Lähde: Sahiih Muslim nro 7624, tarkoituksen tulkinta.
Khaalid ibn ‘Umeir Al-‘Adawii kertoo ‘Utba ibn Razwaanin – olkoon Allaah häneen tyytyväinen – piti meille kerran saarnan. Hän ylisti Allaahia ja sanoi sitten:
Tämän maailman elämä on ilmoittanut lähtönsä ja on kääntymässä pikaisesti poispäin, ja siitä ei jää mitään jäljelle paitsi kuten astiassa oleva viimeinen pisara, kun sen omistaja yrittää saada sitä kiinni. Olet jatkamassa matkaa sellaiseen asuinpaikkaan, jolla ei ole mitään loppua, joten jatka matkaa parhailla [teoilla] joita sinulla on. Koska meille on sanottu, että kivi voidaan tiputtaa helvetin reunalta ja pudota 70 vuoden ajan pohjaa saavuttamatta. Silti, Allaahin avulla, se täytetään. Etkö sitten ihmettele? Ja meille on sanottu, että pelkästään yksi sisäänkäynti paratiisiin on yhtä leveä kuin 40 vuoden matka, ja silti on oleva päivä jolloin se on täpötäysi.
Olen nähnyt itseni seitsemäntenä Allaahin lähettilään- olkoon Allaahin rauha ja siunaukset hänen yllään- seitsemästä [seuraajasta]. Meillä ei ollut muuta ruokaa kuin puiden lehdet jotka aiheuttivat haavoja suumme ympärille. Kerran sain vaatteen jonka revin puoliksi jakaakseni (sen) Sa’d ibn Maalikin kanssa. Käytin yhtä puolikasta vyötäröliinana ja hän käytti toista. Ja silti tänä päivänä, meistä ei ole yhtäkään paitsi, että hänestä on tullut jonkun kaupungin kuvernööri – ja haen Allaahin turvaa siitä, että pitäisin itseäni suurena ja tärkeänä kun olen pieni Allaahin edessä. Totisesti ei koskaan ollut (jonkun) profeetan läsnäoloa paitsi, että se muuttui vähitellen kunnes siitä tuli kuninkuus ja totisesti saatte nähdä minkälaisia kuvernöörit ovat meidän jälkeemme.