Lähde: Majmuu’ Fataawaa Sheikh al Islaam Ibn Taymiyyah 7. osa, sivut 284-285.
Ahl as-sunna (sunnan ihmiset) islaamissa ovat kuin ahl al-islaam muiden uskonlahkojen parissa; siinä, miten kaikki muut kansat ovat harhaan johdettuja –paitsi muslimit. Koska varmasti, ne, jotka johtivat heidät harhaan ovat heidän omat oppineensa; niin ollen heidän oppineensa ovat heistä pahimpia.
Silti muslimit ovat johdatuksessa ja varmasti johdatus selviää heidän oppineidensa kautta; niin ollen heidän oppineensa ovat heistä parhaita- kuten ovat ahl as-sunna. Heidän imaaminsa ovat umman parhaita; ja ahl al-bida’ (uudistusten ihmisten) imaamit ovat ummalle vahingollisempia kuin syntien ihmiset. Tämän vuoksi profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) määräsi khawaarijien tappamisen ja kielsi alistavien hallitsijoiden tappamisen.
Koska heillä (khawaarij) oli palava halu tietoa ja palvontaa kohtaan, kuitenkin -kuiskutukset alkoivat, jotka johtivat heidät harhaan –kun he pitivät sitä johdatuksena ja sen vuoksi he tottelievat niitä –siten, että ne eivät tulleet muille kuin heille. Joten se, joka pelastui tältä heidän joukostaan olivat pelokkaat/velvollisuudentuntoiset imaamit; johdatuksen lamppuina, tiedon suihkulähteinä –kuten Ibn Mas’uud sanoi seuralaisilleen:
”Olkaa kuin tiedon suihkulähteet; kuin viisauden lamput; kuin valaistut yölamppujen sydämet; joilla on uudistuneet sydämet; kotiin takertuvia; joilla on loppuun kuluneet vaatteet –siten että teidät tunnetaan taivaiden kansan parissa; ja piilossa maan kansalta.”