Lähde: Diseases of the Hearts & their Cures.
Saituus ja kateus ovat sairauksia, jotka johtavat siihen, että sielu inhoaa sitä, mikä on sille hyödyksi ja rakastaa sitä, joka on sille vahingollista. Sen takia kateus mainittiin vihan ja kaunan kanssa edellisessä ahaadiithissa. Halun ja intohimoisen rakkauden sairaus merkitsee, että sielu rakastaa sitä, mikä on sille vahingollista ja siihen liittyy viha niitä asioita kohtaan, jotka ovat sille hyödyllisiä.
Intohimoinen rakkaus on psykologinen sairaus ja kun sen vaikutukset rupevat näkymään vartalossa siitä tulee sairaus, joka vaikuttaa myös mieleen. Joko se aiheuttaa melankolian tyyppistä, tai ruumiin heikkoutta ja riutumista. Mutta päämääränä tässä on keskustella sen vaikutuksesta sydämeen, koska intohimoinen rakkaus on perustus, jonka johdosta sielu haluaa sitä, joka on sille vahingollista ja jos se ei saa haluaamaansa niin se suree ja jos halu tyydytetään niin sielun sairaus lisääntyy. Sama pätee sydämeen, joka kärsii samasta rakkaudesta koska se vahingoittuu yhteydestä rakkaaseen joko näkemällä, koskettamalla, kuulemalla tai jopa ajattelemalla sitä. Ja jos se hillitsisi rakkauden niin sydän loukkaantuisi ja surisi tätä, ja jos se antaa halulle periksi niin sairaus vahvistuu ja siitä tulee tapa, jonka kautta epäkohta lisääntyy.
Kyseisessä hadiithissa sanotaan, “Totisesti Allaah suojelee uskovaista palvelijaansa maailmalta aivan kuten joku teistä suojelee sairaitanne [vahingoittavalta] ruoalta ja juomalta.”
Muusaan pelastamista koskevassa hadiithissa, jonka on kertonut Wahbin Munabbib [joka on jalo taabi’ii, hän kertoi tämän hadiithin mutta se ei ole aito.] ja jonka on tallentanut Imaam Ahmad Zuhdissa “Allaah sanoo: totisesti ajan ystäväni pois tämän maailman nautinnoista ja vauraudesta sekä mukavuudesta aivan kuin myötätuntoinen paimen ajaa kamelinsa pois vaarallisilta laiduntamismailta. Ja totisesti Minun ansiostani he välttävät sen rauhan ja toimeentulon aivan kuin myötätuntoinen paimen antaa kamelinsa välttää lepopaikkoja, jossa se olisi helppo saalis. Tämä ei johdu siitä, että pitäisin heitä mitättöminä, mutta jotta he täyttäisivät oman osansa ystävällisyydestäni turvallisuudessa ja yltäkylläisyydessä, eivätkä tämän maailman nautinnot vetäisi häntä puoleensa eivätkä halut voittaisi häntä.”
Sen vuoksi ainoa parannus sairaalle löytyy siitä, että hän poistaa moitittavan rakkauden sydämestään.
Ihmiset ovat jaettu kahteen mielipiteeseen koskien intohimoista rakkautta: yksi ryhmä sanoo, että se kuuluu aikomusten ja halujen kategoriaan, tämän ollen tunnettu mielipide. Toinen ryhmä sanoo, että se kuuluu mielikuvituksen ja fantasioiden kategoriaan ja, että se on mielikuvituksen turmeltumista koska sen johdosta se kuvaa rakkaan muuten kuin oikeassa todellisuudessaan. Tämä ryhmä sanoi: ”Ja sen takia Allaahia ei kuvattu intohimoisella rakkaudella [shik] eikä siten, että Hän intohimoisesti rakastaisi [ja’shik] koska Hän on kaukana tästä eikä sitä henkilöä voida ylistää, jolla on turmeltuneita ajatuksia.”
Mitä tulee ensimmäiseen ryhmään niin heidän joukossaan on niitä, jotka sanoivat: Hänet on kuvattu intohimoisella rakkaudella [’ishk] koska se on täyttä ja täydellistä rakkautta ja Allaah rakastaa [juhibb].” Ja ’Abd Al-Waahid bin Zaidin kertomuksessa kerrotaan Hänen sanoneen,”Palvelija tulee aina lähestymään Minua, rakastamaan Minua ja Minä tulen rakastamaan häntä [’aashiquhuu].” Näin sanovat jotkut suufilaiset mutta enemmistö ei sovella tätä sanaa Allaahiin, koska intohimoinen rakkaus on rakkautta, joka menee sopivien rajojen yli ja mitä tulee Allaahin rakkauteen niin sillä ei ole mitään loppua eikä se voi ylittää sopivia rajoja. Intohimoista rakkautta tulee poikkeuksetta pitää moitittavana, sitä ei pidä ylistää kun se kohdistuu Luojaan tai luotuun koska se on rakkautta, joka ylittää sopivat rajat.
