Lähde: Al-Akhlaaq Wa as-Sijar, s. 71.
Ketä tahansa koetellaan itseihailulla, miettiköön hän heikkouksiaan. Jos hän ihailee hyveitään, miettiköön hän huonoja tapojaan ja asennettaan. Jos hän ei löydä yhtäkään ja ajattelee, että hänellä ei ole mitään heikkouksia, silloin hänen tulisi tajuta, että hänen ongelmansa on krooninen ja, että hän on ihmisistä epätäydellisin ja hänellä on eniten heikkouksia ja vähiten arvostelukykyä. Tämä johtuu siitä, että hän on heikkomielinen ja tietämätön, ja näitä vikoja pahempia ei olekaan koska viisas ihminen on sellainen, joka pystyy näkemään heikkouksia itsessään ja yrittää voittaa ne, kun taas typerä ihminen on sellainen, joka on tietämätön heikkouksistaan.
Jos ihailet mielipiteitäsi niin ajattele niiden kertojen lukumäärää jolloin erehdyit, muista ne, äläkä unohda niitä. Ajattele jokaista kertaa jolloin ilmaisit mielipiteesi ja ne osoittautuivat virheellisiksi ja joku toinen oli oikeassa ja sinä olit väärässä.
Jos ihailet tietoasi, niin muista, että se ei ole sinulta itseltäsi vaan se on puhtaasti lahja Allaahilta, subhaanahu wa ta’aalaa, sait sen Herraltasi, joten älä vastaa siihen tavalla joka vihastuttaa Hänet, koska Hän voi saada sinut unohtamaan sen jonkun ongelman avulla, jolla Hän voi koetella sinua, joka voi johtaa siihen, että unohdat mitä olet oppinut ja opetellut ulkoa.
Jos olet vaikuttunut kun veljesi kehuvat sinua, niin ajattele vihollisiesi arvostelua, silloin itseihailusi häviää. Jos sinulla ei ole vihollisia silloin sinussa ei ole mitään hyvää. Ei ole ketään jonka asema on alhaisempi kuin sen jolla ei ole yhtään vihollista. Se ei ole sen parempi kuin sellaisen asema jolla ei ole yhtään Allaahin, subhaanahu wa ta’aalaa, siunausta, josta hänelle voi olla kateellinen, pitäköön Allaah meidät turvassa. Jos ajattelet, että heikkouksesi ovat vähäisiä niin ajattele jos ihmiset saisivat ne selville. Ajattele, että ihmiset saisivat ne selville jolloin olisit kiusaantunut ja huomaisit puutteesi.