Lähde: Basaa’ir Dhawii as-Sharaf Bi Sharh Marwijaat Manhaj as-Salaf (s.25-29).
Abu Sa’iid al-Khudriin (radija Allaahu ’anhu) nojalla Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’alehi wa sallam) sanoi: “Älkää kirotko tai häpäiskö seuralaisiani. Varmasti jos yksi teistä käyttäisi kultaa (hyväntekeväisyyteen) Uhudin (vuoren) kaltaisen määrän verran, se ei vastaisi jonkun heistä muddia tai puolta muddia.” [1]
Al-Khatiib al-Bardaadii (rahimahu Allaah) sanoi:
“On olemassa monia samanlaisia kertomuksia, joilla on sama tarkoitus ja koraanin suorasti ilmaiseman mukaisia. Kaikki kertomukset vahvistavat seuralaisten puhtauden. (Kertomukset) määräävät tarkoin ja vahvistavat heidän luotettavuutensa ja korkean asemansa. Kukaan heistä ei tarvitse toisen vahvistusta, Allaahin, subhaanahu wa ta’aalaa, heitä koskevan vahvistuksen lisäksi. Varmastikin Hän, subhaanahu wa ta’aalaa, on tietoinen siitä mitä heillä oli sisällään (aivan kuten heidän julkisista teoistaan).
He pysyvät tässä hurskauden tilassa kunnes on kiistattomasti vahvistettu yhdestä heistä, että tämä suoritti teon, jota ei voi nähdä muuna kuin syntinä, joka on kaukana siitä, että siihen liitettäisi tulkinta (jolla laki oikeuttaisi hänen tekonsa), on syy siihen, että hänen luotettavuutensa peruutettaisiin. Allaah on vapauttanut heidät tällaisista asioista ja on nostanut heidän maineensa. Itse asiassa vaikka Allaah ja Hänen lähettiläänsä eivät olisi ilmaisseet mitään koskien heidän hurskauttaan he ansaitsisivat silti asemansa johtuen heidän hidjrastaan, jihaadistaan, (Allaahin lähettiläälle) antamastaan avusta, anteliaasta rahan käyttämisestä Allaahin tiellä, kamppailustaan, jota he kävivät isiään (jotka vastustivat totuutta) vastaan, antamastaan vilpittömistä neuvoista uskonnossa ja heidän vahvuudestaan iimaanissa ja jaqiinissa. Kaikki tämä riittäisi vahvistamaan heidän luotettavuutensa, osoittamaan oikeaksi uskomme, että he ovat puhtaita ja hurskaampia kuin kukaan toinen henkilö heidän jälkeensä, joka on julistettu luotettavaksi. Tämä on oppineista enemmistön ja tunnustettujen lainoppineiden madhab.” [2]
Jotkut voivat sanoa: “On joitain hadiitheja, joissa mainitaan, että myöhäisemmissä sukupolvissa tulee olemaan niitä, jotka tulevat saavuttamaan ensimmäisen sukupolven hurskauden ja palkkion (kaikissa asioissa).”
Abu Umajja as-Sha‘baanii sanoi: “ Kysyin Abu Tha‘laba al-Khashaniilta, “Oi Abu Tha’laba! Mitä sanot koskien tätä jaetta:
”Te, jotka uskotte! Ottakaa vaari sieluistanne (tehkää oikeamielisiä tekoja, pelätkää Allaahia kovasti)! Se, joka itse on harhassa, ei voi teitä vahingoittaa, kun vain te olette oikealla tiellä; Allaahin eteen on teidän palattava kaikkien, Hän teille luettelee tekonne.” [Suurat Al-Maa’ida: 105]
Hän (Abu Tha‘laba) vastasi: “Varmasti kautta Allaahin kysyin tästä (jakeesta) yhdeltä, joka oli ajantasalla. Kysyin Allaahin lähettiläältä siitä ja hän vastasi:
“Pikemminkin sinun tulisi määrätä ma’ruuf (kaikkia hurskauden tekoja) ja kieltää munkar (kaikista poikkeavuuden teoista) toinen toisillenne kunnes olette näkemässä (ajan, jolloin) kurjuus on laajasti levinnyttä, jolloin seurataan pahoja halun oikkuja, jolloin valitaan dunjaa (maallinen elämä Akhiran sijasta) ja, jolloin mielipiteiden omistajiin tekee syvän vaikutuksen vain heidän omat mielipiteensä. (Kun tällaista nähdään), silloin sinun pitäisi luottaa itseesi ja vapauttaa itsesi suuresta yleistöstä. Varmasti tulet kohtaamaan päiviä, jolloin tarvitset sabria (kärsivällisyyttä). Hän, jolla on kärsivällisyyttä tulee olemaan kuten hän, joka pitää kiinni kuumista hiilistä. Hurskaiden tekojen tekijä niinä päivinä on tasavertainen 50 miehen kanssa, jotka suorittavat samat hyvät teot (muina kuin niinä päivinä).” [3]
Toisessa kertomusketjussa oli lisäys dialogiin: “Sanottiin, “Oi Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tuleeko se olemaan heistä viidenkymmenen palkkio?” Hän vastasi: ”Teistä viidenkymmenen palkkio.”
