al-‘Aziizin (kalifin) vartijat raportoivat minulle sanoen:
”’Umar Ibn ’Abd al-’Aziiz tuli ulos eräänä päivänä kun olimme odottamassa häntä jumu’an päivänä. Joten kun näimme hänet, nousimme seisomaan. Joten hän sanoi: ’Kun näette minut älkää nousko seisomaan mutta sen sijaan levittäytykää (tehdäksenne tietä kulkua varten).’”
Tämän hadiithin fiqh (ymmärrys) on, että tämä hadiith osoittaa meille kaksi asiaa:
– Ensimmäinen: Sen kielto, että joku rakastaa, että ihmiset seisovat ylös häntä varten kun hän astuu sisään. Ja tämä todiste on niin selkeä, että sitä ei tarvitse selventää.
– Toinen: Niiden paheksuminen jotka istuvat ja seisovat ylös sitä henkilöä varten joka astuu sisään vaikka hän ei pitäisi siitä, että ihmiset nousevat seisomaan häntä varten. Tämä on siitä näkökulmasta, että autetaan toinen toisiaan hyvyydessä ja vältetään pahuuden oven avaamista. Ja tämä on tarkka ymmärrys, jonka hadiithin raportoija, Mu’aawija, radija Allaahu ’anhu, osoitti meille kiellettyään ’Abd Allaah Ibn ’Aamiria seisomasta hänelle, ja hän käytti tätä hadiithia todisteena sille mitä hän sanoi. Hän teki tämän johtuen uskonnon ja sen laillisten periaatteiden ymmärryksestään ja tuntemuksestaan, joka sisältää ”keinojen estämisen”, ja johtuen tietoisuudestaan koskien ihmisten luonteenlaatua ja heidän reaktioitaan hyville ja pahoille tekijöille.
Ja jos kuvittelisit ensimmäisten edeltäjien yhteiskunnan kaltaisen yhteiskunnan, he eivät koskaan harjoittaneet toiselle ylös nousemisen käytäntöä. Olisi erittäin vaikeata löytää heidän paristaan ketään joka rakastaisi tällaista seisomaan nousemista, joka voi heittää jonkun helvetin tuleen. Ja se johtui sen asian poissa olosta, joka muistuttaisi henkilöä siitä – ja se on seisomaan nouseminen itsessään.
Toisaalta jos katsoisit tämän päivän yhteiskunnan kaltaista, he ovat tehneet tästä erityisestä seisomisesta normaalin käytännön. Todellakin tämä käytäntö, erityisesti kun sitä tehdään toistuvasti, muistuttaa henkilöä jatkuvasti. Joten silloin henkilön sielu haluaa sitä ja löytää siitä nautintoa kunnes hän rupeaa rakastamaan sitä. Joten kun hän rakastaa sitä, hänestä tulee tuhon oma. Joten tämän seisomisen hylkäämisestä tulee toinen toisensa auttamista kohti hurskautta ja taqwaa, jopa niille joiden emme tunne rakastavan sitä, pelosta, että hänelle seisomisemme aiheuttaisi sen, että hän rupeaisi rakastamaan sitä koska silloin auttaisimme hänen sielunsa tuhoamisessa ja tämä ei ole sallittua. Niistä todisteista jotka osoittavat tämän on, kun näet joidenkin tiedon ihmisten, joiden luullaan omaavan hyviä tapoja, sielujen muuttuvan kun heidän silmänsä kohtaavat yksilön joka ei nouse seisomaan heitä varten. Siis jos he eivät jopa suutu hänelle ja pidä häntä huonokäytöksisenä ja anna hänelle sitä uutista, että hän estyy tiedon siunauksesta johtuen kunnioituksen puutteestaan sen ihmisiä kohtaan, heidän väitteidensä mukaan.
