Lähde: Majmuu’ fataawaa Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah 28. osa sivut 236-238.
Ihmisten joukosta löytyy niitä, jotka panettelevat kokouksensa ja seuralaistensa ja kumppaniensa mukaan. Samalla kun hän tietää, että se jota panetellaan on vapaa siitä mitä he sanovat – tai jotkut heistä sanovat. Kuitenkin hän näkee, että jos hän kieltäisi heitä niin kokous loppuisi ja kokouksen ihmiset tulisivat pahantuulisiksi häntä kohtaan aivan kuten he vieraantuisivat hänestä. Joten hän näkee heihin mukautumisen hyvien sosiaalisten suhteiden sekä hyvän kumppanuuden näkökulmasta; joten kun he suuttuvat hänkin suuttuu siitä, että he ovat suuttuneet, joten hän yhtyy heihin.
Sitten on niitä, jotka vievät panettelun moniin muotoihin. Joten joskus se olisi uskonnon ja oikaisun muodossa, joten hän sanoisi: ”Minulla ei ole tapana mainita ketään paitsi hyvässä; enkä myöskään pidä panettelusta enkä valheista. Kuitenkin aion kertoa teille hänen asioistaan.’ Joten hän sanoo: ’Allaahin kautta – hän on miskiin (heikko/säälittävä) – tai hän on hyvä mies; silti hänessä on sitä ja tätä.’ Tai hän saattaa sanoa: ’Jättäkäämme hänet rauhaan; antakoon Allaah hänelle ja meille anteeksi.’ Samalla kun hänen aikeensa oli hänen väheksymisensä sekä hänen sivustaansa hyökkääminen. Siten vieden panettelun pois oikaisun ja uskonnon muodosta. He yrittävät harhauttaa Allaahia tällä aivan kuten he harhauttavat luotuja. Koska me olemme nähneet tämän ja sen kaltaisen heiltä eri väreissä.
Sitten on niitä, jotka korottavat muita kuin itseään leveilyn vuoksi ja sitten korottavat itseään. Joten hän sanoo: ’Jos olisin pyytänyt sitä ja sitä varten viime yönä rukouksessani; silloin olisin saanut häneltä sitä ja sitä.’ Joten korottaakseen itseään samalla kun hän nolaa häntä sen kanssa, joka ehkä uskoo häneen. Tai hän saattaa sanoa ‘se ja se on vähä-älyinen ja hänellä on vain vähän ymmärrystä’ Joten hänen aikeensa on itsensä ylistäminen ja oman tietoisuutensa vakiinnuttaminen hänen suhteensa – ja että hän on parempi kuin hän.
Samalla tavoin heidän paristaan on niitä, joita kateus ajaa panettelemaan; ja siten hän yhdistää kaksi ikävää asiaa: panettelun ja kateuden. Joten kun jotain henkilöä ylistetään, hän yrittää poistaa sen häneltä näyttämällä hänen puutteensa uskonnon ja oikaisun muodossa – tai kateuden ja moraalittomuuden ja moitteen muodossa –poistaakseen sen häneltä.
Sitten on niitä, jotka vievät panettelun pilailun ja leikin muotoon; tuodakseen naurua muille kuin itselleen pilailemalla ja jäljittelemällä ja vähättelemällä sitä henkilöä, jonka kustannuksella hän pilailee.
Sitten on niitä, jotka vievät panettelun hämmästymisen muotoon; joten hän sanoo: ‘Olen hämmästynyt siitä ja siitä, miten hän ei tee sitä ja sitä?! Ja siitä ja siitä miten hän lankesi siihen ja siihen; ja miten hän teki sitä ja sitä.’ Tällä tavalla lausumalla hänen nimensä hämmästelynsä aikana.
Heidän joukostaan on niitä, jotka näyttävät surua; joten hän sanoo: ‘se ja se on heikko/säälittävä, se mitä hänelle on tapahtunut ja mikä on tulos on tuottanut minulle surua.’ Joten hän, joka kuulee häntä luulee, että hänellä on surua häntä kohtaan, ja että hän on katuvainen ja, että hänen sydämensä on täynnä tämän henkilön toipumisen saavuttamista; ja jos olisi mahdollista, hän lisäisi siihen, mikä oli hänen kanssaan. Hän saattaa myös mainita hänet hänen vihollistensa edessä jotta he voivat hyötyä siitä. Joten tämä, ja muita kuin tämä on sydämen suurimmista sairauksista sekä vilpillisyyttä Allaahia ja Hänen luotujaan kohtaan.
Heidän joukostaan on niitä, jotka tekevät ilmeisestä panettelusta jotain hirveätä vihan ja erimielisyyden muodossa. Joten tästä näkökulmasta tulee esille joitain asioita puheen kaunistamisesta jotka sisältävät petollisuutta. Samalla kun hänen aikeensa oli jotain muuta kuin minkä hän teki selväksi. Ja Allaahin apua haemme.