Lähde: understand-islam.net.
“Turmeltuneet uskomukset, valehtelu, pettäminen, epäoikeudenmukaisuus, uudistukset, alhaiset halut, kiintymys tähän elämään, tietämättömyys, mystiikka, hautojen palvonta, fanaattinen sokeasti seuraaminen jne ja kerskailemme sanoen:
’Pääongelmamme ovat johtajamme.’
Onko todellakin näin?
Allaah, Korkein sanoo:
“Totisesti, Allaah ei muuta ihmisten kohtaloa, elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on.” (13:11)
Imaam Ibn al-Qayyim (rahimahu Allaah) sanoi:
“Mieti Allaahin, Korkeimman, hikmaa (viisautta), jossa Hän on tehnyt ihmisten kuninkaista, johtajista ja niistä, joilla on valtaa heihin samanlaisia kuin heidän omat tekonsa. Se on aivan kuten ihmisten teot ilmestyisivät heidän kuninkaittensa ja johtajiensa muodossa.
Jos ihmiset ovat suoraselkäisiä, niin heidän kuninkaansa ja johtajansa ovat suoraselkäisiä, ja jos he kääntyvät pois suoraselkäisyydestä niin sitten heidän johtajansa kääntyvät heitä vastaan. Ja jos he alistavat ja sortavat niin silloin heidän kuninkaansa ja johtajansa tulevat alistamaan ja sortamaan. Ja jos petoksesta ja epäluotettavuudesta tulee näkyvää heidän joukossaan niin sama tulee tapahtumaan heidän johtajissaan.
Jos ihmiset pidättäytyvät täyttämästä Allaahin (heitä kohtaan olevia) oikeuksia ja heistä tulee saitoja (niiden toimeenpanossa) niin heidän kuninkaansa ja hallitsijansa tulevat kieltäytymään heidän oikeuksiensa antamisesta ja heistäkin tulee saitoja (pidättävät heiltä heidän oikeutensa).
Ja jos he ottavat pois alistamiltaan ihmisiltä mitä heidän ei ansaitse ottaa, niin kuninkaat tulevat ottamaan ihmisiltä pois sen mitä heidän ei ansaitse ottaa ja he tulevat keräämään veroja ja määräämään heille tehtäviä. Ja mitä tahansa ihmiset epäoikeudenmukaisesti ottavat alistetuilta niin heidän kuningaansa ottavat saman heiltä pakolla.
Niin ollen ne, jotka ovat ihmisistä vastuussa ilmestyvät heidän (hallittujen) tekojensa muodossa. Eikä jumalalliseen viisauteen sovi, että pahoja ja turmeltuneita hallitaan paitsi saman tyyppisillä (ihmisillä).
Ja koska varhaiset muslimit olivat sukupolvista parhaita ja oikeamielisimpiä myös heidän hallitsijansa olivat saman tasoisia. Mutta kun ihmisistä tuli heikkoja myös heidän hallitsijoistaan tuli heidän tasoisiaan.
Joten Allaahin hikmaan (viisauteen) ei sovi näinä aikoina (Ibn al-Qayyimin aikoina [1]), että hallitsijat kuten Mu’aawija ja ‘Umar bin ‘Abd al-’Aziiz olisivat meistä vastuussa ja vielä vähemmän Abi Bakrin ja ‘Umarin kaltaiset. Pikemminkin meidän hallitsijamme ovat meidän tasomme ja asemamme mukaisia, ja ne, jotka hallitsivat ennen meitä olivat myös kansansa tason ja aseman mukaisia. Ja kummatkin asiat (entisten hallitsijoiden ja tämän ajan hallitsijoiden asema) ovat kuten Allaahin hikma on edellyttänyt ja määrännyt.” [2]
Laillisesta näkökulmasta ja aikaisten muslimien konsensuksesta on erittäin itsestäänselvää sekä älyllisesti että kokemuksen perusteella, että umman aseman todellinen muutos tapahtuu sitten kun se kääntyy Allaahin puoleen ja seuraa tapoja, jotka tekivät aikaisista sukupolvista menestyviä. Imaam Maalik (rahimahu Allaah) esitti sen lyhyesti mutta syvällisesti:
“Mikään ei tule hyödyttämään tulevaa ummaa paitsi se, joka hyödytti varhaista ummaa.”
Ne, jotka omaksuvat vastakkain asettelun tien hallitsijoiden kanssa, ajatellen muutoksen tulevan tätä kautta, seuraavat harhautumisen tietä ja tietä, jonka seuraukset osoittivat sen olevan väärä kaikista näkökulmista.
Tämä on sama tie, jonka varhaiset toisinajattelevat (khawaarij) valitsivat, jotka seurasivat mutashaabih tekstejä (ei täysin selviä) sen sijaan, että olisivat seuranneet muhkam tekstejä (selviä) ja viittaisivat epäselvät asiat siihen, mikä on mukham. Mutashaabihin seuraaminen on osa fitnaa (koettelemuksia), jotka johtivat kapinaan sahaabi johtajia vastaan ja joka meidän aikanamme on aiheuttanut verenvuodatusta ja kärsimystä ja da’wan viivästymistä. Allaahu al-Musta’aan. Tämä asia on diinin asia eikä tunneasia. Ja koska kirjalliset todisteet, jotka määräävät uskovaisia tottelemaan vallassa olevia, vaikka he alistaisivatkin ja ottaisivat toisten omaisuutta jne, ovat täydellisiä. Kunhan he eivät määrää uskovaisia tekemään syntiä niin meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä ja totella. Muuten olisimme keksimässä uutta diiniä. Allaah, Yksi vapaa kaikista epätäydellisyyksistä, Korkein, sanoo:
“Kavahtakoot ne, jotka vastustavat hänen käskyjänsä, ettei jokin onnettomuus heitä kohtaa tai ettei heille langeteta tuskallista tuomiota.” (24:63)
“Mikä tahansa asia ei ollut osa diiniä profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) aikana ei voida pitää diinin osana tänään.” (Imaam Maalik)
Niin ollen jos henkilö valitsee taistella lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tien kanssa niin muistakoon hän seuraavan aajan:
“Mutta sen, joka ryhtyy vastustamaan profeettaa, sen jälkeen kuin oikea tie on hänelle selvinnyt, ja seuraa jotakin muuta tietä kuin uskovaisten, annamme Me saavuttaa, mitä hän kääntyi tavoittelemaan. Me saatamme hänet helvettiin; mikä kauhea määränpää!” (4:115)
Johdattakoon Allaah, Armeliain, meidän kaikki totuuteen ja pelastakoon Hän meidät fitanilta ja johdattakoon Hän meidät (hallitut ja hallitsijat) Hänen tielleen. Aamen.
Alaviitteet:
[1] Ibn al-Qayyim syntyi 691 AH/1292 CE, ja kuoli 751 AH/ 1350 CE. Olkoon Allaah hänelle Armollinen.
[2] Miftaah Daar as-Sa’aada -teoksesta, Vol. 1, s. 177-178. Daar ibn ‘Affanin kustantama (1416/1996, al-Khubar, KSA)