Lähde: The Great Enslavement.
Joku voi kysyä, että mikä on sen todiste, että joistain ihmisistä tulee rahan tai muiden samankaltaisten asioiden orjia ja he palvovat sitä? Todiste on profeetan, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, sanoissa kun hän sanoi: ”Voi dirhamin ’abdia (orjaa ja palvojaa), voi diinaarin ’abdia (dirham ja diinaar ovat kuten punta ja penni)…” [1] Joku voi kysyä, että miten tämä rahan orjuus näkyy, ja mikä on sen luonto! Se on kun sydän rakastuu rahaan niin kovasti, että se peittää tai tukahduttaa rakkauden Allaahia kohtaan. Tästä rakkaudesta voi tulla niin vahvaa, että henkilö haluaa saavuttaa tämän varakkuuden millä tahansa tavalla – välittämättä siitä tuleeko tämä varakkuus hänelle halaal (laillisella) tavalla, totellen Allaahia ja Hänen lähettilästään, salla Allaahu ’aleihi wa sallam, vai haraam (laittomalla ja kielletyllä) tavalla uskonnossa.
Näin ollen ymmärtäkää miettien, että jokaisen luodun sydämessä on tunteita, haluja ja taipumuksia. Sillä on halu rakastaa, saavuttaa hyviä ja hyödyllisiä asioita itselleen, se voi tuntea pelkoa ja kauhua ja se voi myös luovuttaa ja siitä voi tulla alistuva. Näin ollen kun sen tunteet, halut ja taipumukset ovat kaikki suunnattuja Allaahia kohtaan ja Allaahin vuoksi, silloin se on sydän joka todellakin palvoo, alistuu ja luovuttaa yksin Allahille. Sen vuoksi sillä on khaufia (pelkoa) pelkästään Allahia kohtaan, sillä on rajaa’ (toivoa) Allahin armoa kohtaan, sillä on mahabbaa (rakkautta) Allaahia kohtaan ja sitä kohtaan mitä Allaah rakastaa, ja sillä on istislaamia (alistumista ja luovuttamista) vain Allaahille. Kuitenkin kun nämä tunteet, halut ja taipumukset suunnataan muulle kuin Allaahille, niin se on sydän joka on alistettu ja palvoo sitä asiaa joka sen on vallannut ja orjuuttanut.
Sen kieltämistä, että sydän alistuu muulle kuin Allaahille, ei pitäisi ymmärtää väärin tarkoittamaan, että muslimien pitää hylätä maailma ja siinä toimiminen. Pikemminkin muslimin oikea asenne on se, joka oli sahaaban (seuralaisten, radija Allaahu ’anhum) asenne. Heillä oli varakkuutta käsissään mutta sitä ei ollut ollenkaan heidän sydämissään. [Tämän suhteen Sheikh al-islaam, Ibn Taymiyyah (kuollut 728H), rahimahu Allaah, sanoi: ”Varakkuuden asema pitäisi olla kuten vessan asema siinä, että sitä tarvitaan mutta sillä ei ole mitään paikkaa sydämessä ja siihen turvaudutaan tarvittaessa.” [2] Asian ydin on, että emme yritä kutsua ihmisiä joidenkin suufilaisten näkemykseen, jotka uskovat, että muslimin on kiellettyä omistaa varakkuutta ja osallistua maallisiin liiketoimiin. Pikemminkin muslimien pitää olla ihmisistä rikkaimpia jotta he voivat käyttää tätä varallisuutta Allaahin – joka on vapaa kaikista puutteista –palvomiseen ja ihmisten auttamiseen.
Toinen muulle kuin Allaahille alistumisen ja orjana olemisen muoto on kun ihmiset alistuvat ja orjuuttavat sydämensä vallalle ja johtajuudelle. He ovat valmiita nöyryytykseen ja tunnontuskien hylkäämiseen saadakseen ääniä äänestyksessä tai muissa samanlaisissa tilanteissa. He ovat valmiita alistumaan ihmisille – tekemään mitä tahansa heidän tarvitsee – voittaakseen ihmisten suosion ja näin ollen saadakseen tuon äänen tai aseman. Tämä on toinen tapa alistua ja orjuuttaa sydämensä muulle kuin Allaahille.
Alaviitteet:
[1] Al-Bukhaariin raportoima (nro 6435) Abu Hureiralta, radija Allaahu ’anhu (tarkoituksen tulkinta).
[2] Ibn Taymiyyan al-Wasijjatu as-Sur’raa (s.55).