Lähde: Toronton yliopistossa 12.2.2008 pidetty luento.
Todellakin periaate on se, että muslimin tulisi suosia islaamilaista maata vakiinnuttaakseen uskontonsa oikeudet, mutta olosuhteet voivat pakottaa hänet asumaan ei-muslimimaassa. Ja islaam, joka on uskonto, joka antaa johdatuksen ihmiselämän jokaiseen aspektiin, on puhunut tästä asiasta. Monet islaamilaisen kirjallisuuden tekstit ovat käsitelleet muslimien asumista ei-muslimimaassa, ja profeetta Juusufin (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) tarina palvelee esimerkillisenä viitelähteenä tällaiseen keskusteluun. Profeetta Juusufin oli pakko jättää profeettojen maa, maa jossa hänen isänsä Ja’quub asui ja, jossa noudatettiin taivaallista lakia. Johtuen veljiensä petoksesta, eräs karavaani otti Juusufin orjaksi ja lopulta eräs Egyptin ministeri nimeltä al-’Aziiz osti hänet.
Ja hän (mies) Egyptistä, joka osti hänet, sanoi vaimolleen: “Tee hänen olonsa mukavaksi (meidän parissamme), ehkä hänestä on hyötyä meille tai adoptoimme hänet pojaksi.” Näin asetimme Juusufin asumaan (tähän) maahan…” [Juusuf (12):21, tarkoituksen tulkinta]
Tässä aajassa oleva vihje on, että henkilön voi olla mahdotonta saavuttaa vaikutusvaltaa omassa maassaan mutta hän voi saavuttaa sitä toisessa. Tämä tuo meidät siihen kysymykseen miten Juusuf käyttäytyi tässä ei-muslimimaassa.
Ilmeisin haaste, jonka muslimi kohtaa tällaisessa maassa on se, miten selvitä ei-islaamilaisten arvojen kanssa yhteiskunnassa, jotka väistämättömästi johtivat fawaahishien [2] yleisyyteen ja näin ollen ovat ristiriidassa tai vastakkain henkilön uskon kanssa. Varmasti, näihin fawaahisheihin lankeaminen on helppoa, mutta se oli yhtä helppoa Juusufin (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) aikana kuten tämä aaja koskien Juusufin tapaamista al-’Aziizin vaimon kanssa kuvaa:
Ja hän (nainen), kenen talossa hän oli, yritti vietellä hänet (Juusufin, tekemään pahan teon), hän sulki ovet ja sanoi: “Tule, oi sinä.” Hän (Juusuf) sanoi: Haen turvaa Allaahista (tai Allaah varjelkoon)! Todellakin, hän (aviomiehesi) on isäntäni! Hän teki olostani miellyttävän! (Joten en tule koskaan pettämään häntä.) Varmasti dhaalimuun (pahantekijät) eivät tule koskaan menestymään.” [Juusuf 12:23, tarkoituksen tulkinta]
Muslimin, joka uskoo Allaahiin ja viimeiseen päivään, ei ole sopivaa lähestyä säädyttömyyttä. Profeetta Muhammad (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) mainitsi seitsemän ihmistä, joita Allaah tulee suojaamaan tuomiopäivänä [3], niiden joukosta on mies, joka kääntyy pois kauniin ja arvostetun naisen houkutuksesta ja viettelyksestä sanoen ”Pelkään Allaahia.” Muslimin tulee pelätä Allaahia jokaisessa katseessaan ja jokaisena hetkenä ollessaan yksin. Ja jos asuu ympäristössä, jossa synninteon mahdollisuuksia on monenlaisia, jos muslimi ei ole huolellinen hän voi ei ainoastaan langeta yhteen tai kahteen syntiin mutta saavuttaa vaiheen jossa hän on niin vajonnut synnintekoon, että hän hylkää katumuksen. Pian näitä syntejä kohtaan oleva rakkaus kehittyy ja tällä tavalla muslimi johdattaa itsensä harhaan.
Ja Allaah ei koskaan tule ohjaamaan kansaa harhaan sen jälkeen kun Hän on johdattanut heidät kunnes Hän tekee heille selväksi sen mitä heidän tulisi välttää. [At-Tauba 9:115, tarkoituksen tulkinta]
Muslimi, joka hylkää taqwaan eikä torju fawaahisheja, hänen sydämensä voi ruveta näkemään pahan hyvänä, ehkä johdattaen hänet ulos islaamin porteista.
Joten muslimin velvollisuutena on kamppailla fawaahisheja vastaan ja pyytää Allaahin apua jatkuvasti. Koraani kertoo miten Juusuf (’aleihi as-salaatu wa as-Salaam) haki Herransa apua tilanteessaan:
Jollet käännä heidän juontaan pois minusta, tulen tuntemaan taipumusta heitä kohtaan ja olemaan yksi (niistä jotka tekevät syntiä ja ansaitsevat moitteita tai niistä jotka tekevät tietämättömien tekoja). Joten hänen Herransa vastasi hänen rukouspyyntöönsä ja käänsi heidän juonensa pois hänestä.” [Juusuf 12: 33-34, tarkoituksen tulkinta]
Halut ja himot ovat suuria ja monia mutta ne pysyvät vähäpätöisinä sellaisen uskovaisen silmissä joka on vilpitön Allaahille ja luottaa Hänen apuunsa.
