Lähde: Liqaa’ al-baab al-Maftuuh no. 54, 3/174.
Kysymys:
Mitä on khula’ ja mikä on oikea menettelytapa? Jos mies ei halua erota vaimostaan, onko avioero silloin mahdollinen? Entä yhteiskunnissa kuten Amerikassa, jossa naiset eivät pidä aviomiehistään (joissain tapauksissa sen takia, että miehet ovat uskonnollisia). Naiset ajattelevat, että heillä on vapaus erota miehistä jos he eivät pidä heistä.
Vastaus:
Ylistys Allaahille.
Khula’ tarkoittaa vaimon eroamista maksua vastaan; aviomies ottaa maksun ja antaa vaimonsa mennä, olkoon tämä maksu miehen vaimolle antama mahr tai enemmän tai vähemmän kuin se.
Perusperiaate koskien tätä on jae, jossa Allaah sanoo (tarkoituksen tulkinta):
“Teidän ei ole sallittua pidättää mitään siitä, mitä olette heille antaneet (mahr), paitsi jos molemmat pelkäävät, etteivät he (jatkuvassa yhdyselämässä) voi noudattaa Allaahin säädöksiä (vastenmielisyyden ja riitojen tähden). Jos te todellakin pelkäätte, että kumpikaan ei voi (jatkuvassa yhdyselämässä) noudattaa Allaahin säädöksiä, niin ei ole synniksi kummallekaan, vaikka vaimo ostaa itsensä vapaaksi.” [al-Baqara 2:229]
Todiste tälle sunnasta on se, että Thaabit ibn Qais ibn Shammaasin vaimo (olkoon Allaah heihin tyytyväinen) tuli profeetan (Allaahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan) luokse ja sanoi, “Oi Allaahin lähettiläs, en löydä mitään vikaa Thaabit ibn Qaisissa hänen luonteessaan tai uskonnollisessa sitoutumisessaan mutta en halua tehdä mitään kufrin tekoa muslimiksi tuloni jälkeen.” Profeetta (Allaahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan) sanoi hänelle, ”Palautatko hänelle hänen puutarhansa?” Koska mies oli antanut hänelle paratiisin mahrina. Hän sanoi, “Kyllä.” Profeetta (Allaahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan) sanoi Thaabitille: ”Ota puutarhasi takaisin ja ota hänestä ero.” (al-Bukhaariin kertoma, 5273).
Tästä tapauksesta oppineet ymmärsivät, että jos nainen ei voi pysyä aviomiehensä kanssa, silloin tuomarin pitäisi pyytää mieheltä, että tämä eroaa vaimosta khula’n avulla, itseasiassa hänen pitäisi määrätä miehen tekemään niin.
Koskien tapaa, millä se tehdään, aviomiehen tulisi ottaa maksunsa tai heidän pitäisi sopia siitä, sitten hänen tulisi sanoa vaimolle “faaraqtuki” (eroan sinusta) tai ”khaala’tuka” (päästän sinut menemään), tai muita samanlaisia sanoja.
Talaaq (siis avioero) on aviomiehen oikeus, eikä se tapahdu paitsi miehen aloitteesta, koska profeetta (Allaahin rauha ja siunaukset olkoon hänen kanssaan) sanoi: “Talaaq on sen oikeus, joka tarttuu reiteen (eli panee avioliiton täytäntöön)” eli aviomies. (Ibn Maajan kertoma, 2081; Al-Albaaniin luokittelema hasaniksi Irwaa al-Raliil –teoksessa, 2041)
Näin ollen oppineet sanoivat, että kenen on pakko erota vaimostaan talaaqilla epäoikeudenmukaisesti ja eroaa hänestä paineen alaisena niin hänen eronsa ei ole pätevä. Kts al-Murnii, 10/352.
Koskien mainitsemaasi tapausta, jossa maassasi oleva nainen järjestää oman avioeronsa ihmisten laatimien lakien avulla, jos tämä on sellaisesta syystä, jonka takia avioeroa saa hakea, kuten vastenmielisyys aviomiestä kohtaan, se, ettei hän kykene pysymään miehen kanssa tai ettei vaimo pidä hänestä hänen moraalittomien tapojensa ja haraam tekoihin antautumisen takia yms, silloin ei ole mitään väärää, että hän tavoittelee avioeroa, mutta tässä tapauksessa vaimon tulisi erota hänestä khula’lla ja palauttaa miehelle mahrin, jonka hän oli antanut vaimolle.
Mutta jos vaimo pyytää avioeroa ilman syytä, niin tämä ei ole sallittua ja tässä tapauksessa oikeuden päätös avioerosta ei ole pätevä sharii’an mukaan. Nainen pysyy miehen vaimona. Tämä synnyttää uuden ongelman, joka on, että tätä naista pidetään eronneena ihmisten laatimien lakien silmissä, ja hän voi mennä uudestaan naimisiin sitten kun hänen ’iddansa loppuu, mutta tosiasiassa hän on edelleen vaimo eikä eronnut.
Sheikh Muhammad ibn Saalih al-‘Uthaymeeniltä (olkoon Allaah hänelle armollinen) kysyttiin saman tyyppisestä asiasta ja hän sanoi:
Nyt meillä on ongelma. Se, että hän (vaimo) on edelleen naimissa hänen kanssaan tarkoittaa, että hän ei voi naida ketään muuta, mutta oikeuden päätöksen mukaan hän on eronnut miehestä, ja kun hänen ’iddansa loppuu hän voi mennä uudestaan naimisiin. Uskon, että ainoa tapa ratkaista tämä ongelma on se, että oikeamieliset ihmiset pitäisi saattaa osalliseksi tähän asiaan jotta he aikaansaada miehen ja vaimon välisen sovinnon. Muuten vaimon pitää antaa miehelle jonkinlainen maksu, jotta siitä tulee kunnollinen shar’ii khula’.