Lähde: Majmuu’ Fataawaa wa Rasaa’il Fadiilat as-Sheikh Muhammad ibn Saalih al–’Uthaimeen, 1. vol. s. 43.
Kolme miestä, heidän edessään on synnintekijä.
Yksi heistä sanoo, ’En aio antaa tälle synnintekijälle salaamia ja aion boikotoida häntä, pysyä hänestä kaukana enkä aio puhua hänelle.”
Toinen sanoo, ‘Aion tehdä yhteistyötä tämän synnintekijän kanssa ja antaa hänelle salaamit, hymyillä hänelle, kutsua hänet luokseni ja vastata hänen kutsuihinsa, hän on minulle kuin oikeamielinen mies.’
Kolmas sanoo, ‘Tämä synnintekijä, inhoan häntä hänen syntiensä vuoksi ja rakastan häntä hänen iimaaninsa vuoksi, en aio boikotoida häntä paitsi jos sen tekeminen johtaa hänen korjaukseensa. Jos hänen eristämisensä ei johda hänen korjaukseensa vaan sen sijaan saa hänet tekemään vielä lisää syntiä, niin en boikotoi häntä.’
Joten sanon, että ensimmäinen henkilö on liiallinen ekstremisti, toinen on liiallisen leväperäinen ja kolmas on tasapainoinen.
Sanomme saman kaikissa palvonnan asioissa ja kaikissa toiminnoissa luomakunnan kanssa, ihmiset ovat joko leväperäisiä, äärimmäisiä tai tasapainoisia.