Lähde: Bahjatu Quluub al-Abraar (s.156-1589).
’Abd Allaah Ibn Mas’uud, radija Allaahu ’anhu, kertoi Allaahin lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoneen:
”Kenellä on atomin verran kibr (ylpeyttä) sydämessään ei pääse paratiisiin,” Ja eräs mies sanoi: Mitä jos ihminen rakastaa kauniita vaatteita ja kenkiä (siis on ylpeä niistä)? Niinpä hän vastasi: ”Totisesti Allaah on kaunis ja rakastaa kauneutta. Kibr (ylpeys) on sitä, että torjuu totuuden ja väheksyy ihmisiä.”(1)
Joten Allaah –Suurin- kertoo meille, että helvetti on niiden paikka, jotka ovat kibr (ylpeitä ja omahyväisiä). Ja edellisestä hadiithista opimme, että: ” Kenellä on atomin verran kibriä (ylpeyttä) sydämessään ei pääse paratiisiin.” Joten tämä on todiste, että kibr (ylpeys) johtaa helvettiin ja estää paratiisiin pääsyn. Ja tämä profeetan -salla Allaahu ’aleihi wa sallam- monipuolinen selvitys selvensi kibrin (ylpeyden) tarkoituksen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja niin hän jakoi kibrin kahteen tyyppiin:-
[1] Ylpeys totuutta vastaan: Tämä tarkoittaa, sitä että torjuu totuuden eikä hyväksy sitä. Joten ken torjuu totuuden on ylpeä ja omahyväinen – sen mukaan mitä hän torjuu totuudesta. Joten kaikkien pitää nöyrtyä sille totuudelle, jonka Allaah lähetti lähettiläänsä mukana, ja jonka Hän lähetti alas kirjassaan. Mitä tulee niihin, joiden ylpeys ja omahyväisyys estää heitä olemasta täysin samaa mieltä lähettiläiden kanssa (että heillä on iimaania tai uskoa heihin ja heidän viestiinsä) – niin he ovat kuffaar (epäuskovia), jotka tulevat pysymään helvetin tulessa ikuisesti. Koska kun totuus tulee heille lähettiläiden kautta, jotka selittävät heille merkit ja selvät todisteet, niin he torjuvat sen ja ovat estyneet sen hyväksymisestä, joka taas johtuu heidän sydämessään olevasta kibr. Allaah, Suurin, sanoo:
“Todellakin niiden, jotka kiistelevät Allaahin aajaasta (merkeistä, todisteista, jakeista, opeista, ilmestyksistä jne), ilman valtuuksia, sydämissä ei ole muuta kuin ylpeyttä (sinun hyväksymistäsi Allaahin profeetaksi, Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ja sinun tottelemistasi kohtaan). He eivät koskaan tule saamaan sitä (eli profeetallisuutta, jonka Allaah on suonut sinulle). Joten hae Allaahin turvaa (Muhammad, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, ylimielisiltä). Varmasti Hän on Kaiken-Näkevä, Kaiken-Kuuleva.” [40:56, tarkoituksen tulkinta]
Mitä tulee niihin henkilöihin, joiden omahyväisyys ja ylpeys estävät heitä hyväksymästä osia totuudesta, koska se on ristiriidassa heidän henkilökohtaisten mielipiteitten ja halujen kanssa- niin he eivät ole kuffaar (epäuskovia), mutta tämän tyyppinen teko tarvitsee rankaisun sen mukaan kuinka paljon heillä on kibr. Siksi oppineet ovat samaa mieltä siitä, että kun Allaahin lähettilään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sunna (johdatus ja tie) on selitetty jollekin, niin hänellä ei ole lupaa kääntyä siitä pois jonkun toisen ihmisen sanojen vuoksi, välittämättä siitä kuka hän on tai mikä on hänen asemansa. Joten tiedon etsijän täytyy asettaa Allaahin sekä Allaahin lähettilään sanat täysin ja absoluuttisesti ennen muiden sanoja ja hänen pitäisi tehdä niistä perusta, jolle hän palaa ja jonka päälle hän rakentaa; seuraten profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, johdatusta, yrittäen kovasti ymmärtää sen tarkoitusta ja seuraten sitä ulkoisesti ja sisäisesti. Kun henkilö mukautuu tähän suureen periaatteeseen niin hän on saavuttanut hyvyyden ja erinomaisuuden ja kaikki hänen virheensä tullaan antamaan hänelle anteeksi, koska hänen yleinen päämääränsä oli seurata sitä, mikä oli hänelle määrätty. Joten hänen virheensä annetaan hänelle anteeksi koska hän yritti parhaansa totuuden tunnistamisessa ja siihen mukautumisessa- ja tämä tarkoittaa totuudelle nöyrtymistä.
[2] Ylpeys ihmisiä kohtaan: Tämän tyyppinen ylpeys tarkoittaa, että henkilö halveksii ihmisiä ja väheksyy heitä. Tämä asenne esiintyy silloin kun henkilö on ihastunut itseensä, pitää itseään arvossa ja ajattelee olevansa parempi kuin muut. Joten tämä aiheuttaa sen, että hänellä on kibr luotuja kohtaan, hän halveksuu heitä, nauraa heille ja väheksyy heitä sanojensa ja tekojensa kautta. Allaahin lähettiläs, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoi:
”Henkilölle on tarpeeksi paha asia halveksia muslimiveljeään.” (2)
Tämän takia mies kysyi: ”Entä henkilö, joka rakastaa (on ylpeä) kauniiden vaatteiden ja kenkien pitämisestä?” Koska hän pelkäsi, että tämä oli kibr, jonka takia hän olisi rangaisuksen uhan alla. Joten profeetta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, selitti hänelle, että tämä ei kuulunut kibriin, koska tämä henkilö mukatui totuuteen ja oli nöyrä ihmisiä kohtaan, ja tämä oli Allaahin rakastamasta kauneudesta, koska totisesti Allaah-Korkein on kaunis Dhaat (Itsessään), Sifaat (Ominaisuuksissaan) ja Af’aal (Teoissaan), ja Hän rakastaa sekä ulkoista että sisäistä kauneutta.
Mitä tulee ulkoiseen kauneuteen, niin se sisältää kehon, vaatteiden ja paikan puhtauden. Mitä taas tulee sisäiseen kauneuteen niin se tarkoittaa luonteen kaunistamista. Sen takia profeettalla, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, oli tapana pyytää rukouksessaan:
”Oi Allaah! Johdata minut kauniisiin tapoihin ja ominaisuuksiin, kukaan paitsi Sinä ei voi johdattaa minua niiden kaunistamiseen. Ja käännä minut pois pahoista teoista ja ominaisuuksista, koska kukaan paitsi Sinä ei voi kääntää minua niistä pois.”(3)
Ja Allaah tietää parhaiten.
Alaviitteet
(1) Muslimin kertoma Sahiih (1/65) teoksessaan
(2) Muslimin kertoma (nro 2564).
(3) An-Nasaa’iin kertoma (nro.861). Al-Albaanii todisti sen oikeaksi Sifat as-Salaat –teoksessaan (s.93).