Pikemminkin heidän parissaan on sellaisia jotka kutsuvat muita nousemaan ylös, pettäen heitä tällaisilla lausunnoilla kuten “Ette seiso minulle kehossani olevan lihan ja luiden takia mutta pikemminkin seisotte rinnassani olevan tiedon vuoksi!!” Aivan kuin profeetalla, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ei olisi ollut rinnassaan tietoa!! Koska seuralaisilla ei ollut tapana seistä ylös häntä varten. Vai onko niin, että seuralaisilla ei ollut tapana antaa hänelle sopivaa kunnioitusta! Joten voiko muslimi rehellisesti sanoa tällaista?!
Ja johtuen tästä hadiithista ja muista kuin siitä, eräs ryhmä oppineita on ottanut mielipiteekseen, että seisomaan nouseminen toista henkilöä varten on kiellettyä kuten Al-Fathissa (4/14) mainitaan. Sitten hän (Ibn Hajar) sanoi: ”Maalikissa raportoidun lopputulos on seisomisen kielto sen ajan verran kuin hän jolle seistään ei istu, vaikka hän olisi palvelemassa itseään. Koska häneltä (Maalikilta) kysyttiin eräästä naisesta joka menee pitkälle aviomiehensä palvelemisessa, ottaen hänet vastaan, poistaen hänen (ulko) vaatteensa ja seisten siihen asti kunnes hän istuu. Joten hän vastasi: ’Mitä tulee hänen vastaan ottamiseensa, niin siinä ei ole mitään ongelmaa. Mutta se, että hän seisoo kunnes tämä istuu alas, niin ei, koska tämä on tyrannien teoista. Ja ’Umar Ibn ’Abd al-’Aziiz kielsi tämän.”
Sanon, että tässä aiheessa ei ole mitään ristiriitaista liittyen hadiithissa olevaan todisteeseen. Ja ne jotka vastustavat ja ovat sitä mieltä, että seisominen on sallittua, pikemminkin, että se on suositeltavaa, niin he käyttävät todisteena ahaadiitheja, joista jotkut ovat aitoja ja jotkut heikkoja. Mutta ne kaikki, kun henkilö perehtyy niiden kertomusketjuihin ja teksteihin eivät tuo ristiriitaa (kiellon) todisteisiin.
Ja se mikä vielä vahvistaa ja selventää tätä on profeetan inho sitä kohtaan, että ihmiset seisoivat ylös häntä varten:
”Maailmassa ei ollut yhtään yksilöä joka oli heille rakastetumpi kuin Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam. Ja kun he näkivät hänet, he eivät nousseet ylös häntä varten sen takia, että he tiesivät, että hän ei pitänyt siitä.”
Al-Bukhaariin (Al-Adab al-Mufradissa (946), At-Tirmidiin (2/125), At-Tahaawiin (Mushkil al-Athaarissa 2/39), Ahmadin (3/132) ja Abu Ja’laan raportoima hänen Musnadissaan (2/183) ja sanamuoto on häneltä peräisin. Se on Humaidin tieltä Anasille, radija Allaahu ’anhu. Ja At-Tirmidii sanoi: ”Se on hasan hadiith, rariib tästä näkökulmasta.” Sanon, että sen kertomusketju on aito Muslimin normien mukaan.
Tämä hadiith vahvistaa mitä aiempi hadiith osoitti kiellosta nousta ylös kunnioituksesta ja kunniasta. Tämä johtuu siitä, että jos ylös nouseminen olisi lainmukainen kunnioituksen osoituksen muoto, hänen, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ei olisi luvallista tehdä siitä seuralaisilleen inhottua. Ja hän, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, on ihmistä se, joka ansaitsee eniten, että hänelle osoitetaan kunnioitusta ja kunniaa. Ja he, radija Allaahu ’anhum, olivat ihmisistä tietoisimpiä siitä, mitä hän, salla Allaahu’ aleihi wa sallam, ansaitsi.
