Lähde: Al-Fawaa’id s.119.
Kun djannan ihmiset kokoontuvat uudelleen, he tulevat muistamaan kaikkia niitä aikoja, jolloin he puhuivat djannasta tässä maailmassa. He tulevat muistelemaan ja nauramaan, kuinka lyhyt elämä olikaan, ja sitten hymyilemään, koska kaunis on heidän lopullinen asuinpaikkansa.
Paratiisin ihmisillä on oleva kaikki mitä he haluavat. Yksi askel djannaan ja he eivät tule muistamaan mitään kipua. He tulevat sanomaan etteivät he koskaan kärsineet, he tulevat sanomaan etteivät he koskaan itkeneet.
Pulahdus djannaan.
Oi, kuinka paljon ikävöimmekään tuota hetkeä. Hetkeä, jolloin kokoonnumme taas, halaamme rakkaitamme uudestaan. Unohdamme kaiken kivun, ja kiitämme Allaahia kaikista koetuksista!
Kuinka kummalta tuntuukaan, että nämä koetukset, jotka painavat tonnin rinnallamme tänä päivänä, tulevat jonakin päivänä nostamaan meidät. Nostamaan meidät niin korkealle, että tulemme kiittämään Allaahia. Tulemme kiittämään Häntä koettelemisestamme, rakastamisestamme ja siitä, että Hän antoi meille enemmän kuin kukaan voisi kuvitella.
Ikuisuuden paikka, valtava, kaunis, rauhallinen.
Kaikki mitä henkilö voi toivoa.
Olkaa kärsivällisiä, oi Allaahin kauniit palvelijat, koska Herramme on armeliaampi kuin äiti lapselleen.