[’Abd Allaah bin al-Mubaarak raportoi lisäyksen ‘Utbaa bin Abi Hakiimilta kuten at-Tirmidii kertoi]
Abu Bakr bin al-‘Arabii (rahimahu Allaah) lähestyy tätä asiaa sanomalla:
“Kun olimme Masjid al-Aqsaassa sheikhimme Abu Bakr al-Fihrii at-Turtuushiin kanssa mainitsimme Abu Tha’laban (radija Allaahu ’anhu) marfuu’ hadiithin ja sitten aloimme miettimään sitä. Neuvottelimme keskenämme siitä miten voisi olla, että myöhemmin ummaan kuuluvien joukossa olisi niitä, jotka voisivat ylittää sahaaban (seuralaiset) palkkion suhteen? Huomioon ottaen, että sahaaba vaikuttivat islaamin perusteiden rakentamiseen, antoivat uskolle voimaa, olivat kirkkauden johtotähtiä, toivat uskon kauaskantoisiin aloihin ja olivat uskonnon tukia (se tuntui käsittämättömältä)? Tämä, tietäen, että Allaahin lähettiläs sanoi siinä, mikä on aidosti raportoitu:
“Varmasti jos yksi teistä käyttäisi joka päivä (hyväntekeväisyyteen) summan, joka olisi Uhud (vuoren) suuruinen, se ei olisi samanarvoinen yhden heistä (sahaaba) muddin tai puolen muddin kanssa.”
Ajattelimme lausuntoa ja päädyimme siihen, minkä esittelin as-Sharh as-Sahiihassa ja, joka on tässä lyhennettynä.
Sahaaballa oli monia tekoja, joille kukaan ei voi vetää vertoja tai edes himmentää. On myös muita tekoja, joiden kanssa (myöhempien sukupolvien teot) voivat olla samanvertoisia, edellyttäen, että heidän vilpittömyytensä on täysinäistä ja samanlaista kuin sahaaban vilpittömyys. Se, että pysytään kaukana kaiken tyyppisestä bid’a ja rijaa kuvaa tätä vilpittömyyttä. Al-ma’ruufin määrääminen ja al-munkarin kieltäminen ovat valtavia (hyvyyden) portteja. Oikeastaan nämä portit ovat uskon- islaamin lähtökohta ja myös kohta, mihin se loppuu.
Al-ma‘ruufin määrääminen ja al-munkarin kieltäminen oli vaikea tehtävä islaamin alkuvaiheissa koska uskottomat lannistivat totuuden. Myöhempien sukupolvien aikana tilanne tulee palaamaan siihen, minkälaista se oli islaamin alkuvaiheissa. Totuudenmukainen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ennusti vääryyden korostumisen päivien lopussa. Hän mainitsi myös, että tulee olemaan fitnan (koettelemuksien ja kärsimysten) nopeaa lisääntymistä ja, että vääryys tulee hallitsemaan. Totuus tulee olemaan vääristynyttä ja se tullaan ottamaan luoduilta ja ne muslimit, jotka tulevat olemaan silloin läsnä tulevat seuraamaan perinteitä ja kirjankansan vanhoja (harhautuneita) tapoja (ja jättämään omat perinteensä). Tämä on kuten Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) mainitsi:
”Tulette seuraamaan teitä edeltävien (kirjankansan) perinteitä, käden mitan verran, käsivarren mitan verran siihen pisteeseen, että jos he (kirjankansa) astuisivat sisiliskon koloon, tekin seurasivat heitä sinne (sokeasti).” [4]
Ja Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi:
“Islaam alkoi jonain kummallisena ja se tulee palaamaan kummallisuuteen kuten se alkoi ensin.” [5] Sellaisenaan, epäilemättä, ja Allaah tietää parhaiten, tämän ennustuksen tarkoitus on, että islaam tulee palaamaan erikoisuuteensa kuten se oli aikaisemmin.
Al-ma‘ruufin määrääminen ja al-munkarin kieltäminen tulevat heikkenemään niin paljon, että jos joku yksilö harjoittaa sitä niinä villeinä aikoina ja luottaa Allaahiin kutsumalla Hänen tielleen, niin hänet tullaan palkitsemaan monta kertaa enemmän kuin se, jota autetaan ja avustetaan kutsussaan Allaahiin.
Tämä tulee jatkumaan kunnes al-ma’ruufin määräämisen ja al-munkarin kieltämisen harjoittaminen tulee täysin loppumaan heikon uskon ja jaqiinin seurauksena.
Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: “Hetkeä ei tulla panemaan toimeen kunnes maan päällä ei enää sanota “Allaah, Allaah”.” [6]
[Näin loppuvat Ibn Al-‘Arabiin sanat] [7]
Sanon: Tämä osoittaa, että Abu Tha’laba al-Khashniin (radija Allaahu ’anhu) mainitsema ylivoimaisuus käsittää vain yhden erityisen islaamin aspektin kun taas sahaaban ylivoimaisuus ja se, että he ovat parempia [8] on islaamin kaikissa aspekteissa; joten ota tämä huomioon.
Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Varmasti elät aikana, jolloin oppineita on paljon kun taas puhujia on vähän. Hän, joka hylkää kymmenennen siitä, minkä hän tietää (olevan pakollista) tulee sortumaan. Tulee myöhemmin olemaan aika, jolloin puhujia on paljon kun taas oppineita on vähän. Hän joka pitää kiinni (harjoittaa) kymmenennestä, minkä hän tietää tulee pelastumaan.” [9]
Alaviitteet:
[1] Sahiih –Al-Bukhaariin (3362) ja Muslimin (2541) raportoima; Huomio: Imaam Muslim erehtyi tämän lausunnon raportoinnissa Abu Hurairan nojalla (2540) kuten al-Baihaqii vahvisti al-Mad-khal ilaa as-sunnan -teoksessa (s. 113), ja al-Haafidh Ibn Hajr Fath al-Baarii –teoksessa (vol. 7, s. 35)
[2] Al-Kifaaja fii ‘ilm ar-Riwaaja (s. 48-49)
[3] Hasan johtuen vahvistavista kertomusketjuista: Abu Daawuudin (4341) raportoima, at-Tirmidii luokitteli sen Hasan (3085), Ibn Maaja (4014), an-Nasaa’ii al-Kubraa -teoksessa (9/137 – Tuhfat al-Ashraaf ), Ibn Hibbaan (1850 – Mawaarid ), Abu Nu‘aim Hiljat al-Auliyaa -teoksessa (2/30), al-Haakim vahvisti sen aitouden ja adh-Dhahabii liittyi tähän (4/322), at-Tahaawii Mushkil al-Athaarissa (2/64-65), al-Barawii Sharh as-sunna -teoksessa ( 14/347-348 ) ja Ma‘aalim at-Tanziil (2/72,73), Ibn Jariir at-Tabarii Jaami‘ al-Bajaan fii Tafsiir al-Qur’aan –teoksessa (7/63), al-Qurtubii al-Bid‘a wa an-Nahi ‘Anhaa -teoksessa (71,76-77) ja Ibn Abi ad-Dunjaa as-Sabrissa (42/1). Kertomus on vahvistettu hyväksyttäväksi ja hasan vahvistavan hadiithin johdosta jonka Mu‘aadh bin Jabal, ’Abd Allaah bin ‘Amr bin al-‘Aas, Anas bin Maalik, Abu Huraira, ’Abd Allaah bin Mas‘uud muiden joukosta kertoivat. Perinpohjaisempaa keskustelua varten viittaan kirjaani “Al-Qaabiduun ‘alaa al-Jamr” (s. 13-23)
[4] Sahiih: al-Bukhaariin (3456) ja Muslimin (2669) raportoima Abu Sa‘iid al-Khudriin kertomuksen pohjalta. Hadiith on vahvistettu monilla samanlaisilla kertomuksilla suunnattomalla määrällä sahaaba. Voit löytää nämä kertomukset kirjassani al-Wasaajaa as-sur’raa (s. 32-36). Kääntäjän huomio: Tämä tarkoittaa, että niin suuri määrä ihmisiä kertoi tämän, että on mahdotonta, että he olisivat keksineet valheen.
[5] Mutawaatir: Tästä tullaan keskustelemaan erittäin yksityiskohtaisesti myöhemmin tässä kirjassa.
[6] Sahiih: Muslimin (148) raportoima
[7] Al-Muqriin Nafh at-Tajjib fii Rasn al-Andalus ar-Ratiib (2/37-38)
[8] Kysymys sahaaban paremmuudesta iimaanissa ja se, että salafi manhaj kannattaa tätä ymmärrystä on ensiarvoisen tärkeä kysymys islaamissa. Se, että sahaaba ovat parhaita pakottaa myöhemmät sukupolvet tunnustamaan sahaaban hurskauden. Allaah sanoo: ”Ne, jotka tulevat heidän jälkeensä, sanovat: ”Herra, anna anteeksi meille ja meidän veljillemme, jotka ovat olleet ennen meitä uskossa, äläkä salli meidän tuntea kaunaa sydämissämme niitä kohtaan, jotka uskovat. Herra, Sinä olet totisesti lempeä, armollinen.” [Suurat Al-Hashr: 10]. Sen ymmärrys, että on olemassa niitä, jotka ovat parempia ja, joiden asema on korkeampi ei ole rajoittunut yhteen tiettyyn sukupolveen. Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi: ”Ummani jokaisessa sukupolvessa tulee olemaan saabiquun (niitä, jotka ovat parempia).” [As-Sahiiha (2001)]
[9] As-Sahiiha (2510).