Tämä on totta myös sen johdosta että sanaa ‘intohimoinen rakkaus’ käytetään vain koskien miestä, joka rakastaa naista tai lasta [tai toisin päin]. Sitä ei käytetä kun puhutaan rakkaudesta omaan perheeseensä, omaisuuteensa tai statukseensa eikä sitä käytetä kun puhutaan rakkaudesta profeettoja tai oikeamielisiä kohtaan. Tavallisesti tämä sana löytyy kielletyn teon yhteydessä, kuten kun rakastetaan naista, joka ei ole hänelle laillinen tai rakastetaan lasta laittomalla katseella ja kosketuksella ja muilla laittomilla teoilla.
Ja mitä tulee miehen rakkauteen vaimoaan tai orjatartaan kohtaan, joka johdattaa hänet oikeudenmukaisuudesta pois siten, että hän tekee tälle laittomia asioita ja hylkää pakolliset asiat –kuten usein tapahtuu – jopa siihen pisteeseen, että hän voi alistaa poikaansa, joka on syntynyt liitosta hänen vanhaan vaimoonsa rakkaudesta uuteen vaimoonsa, tai että hän tekee asioita, jotta uusi vaimo olisi onnellinen, jotka vahingoittaisivat hänen uskontoaan ja maallista elämäänsä. Esimerkiksi hän erottaa hänet joukosta perintöä varten, jota tämä ei ansaitse tai hän antaa hänelle perheen valtaa ja omaisuutta, jotka ylittävät Allaahin määräämät rajat, tai hän menee liiallisuuksiin käyttäessään rahaa häneen, tai hän tekee laittomista asioista hänelle laillisia, jotka vahingoittavat hänen uskontoaan ja maallista elämäänsä. Tämä intohimoinen rakkaus on kielletty koskien sitä, joka tuntee intohimoista rakkautta jotain henkilöä kohtaan joka on hänelle laiton tai koskien kahta miestä. Koska se sisältää turmelusta siihen pisteeseen, jota kukaan ei pysty arvioimaan paitsi palvelijoiden herra; se on sairaus, joka turmelee henkilön uskonnon ja päämäärät, sitten se turmelee hänen älynsä ja sitten hänen ruumiinsa. Allaah, Korkein, sanoo:
”Älköön puheenne olko hempeätä, jottei se olisi kiusaukseksi kenellekään (jonka sydämessä on sairaus), vaan käyttäkää sopivaa puhetta.” (Suurat al-Ahzaab : 32)
On joitain ihmisiä, joiden sydämessä on himon sairaus ja jonka havainnot ylettyvät vain ihoon. Kun himon kohde antaa periksi, se tyydyttää sairauden ja tämä tyydytys vahvistaa himoa ja kohteen takaa-ajoa ja siten vahvistaa sairautta. Tämä on vastakohdassa sille, joka ei saavuta päämääräänsä, koska tämä epäonnistuminen johtaa siihen, että se, joka vahvistaisi sairautta poistuu ja sen johdosta halu ja rakkaus heikentyvät. Tämä johtuu siitä, että henkilö varmasti haluaa, että teot seuraavat hänen himoaan, koska muuten kaikki hänen himonsa olisivat vain sielun kuiskutusta, paitsi jos sen mukana on puhetta ja katseita.
Mitä tulee siihen, joka kärsii tästä intohimoisesta rakkaudesta mutta pidättäytyy ja on kärsivällinen niin varmasti Allaah tulee palkitsemaan hänet hänen taqwaansa takia kuten hadiithissa mainitaan, “että hän, joka intohimoisesti rakastaa jotain ja silti pidättäytyy siitä, piilottaa sen ja on kärsivällinen ja sitten kuolee tässä tilassa niin hänestä tulee marttyyri.” [Da’iif hadiith]. Tämän hadiithin tiedetään olevan Jahjaa al-Qataatin raportti Mujaahidilta ja Ibn ’Abbaasilta, joka tulee profeetalta, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, mutta se on ongelmallinen ja tämän kaltaiseen hadiithiin ei voi luottaa.
Mutta sharii’an todisteista tiedetään, että jos henkilö pidättäytyisi tekemästä laittomia tekoja, olkoon se katsomista, puhumista tai tekemistä ja pitää tämän piilossa eikä puhu jotta hän ei lankeaisi siihen, mikä on kiellettyä ja on kärsivällinen tottelevaisuudessaan Allaahia kohtaan ja pysyy kaukana tottelemattomuudesta Allaahia kohtaan huolimatta kivusta, josta hänen sydämensä kärsii intohimoisen rakkauden johdosta [kuten sen henkilön tapauksessa, joka on kärsivällinen onnettomuuden kohdatessa], niin varmasti tämä henkilö tullaan palkitsemaan samoilla palkkioilla, kuin ne, jotka pelkäsivät Allaahia ja olivat kärsivällisiä.
”Totisesti, Allaah ei tee tyhjäksi niiden palkintoa, jotka hyvää tekevät, kuten ei niidenkään, jotka hartautta harjoittavat (pelkäävät Allaahia) ja ovat kärsivällisiä.” [Suurat Juusuf : 90].