Profeetta, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, myös inhosi että seuralaiset nousivat ylös häntä varten. Joten näin ollen muslimien velvollisuutena on – erityisesti jos he ovat tiedon ihmisiä ja esimerkkejä toisille – inhota sitä itselleen, seuraten hänen, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, tapaansa. Ja heidän tulisi inhota sitä muillekin muslimeille johtuen hänen lausunnostaan: ”Kukaan teistä ei ole todella uskova kunnes hän rakastaa veljelleen sitä mitä hän rakastaa itselleen hyvästä.” (tarkoituksen tulkinta)
Joten kenenkään ei tulisi nousta ylös häntä varten eikä hänen tulisi nousta ylös ketään varten. Pikemminkin heidän inhonsa tällaista kohtaan tulisi olla suurempi kuin profeetan inho (sitä kohtaan). Tämä johtuu siitä, että jos he eivät inhoa sitä, muita varten ylös nousemisesta tulee joillekin heistä normaali käytäntö. Ja se johtaa heidät rakastamaan sitä, joka sitten on syynä jonka vuoksi he ansaitsevat helvetin tulen kuten aiemmassa hadiithissa mainittiin. Ja Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ei ollut tällainen koska hän oli vapaa ja suojeltu rakastamasta tätä tottelemattomuuden tekoa. Joten jos hän myös inhosi sitä sen lisäksi, on selvää että muslimien on sopivampaa inhota sitä. (Silsilat Al-Ahaadiith As-Sahiiha, nro 358)
Profeetta, salla Allaahu ‘aleihi wa sallam, on koonnut laaja-alaisen ja runsaan hyvän käytöksen lausuntoonsa: ”Hän ei ole meistä jolla ei ole armoa nuorillemme, ja joka ei kunnioita vanhojamme ja ei tunnusta oppineemme oikeutta.” (tarkoituksen tulkinta, Sahiih Al-Jaami’ as-Sariir, nro 5443)
Näin ollen oppineen oikeuden tunteminen vaatii hyvää käytöstä hänen kanssaan kun hän on läsnä sekä hänen poissaollessaan. Kuitenkaan tämä ei vaadi sitä, että henkilön tulisi palvoa häntä, kuten joidenkin suufilaisten ja äärimmäisten sheikkien tapauksessa. Esimerkkinä on tästä on sheikkiä varten ylös nouseminen kun hän saapuu kokoontumiseen. Tämä teko ei sovi puhtaaseen ja turmeltumattomaan islaamilaiseen yhteiskuntaan. Joten todellisten islaamilaisten kutsujien päähuoli on palauttaa niin paljon kuin mahdollista ensimmäinen islaamilainen yhteiskunta, jossa ei ollut mahdollista omaksua mitä tahansa mikä heitä huvitti. Joten asian laita on kuten tunnetussa lausunnossa sanotaan: ”Joten jäljitelkää heitä jos ette ole kuten he. Varmasti oikeamielisten jäljitteleminen on menestys.”
Näin ollen yritämme jäljitellä niitä oikeamielisiä ja hyviä yksilöitä (salafien parista) ja yritämme tuoda esille yhteiskunnan joka muistuttaa tuota ensimmäistä valaisevaa yhteiskuntaa, joka oli olemassa sinä säteilevänä aikana. Joten huomiomme tulee aina olla sitä kohti mitä heillä oli tapana tehdä, niin paljon kuin pystymme, koska todellisuus on kuten hänen, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, lausuntonsa osoittaa: ”Mitä tahansa määrään teitä tekemään, tehkää niin paljon kuin pystytte. Ja mitä kiellän teitä, niin pysykää siitä poissa.” (tarkoituksen tulkinta, Bukhaarii ja Muslim.) Joten tekoihin liittyvät asiat ovat rajoitettuja ja näin ollen lisäykset niihin eivät ole hyväksyttyjä. Esimerkkinä tästä on ystävällisyys oppinutta kohtaan ulkoisilla eleillä, kuten hänelle tai muille ylös nousemisella kun he saapuvat yhteen kokoontumisista. Enkä sano tiedon kokoontumisiin, koska tämä on hyvin selvää – että tässä tilanteessa opiskelijoiden ei tulisi nousta ylös tätä oppinutta varten. Kuitenkin jos hän astuu kokoontumiseen joka ei ole tiedon kokoontuminen, onko se hyödyllisestä tiedosta ja hurskaista teoista, että tuon kokoontumisen ihmiset nousevat ylös kokoontumiseen saapunutta oppinutta varten?
