Lähde: Mukhtasar Minhaaj Al-Qaasidiin.
Sinun tulisi tietää, että lapsi on vanhemmilleen luottamus, hänen sydämensä on kuin viaton jalokivi, jonka pintaan pystyy kaivertamaan mitä tahansa. Näin ollen jos lapsi tottuu oikeamielisyyteen niin hän kehittyy ja kasvaa siihen ja hänen vanhempansa ja huoltajansa jakavat hänen kanssaan hurskaan ja oikeamielisen elämän palkkion. Samoin jos lapsi tottuu pahuuteen niin hän kasvaa siihen – ja näin ollen huoltajat saavat synnin harteilleen. Näin ollen kenen tahansa lapsen huoltajan tulisi varjella, pitää kuria ja kehittää häntä opettaen hänelle jaloja tapoja ja suojellen häntä pahalta seuralta.
Lapsen huoltajan ei pitäisi totuttaa häntä ylellisyyteen ja hänen pitäisi varmistaa, että lapsi ei kiinny kaunistamisen ja varakkuuden tapoihin ja keinoihin – muuten lapsi kasvaa ja tuhlaa elämänsä sen saavuttamista tavoitellen.
Pikemminkin huoltajan on sopivaa valvoa lasta nuoresta iästä – siten, että naisen (äiti tai joku muu) joka imettää ja katsoo lapsen perään tulisi olla oikeamielinen ja hurskas nainen joka syö ainostaan sellaista mikä on halaal – koska todellakin maidossa, jota nainen tuottaa syötyään haraamia ei ole olleenkaa barakaa (siunausta).
Sen jälkeen lapsi alkaa ajattelemaan ja erottamaan, ja tästä ensimmäinen merkki on ujous. Tämä ujos on erinomainen merkki siitä, että lapsen mieli ja äly ovat alkaneet kehittymään, ja hän lähestyy murrosikää. Joten lasta tulee auttaa, hänelle tulee pitää kuria ja opettaa hänelle oikeita tapoja- hänen ujoutensa kautta.
Sitten kun ruokahalun ensimmäisen merkit rupeavat hallitsemaan, hänelle tulisi opettaa syömisen tavat, ja joskus hänelle tulee antaa pelkkää leipää [1] jotta hän ei kiinny siihen mitä sen kanssa syödään (ruokalaji tai mauste), pitäen sitä välttämättömänä. Ylensyömisestä pitäisi tehdä hänelle epämieluista ja hänelle tulisi opettaa, että ylensyöminen muistuttaa eläinten syömistä.
Lasta pitäisi opettaa pitämään puhtaita valkoisia vaatteita parempina likaisten tai silkkisten vaatteiden sijaan – samalla kun hänelle opetetaan myös, että silkkisiä vaatteita pitävät ainoastaan naiset ja naismaiset miehet. Lasta tulisi myös estää olemasta sellaisten lasten kanssa jotka ovat tottuneet ylellisyyteen.
Sen jälkeen lapsen tulisi olla kiireinen koulun parissa. Hän oppii koraania, ahaadiithia ja hänelle opetetaan hurskaiden ihmisten esimerkkejä jotta rakkaus hurskaita ihmisiä kohtaan juurtuu hänen sydämeensä. Sen lisäksi häntä pitäisi opettaa välttämään runojen kuuntelua ja ulkoa opettelua, joissa puhutaan rakkaudesta ja romansseista.
Aina kun lapsi osoittaa hyvän ominaisuuden tai tekee hyvän teon niin sitä pitäisi arvostaa ja hänet tulisi palkita jollain asialla, josta hän pitää ja häntä tulisi kehua muiden ihmisten läsnäollessa.
