Lähde: Majmuu’ Fataawaa wa Rasaa’il Fadiilati as-Sheikh, 27. vol. s. 311-312.
Kun he näkevät jonkun henkilön tekevän syntiä, monet veljet inhoavat tätä syntiä ja tämä on oikein, mutta he (myöskin) inhoavat synnintekijää, ja sitten he toimivat hänen kanssaan tylysti kuten joku joka vihaa häntä tekisi, kuten joku joka haluaa kostaa hänelle, ja tämä on suuri virhe.
Sinun tulee parantaa synnintekijä kuten lempeä lääkäri joka hoitaa haavaa jotta se paranisi, tekee, hän ei hoida haavaa jotta se pahenisi, joten hänen kohtelee tätä henkilöä lempeydellä ja haluten hyvää hänelle ja armosta häntä kohtaan…tämä on minkälaisia ne oppineet jotka ruokkivat ja rakentavat ovat, he katsovat luomakuntaa korjaamisen näkökulmasta, ei kostamista varten ja vihasta.
Inhoan tämän henkilön tekemää syntiä, mutta jos tämä henkilö on uskovainen niin hän on veljeni vaikka hän teki huorin ja varasti, hän on silti veljeni, uskovaiset ovat veljiä.