Vastaus: “Joten jäljitelkää heitä jos ette ole kuten he.” Kuka on se ainoa yksilö jota meidän tulisi jäljitellä? Hän on, kuten kaikki tiedämme, Muhammad, Allaahin lähettiläs. Ja tiedon ihmiset tietävät ja tämä on yksi asia jossa heillä ei ole erimielisyyttä.
Nykyisin, koko islaamilainen maailma –paitsi ne joita kohtaan Allaah on armollinen – on ristiriidassa profeetan aiemman johdatuksen kanssa tämän suhteen. Joten tiedon ihmiset eivät kiellä seuralaisiaan eikä tavallista kansaa kun yksi heistä saapuu kokoontumiseen ja he nousevat ylös hänen vuokseen. Ja ne jotka nousevat ylös häntä varten ystävällisyydestä ja kunnioituksesta, luulevat, että (seuralaisten) ensimmäinen yhteiskunta oli tällainen. Näin ollen meidän tulee jatkuvasti kääntää huomiomme tämän ensimmäisen yhteiskunnan (käytännön) fyysiseen jäljittelemiseen.
Nämä ovat niistä asioista, joista oppineiden, pikemminkin tiedon opiskelijoiden tulee huolehtia. Tämä johtuu siitä, että jos kerran olet totuudenmukainen lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, jäljittelyssäsi, niin levitä seuralaistesi pariin sitä, että inhoat tätä ulkoista ilmaisua. Tämä tarkoittaa, että nöyrryt kuten lähettiläällä, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, oli tapana nöyrtyä. Lähettiläällä, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, oli tapana inhota tätä seisomista ja näin ollen ihmiset hyväksyivät sen, koska todellisuudessa hän inhosi tätä asiaa. Joten jos oppinut seuraa lähettilään tapaa niin levittäköön hän sitä seuralaistensa parissa. Tämä tulee ensin.
Toiseksi, se kuuluu “keinojen estämiseen”. Esimerkiksi, jos oppinut tekee siitä normaalin käytännön, että ihmisten pitää nousta ylös häntä varten, hänen sielunsa rupeaa kaipaamaan tätä ylös nousemista. Sitten tulee aika jolloin hän näkee oppilaansa, joka rakastaa häntä ja on hänelle omistautunut. Hänellä oli tapana nousta ylös häntä varten ja sitten yhtäkkiä hän lopetti häntä varten ylös nousemisen. Joten silloin tulee erimielisyyksiä, sitten syyttämistä, sitten ehkä jopa enemmän oppineen ja oppilaan välille. Tämä johtuu siitä, että oppinut teki tästä seisomisen rakastamisesta itselleen normaalia. Joten se mikä aiheutti sen, että hän lankesi tähän inhottuun ja kiellettyyn rakkauteen oli se, että ihmiset totuttivat hänet siihen. Haluan myös muistuttaa oppinutta ja tiedon opiskelijoita olemaan mukautumatta yhteiskuntiin koska tällä mukautumisella (ja sopeutumisella) ei ole mitään määriteltyjä rajoja tänä päivänä, koska jokin uudistus voi ilmestyä ja sanomme: ”On olemassa jotain sitä tärkeämpää.” Ja sitten huomenna tulee toinen uudistus ja sanomme mitä sanoimme ensin, kunnes yhteiskunta on mennyt kauaksi sen toteuttamisesta minkä kanssa islaam tuotiin, johtuen näistä vääristymistä ja valheellisista perusteluista.