Mutta jos hän uhmaa tätä (tekemällä pahan teon) niin se voidaan antaa anteeksi eikä sitä tarvitse paljastaa. Jos hän sitten jatkaa tällaista niin häntä tulee varoittaa salassa ja, saada se aikaan, että hän rupeaa pelkäämään, että muut ihmiset saavat tietää. Kuitenkaan lasta ei tulisi kurittaa ja varoittaa liian usein koska tällainen kohtelu totuttaa hänet siihen, että häntä arvostellaan ja torutaan – pikemminkin huoltajan tulisi pidätellä itseään käyttämästä uhkaavaa puhetta lapsen kanssa.
Äidin on myös sopivaa pitää lapselle kuria käyttämällä isää (eli käyttämällä isän luonnollista asemaa, auktoriteettia ja häneen kohdistuvaa pelkoa).
Lasta pitäisi estää nukkumasta päivän aikana koska siitä seuraa laiskuutta ja häntä ei pitäisi estää nukkumasta yön aikana. Hänelle ei tulisi antaa pehmeätä patjaa, häntä estetään sellaisesta jotta hänen luistaan ja luurangostaan tulisi vahvoja. Hänen on sopivaa tottua karkeuteen ruoassaan, vaatteissaan ja unessaan. Hänet tulisi myös totuttaa kävelemiseen, toimintaan ja liikuntaan jotta hänestä ei tule liian laiskaa.
Lapselle tulee opettaa olla kehumatta ystäviensä ja ikätovereidensa edessä jostain jota hänen vanhempansa omistavat tai koskien hänen ruokaansa ja vaatteitaan. Pikemminkin hänet kasvatetaan vaatimattomuuteen ja olemaan ystävällinen ja antelias ketä tahansa kohtaan jonka kanssa hänellä on suhde. Ja häntä estetään ottamasta jotain toiselta hänenlaiseltaan lapselta. Hänelle tulee opettaa, että ottaminen on huonompaa ja, että antaminen on parempaa ja arvokkaampaa. Ja hänet pitäisi opettaa olemaan pitämättä kullasta ja hopeasta.
Häntä tulee kieltää sylkemästä, niistämisestä, haukottelemasta kokoontumisissa muiden edessä ja istumisesta jalkansa suorana yksi toisen päällä.
Hänet tulisi myöskin totuttaa puhumaan vähän eikä puhumaan paitsi jos hän vastaa kysymykseen tai täyttää pyynnön. Hänen tulisi myös opetella kuuntelemaan hyvin, kun muut puhuvat ja erityisesti jos henkilö, joka puhuu hänelle on häntä vanhempi. Häntä tulee opettaa seisomaan sellaisen henkilön edessä jolla on valtaa häneen tai istumaan tällaisen henkilön lähelle, viereen tai eteen.
Häntä tulee estää karkeasta puheesta ja olemasta sellaisten henkilöiden seurassa jotka käyttävät tällaista puhetta- koska varmasti lapsen suojelemisen perusta on siinä, että hänet pidetään poissa huonosta seurasta.
On myös hyvästä käytännöstä, että kun lapsi lopettaa opiskelunsa niin hänelle annetaan lupa leikkiä hyvällä tavalla, jotta hän voi rentoutua oppimisen ja kurin vaikeudesta ja ankaruudesta. Joku on sanonut, että ’Rentouta sydän ja mieli; vahvista ulkoaoppiminen ja äly.’
Lapsi pitäisi kasvattaa tottelevaisuuteen vanhempiaan ja niitä kohtaan, jotka kasvattavat häntä ja hänen tulisi kunnioittaa tällaisia henkilöitä.
Sen jälkeen kun hän saavuttaa seitsemän vuoden iän, hänelle tulisi määrätä salaat (pakolliset rukoukset), ja hänelle ei pitäisi antaa anteeksi jos hän ei ole puhtauden tilassa (tietämällä wuduun ja tässä tilassa pysymisen) jotta hän tottuu siihen. Häntä tulisi myös moittia jos hän valehtelee ja pettää, ja sitten kun hän lähestyy murrosikää hänelle tulisi opettaa islaamin eri sääntöjä ja olemaan niistä vastuussa.