Näin tapahtui, jotta voisimme kääntää pois hänestä pahuuden ja laittoman sukupuoliyhteyden. Varmasti hän oli yksi valituista, johdatetuista palvelijoistamme. [Juusuf 12: 24, tarkoituksen tulkinta]
Näin ollen jos muslimi kääntyy Allaahin puoleen nöyrässä pyynnössä ja vilpittömästi, hakien turvaa Hänestä, Allaah tulee varmasti suojelemaan häntä. Joten ensimmäinen asia, joka muslimin tulee tehdä tässä yhteiskunnassa, on kohdata eteensä tulevat fawaahishit ja yrittää voittaa ne.
Sen jälkeen kun muslimi on voittanut halunsa, hänen tulee olla esimerkkinä korkeasta muslimi moraalista, tavoista, ja luonteesta eläessään tässä yhteiskunnassa kuten profeetta Muhammad (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) neuvoi: “Kohdelkaa ihmisiä hyvillä tavoilla.” Juusufin (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) vahvistettiin olevan viaton siitä mistä häntä syytettiin ja silti häntä sorrettiin, syytettiin epäoikeudenmukaisesti ja laitettiin vankilaan, jossa hän pysyi kahden nuorukaisen kanssa.
Ja hänen kanssaan vankilaan astui kaksi nuorta miestä. Yksi heistä sanoi: ”Todellakin, näin itseni (unessa) pusertavan viiniä.” Toinen sanoi: ”Todellakin näin itseni (unessa) pitävän leipää pääni päällä ja linnut söivät siitä.” (He sanoivat): ”Kerro meille tämän tulkinnasta. Varmasti, ajattelemme sinun olevan yksi muhsinuuneista (hyväntekijöistä).” [Juusuf 12:36, tarkoituksen tulkinta).
Juusufin nähtiin omaavan korkean moraalin ja luonteen ja tämän vuoksi nämä kaksi miestä luottivat häneen ja kertoivat hänelle unensa. Tämä on tapa jolla muslimin tulisi elää ei-muslimimaassa, korkealla moraalilla ja hyvällä luonteella joiden avulla hän ansaitsee ihmisten luottamuksen ja osoittaa islaamin suuruuden.
Valitettavasti jotkut muslimit kääntävät muita pois islaamista johtuen huonosta luonteestaan ja heistä tulee koettelemuksen lähde muille.
Herramme! Älä tee meistä koettelemusta niille jotka eivät usko… [al-Mumtahina 60:5, tarkoituksen tulkinta]
Eksegeesin oppineet sanoivat koskien tätä aajaa, että syy miksi profeetta Ibrahiim (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) ja hänen kanssaan olevat uskovaiset tekivät tämän nöyrän pyynnön ei ollut vain pelastaakseen itsensä mutta myös koska he eivät halunneet, että heistä tulisi koettelemuksen lähde muille siten, että he olisivat syy miksi muut kääntyvät pois islaamista. [Tarkoitus] ”Oi Allaah älä anna valtaa epäuskoville meidän ylitsemme siten, että he rankaisevat meitä ja päätyvät ajattelemaan, että omatessaan tämän vallan meidän ylitsemme, he ovat oikeassa ja me olemme väärässä.” Vaikkakin jos tämä sorto sattuu uskovaisia vastaan, vika on sortajien käsissä eivätkä uskovaiset ole syyllisiä. Muusaan aikana kun Faaraolla oli tapana kiduttaa Israelin lapsia, heidän parissaan olevat uskovaiset eivät selvästikään olleet saaneet tätä aikaan. Entäpä tilanne, jossa muslimi rupeaa käyttäytymään vahingollisesti ja vie sen sellaiselle tasolle jossa hän järjestää itsemurhapommituksia, terrorismia jne..? Epäilemättä tämä tulee kääntämään ihmiset pois islaamista!
Jos muslimi kohtelee ihmisiä hyvällä moraalilla, ja karttaa fawaahisheja, niin on kaksi ylimääräistä asiaa, jotka hänen tulisi tehdä. Ensinnäkin tämän muslimin tulisi olla Allaahiin kutsuja, tarttuen jokaiseen tilaisuuteen valaistaakseen ihmisiä islaamin suuruudella. Hänen tulisi aloittaa kutsunsa at-tauhiidista [4], kuten profeetat tekivät, koska se on uskonnon peruskivi ja syy miksi Allaah lähetti alas ilmoitukset ja lähettiläät. Muslimi laittaa etusijalle ihmisten kutsumisen turmeltumattomiin uskomuksiin eikä anna itselleen lupaa kutsua ihmisiä muihin asioihin ennen tauhiidia. Juusuf (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) ei kutsunut vankilassa olevia nuorukaisia tavoittelemaan kostoa hallitusta vastaan, eikä hän viettänyt aikaansa häpäisemällä al-’Aziizin vaimoa. Hän oli kaiken tällaisen yläpuolella. Pikemminkin hän tarttui tilaisuuteen kutsua at-tauhiidiin ennen unen tulkintaa, siihen, joka tulee hyödyttämään heitä tuonpuoleisessa, antamaan heille paratiisin ja pelastamaan heidät tulelta. Muslimin pitäisi olla tämän kaltainen.
