Lähde: Majmuu’ Fataawaa wa Maqaalaat Mutanawwi’a: 6.osa.
Kysymys: Mitkä ovat muslimin velvollisuudet ei-muslimeja kohtaan jos he asuvat muslimimaissa tai jos muslimit itse asuvat ei-muslimien maissa? Haluaisin tietää velvollisuuksista koskien kaikkea heidän kanssaan tapahtuvaa kanssakäymistä, alkaen salaamin aloittamisesta ei-muslimi juhlapäivien viettämiseen heidän kanssaan. Haluaisin myös tietää onko sallittua, että muslimilla on ei-muslimi ystävä työpaikalla? Neuvokaa meitä, palkitkoon Allaah teidät.
Vastaus: On monia muslimeille määrättyjä seikkoja suhteessa ei-muslimeihin, niiden joukosta on:
Ensimmäiseksi: Kutsua heitä Allahiin kutsuen heitä Allaahin (’azza wa djall) uskontoon ja selittämällä heille islaamin todellisuus jos sinulla on kykyä ja basiiraa. Tämä on suurin ja tärkein hyväntekeväisyyden muoto, jota muslimi voi antaa maassaan oleville ihmisille ja niille, jotka ovat hänen ympärillään juutalaisista, kristityistä ja muista polyteisteistä profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanojen vuoksi:
“Hän, joka ohjaa hyviin tekoihin saavuttaa samanlaisen palkkion kuin ne, jotka toteuttavat tätä hyvää.” Al Imaam Muslimin kertoma.
Tämä johtuu myös hänen sanoistaan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ‘Alille kun hän lähetti tämän Khaibariin ja määräsi häntä kutsumaan islaamiin sanoen:
“Allaahin kautta, jos Allaah johdattaisi yhden ihmisen sinun kauttasi, se olisi sinulle parempi kuin paras kameleista.” Bukhaarii ja Muslim olivat yksimielisiä sen aitoudesta.
Hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi myös:
“Kuka tahansa kutsuu johdatukseen tulee saavuttamaan yhtä suuren palkkion kuin ne, jotka seuraavat häntä ilman, että heidän palkkionsa vähenevät ollenkaan, ja ken tahansa johtaa harhaan tulee saamaan saman määrän syntiä kuin ne, jotka seuraavat häntä ilman, että heidän syntinsä vähenevät ollenkaan.” Muslimin kertoma.
Sen takia heidän kutsumisensa Allaahin uskontoon, islaamin välittäminen heille ja heidän neuvomisensa on tärkeimmistä asioista ja suurimmista tavoista päästä lähelle Allaahia.
Toiseksi: Muslimien ei ole sallittua kohdella kaltoin ei-muslimeja, ei heidän henkilöään, heidän omaisuuttaan tai heidän mainettaan jos he asuvat virallisesti muslimimaassa, jos heillä on sopimus muslimien kanssa tai jos he ovat muslimisuojeluksen alla, pikemminkin heille pitää antaa heidän oikeutensa. Muslimit eivät saa kohdella kaltoin ei-muslimeja varastamalla, pettämällä tai kavaltamalla heitä heidän omaisuudessaan. Samalla tavoin heidän ei pidä fyysisesti kohdella heitä huonosti lyömällä heitä yms. Koska se, että ei-muslimi on vakinainen asukas, sopimuksen tai suojeluksen alainen suojaa häntä tältä.
Kolmanneksi: Ei ole mitään, joka estää muslimeja toimimasta ei-muslimien kanssa koskien ostamista, myymistä, vuokraamista jne. Aidossa kertomuksessa kerrotaan, että Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) osti asioita juutalaisilta ja, että hänellä oli samanlaisia liiketoimia heidän kanssaan, kuollessaan hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) jätti rintahaarniskansa pantiksi juutalaiselle ruokaa vastaan, jota hän oli tältä ostanut.
Neljänneksi: Koskien salaamia, muslimin ei pidä aloittaa sitä ei-muslimin kanssa johtuen profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoista:
“Älkää aloittako salaamia juutalaisten tai kristittyjen kanssa.” Imaam Muslimin kertoma.
Hän sanoi myös: “Jos kirjankansa tervehtii teitä salaamilla, niin vastatkaa sanomalla: “Wa ‘aleikum (ja myös teille).”
Niin ollen jos muslimi ei aloita salaamia ei-muslimin kanssa hänen tulisi silti vastata sanomalla: ‘Wa aleikum’ johtuen profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoista:
“Jos kirjankansa tervehtii teitä salaamilla niin sanokaa: ‘Wa aleikum’”. Bukhaarii ja Muslim olivat yksimielisiä sen aitoudesta.
On joitain oikeuksia koskien muslimeja ja ei-muslimeja. Niiden joukosta on se, että ei-musliminaapureille ollaan hyväntekeväisiä eikä vahingoiteta heitä, sinun pitäisi antaa heille hyväntekeväisyyttä jos he ovat köyhiä, antaa heille lahjoja ja neuvoa heitä siinä mistä on heille hyötyä koska tämä vaikuttaa siihen, että he kiinnostuvat islaamista ja haluavat omaksua sen.
Naapureilla on oikeuksia, profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoi:
“Enkeli Djibriil jatkoi minun opettamistani koskien naapureita kunnes ajattelin, että heille annettaisiin perintöoikeudet.” Yksimielisyys tämän aitoudesta.
Jos naapurit ovat ei-muslimeja, heillä on naapureiden oikeudet. Jos he ovat ei-muslimi sukulaisia niin heillä on kaksi oikeutta: naapurien oikeudet ja sukulaisten oikeudet. Muslimien on sallittua antaa sadaqaa muusta kuin heidän zakaat -rahoistaan ei-muslimi naapureilleen ja muille kuin heille jos he ovat niiden joukosta, jotka eivät ole sotatilassa muslimien kanssa. Tämä johtuu Allaahin sanoista:
“Allaah ei kiellä teitä osoittamasta ystävällisyyttä ja oikeamielisyyttä niitä kohtaan, jotka eivät ole taistelleet teitä vastaan uskontonne tähden eivätkä karkoittaneet teitä kodeistanne; totisesti, Allaah rakastaa oikeamielisiä.” [Al-Mumtahana: 8]
Tämä johtuu myös aidosta hadiithista, joka on kerrottu Asmaa bint Abu Bakriin (radija Allaahu ’anhaa) nojaten, että hänen äitinsä, ollessaan polyteisti, tuli vierailemaan hänen luokseen Medinaan Hudaibijjan sopimuksen aikana koska hän tarvitsi apua. Joten Asmaa kysyi profeetalta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ja hän vastasi:
“Ole ystävällinen hänelle.”
Mitä tulee zakaatiin, ei ole mitään, joka estää muslimeja antamasta sitä niille ei-muslimeille jotka he haluavat saada sillä puolelleen jotta he voisivat johdattaa heidät islaamiin johtuen Allaahin(’azza wa djall) sanoista:
“As-Sadaqaat (zakaat) ovat vain köyhiä ja puutteessa olevia varten, sekä niille, jotka toimivat hyväntekeväisyyden palveluksessa; myös niitä varten, joiden sielut on voitettava (islaamiin)…” [At-Tauba: 60]
Koskien ei-muslimien joukkoon liittymistä heidän juhlapäiviensä viettämistä varten, niin muslimille tämä ei ole sallittua.