Sinun tulisi tietää, että ruoka on yksi lääketieteen laji ja, että syömisen takana oleva päämäärä on kehon vahvistaminen jotta se pystyy osoittamaan tottelevaisuutta Allaahia, Korkeinta, kohtaan palvonnan kautta. Tämä dunia (maallinen elämä) ei pysy ikuisesti ja kuolema leikkaa tämän maailman nautinnot. Kuolema odottaa jokaista henkilöä ja voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Älykäs henkilö on näin ollen sellainen joka valmistelee aakhiraa (tuonpuoleista) varten.
Näin ollen jos lapsen kasvatus on oikeamielistä niin kaikesta tästä tulee lujaa hänen sydämessään –aivan kuten kaiverruksesta tulee hyvin lujaa kiven pinnassa.
Sahl Ibn ’Abd Allaah sanoi kerran, “Olin kolmen vuoden ikäinen lapsi ja minulla oli tapana pysyä hereillä öisin ja katsella kun setäni, Muhammad bin Sawwaar, rukoili. Joten hän sanoi minulle yhtenä päivänä, ”miksi et muistele Allaahia, joka loi sinut?”
Joten kysyin, “ja miten muistelen häntä?”
Hän vastasi, ”Sano kolme kertaa sydämessäsi liikuttamatta kieltäsi: Allaah on kanssani, Allaah varjelee minua, Allaah on minun todistajani.”
Sanoin tämän sitten useana yönä kunnes totuin tähän. Sitten hän sanoi minulle, ”sano se yksitoista kertaa joka yö.”
Joten sanoin sen ja tunsin tämän lausunnon makeuden sydämessäni.
Vuosi tämän jälkeen setäni sanoi minulle “Opi ulkoa ja varjele sitä mitä opetin sinulle ja toimi sen mukaisesti siihen asti kunnes saavut hautaasi”.
Näin ollen jatkoin näiden sanojen mukaan toimimista vuosia ja löysin sen makeuden yksin ollessani.
Sitten hän sanoi, “Sahl, kenen tahansa kanssa Allaah onkaan ja Hän katselee häntä ja on hänen todistajanaan –luuletko, että sellainen henkilö olisi Allaahille tottelematon? Varo olemasta Allaahille tottelematon.”
Tämän jälkeen menin kouluun ja opin koraanin ulkoa ollessani vain kuuden tai seitsemän vuoden ikäinen. Minulla oli silloin tapana paastota koko ajan, päivittäinen elantoni oli ohrasta tehty leipä ja sen jälkeen minulla oli tapana herätä öisin rukoilemaan.”
Alaviite:
[1] Kysyin Sheikh ‘Abd ar-Razzaaq al-‘Abbaadilta (varjelkoon Allaah häntä) tämän lausunnon ja muiden tämän artikkelin sitä muistuttavien kappaleiden suhteen ja hän sanoi, että koraanissa ja sunnassa ei ole mitään selvää todistetta siitä, että meidän tulisi tehdä näin mutta henkilön tulee ottaa huomioon lapsen tila ja se mistä on hänelle hyötyä. Jos henkilö näkee, että lapsi pitää ruoasta äärimmäisesti niin hän voi joskus tehdä näin. Samankaltainen tekijän lausunto on: ” Hänen on sopivaa tottua karkeuteen ruoassaan, vaatteissaan ja unessaan”, henkilö voi tehdä tämän joskus opettaakseen lapselle, että ruoan ja vaatteiden kaltaiset siunaukset eivät jatku ikuisesti ja, että muslimin ei sovi huolehtia niistä liiallisesti. Mitä tulee ahadiithiin jossa sanotaan, että Allaah rakastaa, että Hänen siunauksensa näkyvät jossain henkilössä niin tämä on ilman, että sydän kiintyy näihin maallisiin siunauksiin mutta pikemminkin siitä näkökulmasta, että osoitetaan kiitollisuutta Allaahille ja, että muslimin pitäisi pysyä puhtaana ja kauniina koska Allaah rakastaa puhtautta ja kauneutta.