“Oi kaksi vankilan seuralaista! Onko monia eri jumalia parempi vai Allaah, Yksi, Vastustamaton? Ette palvo Hänen lisäkseen kuin pelkkiä nimiä, jotka olette antaneet, te ja isänne, mille Allaah ei ole lähettänyt mitään lupaa. Määräys (tai tuomio) ei ole kenellekään paitsi Allaahille. Hän on määrännyt, että ette palvo ketään paitsi Häntä, se on oikea uskonto, mutta suurin osa ihmisistä ei tiedä. [Juusuf 12:39-40, tarkoituksen tulkinta]
Toinen kysymys on, että muslimin tulisi ponnistella ollakseen hyödyksi muille jotta hän olisi siunaus yhteiskunnalle, kuten profeetta ‘Iisaa (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) sanoi itsestään. ”Ja Hän teki minusta siunauksen lähteen missä tahansa olenkaan.” [Mariam 19:31, tarkoituksen tulkinta] Muslimista tulisi tulla siunauksen lähde kaikille, joko muslimeille, ei-muslimeille tai eläimille. Juusufista (‘aleihi as-salaatu wa as-Salaam) tuli siunauksen lähde yhteiskunnalleen ollen syy, joka johti Egyptin kansan väistämään ja estämään taloudellisen kriisin.
[Juusuf] sanoi: “Seitsemän peräkkäisen vuoden ajan tulette kylvämään kuten tavallista ja se (sato) minkä tulette korjaamaan tulette jättämään piikkeihin, paitsi siitä vähän, jonka voitte syödä. Sitten tämän jälkeen tulee olemaan seitsemän kovaa (vuotta), jotka tulevat nielaisemaan mitä olette varastoineet etukäteen niitä varten, (kaiken) paitsi vähän siitä jonka olette varjelleet (varastoineet).” [Juusuf 12:47-48, tarkoituksen tulkinta]
[Juusuf] sanoi: “Asettakaa minut maan varastojen johtoon. Tulen todellakin varjelemaan niitä täydellä tiedolla.” (Egyptin talousministeriksi, Al-’Aziizin paikalle, joka oli jo kuollut). [Juusuf 12:55, tarkoituksen tulkinta]
Juusuf ei ainoastaan tarjonnut suunnitelmaa pelastaakseen kansan kriisiltä mutta hän pyysi myös olemaan sen valvoja. Tämä oli hänen tapansa osoittaa hyväntahtoisuutta ihmisille, joiden kanssa hän eli.
Lyhyesti sanottuna, muslimin tulisi yrittää parastaan karttaa himoja ja haluja koska ne ovat vaara henkilön uskolle ja uskonnolle niiden ollen ponnahduslauta fawaahisheille. Hänen täytyy myös olla esimerkkinä korkeasta moraalista ja käytöksestä ihmisten parissa näyttääkseen islaamin suuruuden. Muslimin tulisi myös kutsua islaamiin at-tauhiidin kautta, laittaen sen etusijalle siinä mihin hän kutsuu, osoittaen ystävällisyyttä kutsussaan ja vahvoilla perusteilla todisteiden kanssa varustettuna varjellakseen uskoaan. Ja loppuen lopuksi muslimin tulisi ponnistella ollakseen hyödyksi niille, jotka ovat hänen yhteisössään jotta hänestä tulisi siunauksen lähde kansalle. Tässä muutamia suuria ja esimerkillisiä piirteitä jotka löytyvät profeetta Juusuf ibn Ja’quub ibn Ishaaq ibn Ibraahiim, ’aleihimaa as-salaatu wa as-Salaam, elämästä.
Alaviitteet:
[1] Tämä sheikh on peräisin Egyptistä ja on suorittanut tohtorintutkintonsa islaamilaisessa sharii’assa Kullijat Dar al-’Uluumissa, Kairossa.
[2] Rivous, säädyttömyys, moraalittomuus, irstaus, erityisesti koskien kiellettyä seksuaalista käyttäytymistä.
[3] Abu Huraira on kertonut tämän hadiithin ja se löytyy Sahiih al-Bukhaariista [englanninkielisen käännöksen 1. osa nro 629, s. 356] sekä Sahiih Muslimista [englanninkielisen käännöksen toinen osa nro 2248, s. 493].
[4] Islaamilainen yksijumalaisuus –“Ei ole mitään palvonnan arvoista jumalaa paitsi Allaah.”