Lähde: www.alalbany.ws.
Kysyjä:
Siunatkoon Allaah teitä, mikä on islaamilaisen lainsäädännön mukainen kriteeri jotta voidaan erottaa sunna, jota pidetään tapana sunnasta, jota pidetään palvontana?
Sheikh Al-Albaanii:
Tämä kriteeri vaatii tiedon tasoa liittyen henkilöön joka haluaa erottaa sunnan joka on palvontaa sunnasta joka on tapa. Ja on mainittu että on profeetan (olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään) tekoja jotka tulivat häneltä ja hän teki ne yrittäen lähestyä Allaahia, Siunattua ja Ylevää. Tämä kategoria on sunna joka on palvontaa.
Sen vastakohta on toinen kategoria joka myöskin mainitsee profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, teot ja vähin mitä voimme sanoa on, että näillä teoilla ei ole palvonnan sääntöjä, pikemminkin niillä on tavan säännöt tai, että asia palaa henkilön haluun ja niillä ei ole mitään yhteyttä palvontaan. Tämän kategorian suhteen on selvää, että sillä ei ole mitään yhteyttä palvontaan joten se on tapojen kategoriassa, ja näiden kahden välillä on arveluttavia asioita.
Jos katsomme näitä arveluttavia asioita tietystä näkökulmasta niin henkilö voi taipua yhdistämään jonkun teon palvontaan, ja jos katsomme näitä arveluttavia asioita uudestaan voi olla, että taivumme yhdistämään ne sellaiseen sunnaan, joka on pelkkä tapa, sen tiedon oppilaan mukaan (joka tutkii näitä asioita). Ja tiedon oppilaalle riittää, että hän lopettaa toiseen kategoriaan, joka on ensimmäisen kategorian vastakohta.
Esim: Profeetalla oli sandaalit joissa oli kaksi remmiä, joten ensimmäisellä katseella näyttää siltä, että jos tiedon oppilaalla on sandaalit yhdellä remmillä niin ne ovat sunnan vastaisia!! Ja sunna on, että on kaksiremmiset sandaalit!! Näyttää siltä, että tällä on yhteys palvontaan, mutta tämä on vain arabien tapa, heillä oli tapana käyttää tällaisia sandaaleita. Ja he eivät pukeutuneet sellaisiin jalkineisiin jotka tunnetaan tänä päivänä ”kenkinä” tai mikä muistuttaa niitä eri nimillä eri maiden mukaan.
Ja mikä on jäljellä tiedon oppilaan suhteen on kategoria joka voidaan yhdistää ensimmäiseen tai toiseen ryhmään ja tämä vaatii tietoa jotta pystytään erottamaan tai määrittelemään, että se on ensimmäisestä ryhmästä eikä toisesta ryhmästä tai päinvastoin siten, että se on toisesta ryhmästä eikä ensimmäisestä ryhmästä.
Ja tämän kanssa huomaamme, että oppineet ovat yksimielisiä asioista, että ne ovat tavan sunnasta mutta he eroavat sen yksityiskohdista, onko se tavan sunnasta tai palvonnan sunnasta?
Yksi esimerkki tästä on mikä liittyy hajjiin, ja pian tervehdimme hajjia in shaa Allaah. Profeetan, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, kerrotaan laskeutuneen al-Bathaan, näin sanoivat jotkut seuralaiset, ja luulen että se oli ’Aaisha, ’Pysyminen al-Mahassabissa ei ole sunna.’
Ja he ovat yksimielisiä vain siitä, että hän pystytti teltan sinne ja lepäsi mutta jotkut saapuvista ihmisistä uskovat, että al-Bathassa lepääminen on hajjin viimeistelemistä. Ja tässä voisi olla näkemysero koska tämä kysymys vaatii jotain äärimmäisen selkeää jotta se voidaan yhdistää ensimmäiseen kategoriaan tai toiseen kategoriaan.
Nyt mainitsemme joitain ajankohtaisia esimerkkejä, koska monet nuorista, ja kaikki ylistykset kuuluvat Allaahille, lyhentävät vaatteensa eivätkä anna vaatteidensa valua pitkänä ja he aikovat tällä seurata sunnaa, joten onko tämä sunna joka on tapa vai sunna joka on palvontaa?
Jos katsoisimme tätä profeetan (olkoon rukous ja rauha hänen yllään) tekoa (vaatteen lyhentämistä) erilleen joistain hänen lausunnoistaan niin ehkä epäröisimme yhdistää tämä teko sunnaan joka on palvontaa tai sunnaan joka on tapa.
Mutta kun hadiith, joka sisältää profeetan, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, lausuntoja, tuli kuten se hadiith jossa hän sanoi (tarkoituksen tulkinta), ‘Uskovaisen izaar on reiden keskipisteeseen asti ja jos se on pitempi niin antakaa sen mennä nilkkoihin asti ja jos se on pitempi niin sitten se on tulessa.’
Tämä (hadiith) katkaisee epäröinnin sen välillä onko tämä teko palvonnan sunna tai tavan sunna ja on varmaa, että tämä on palvonnan sunna koska kun hän kuvasi uskovaisen pukeutumistapaa, hän sanoi, että se on reiden keskipisteeseen asti ja jos se on pitempi niin ei ongelmaa jos se ulottuu nilkkaan, mutta se mikä on pidempää se on tulessa.
Tämän vastakohtana on sunna, joka on vahvistettu profeetalta, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, ja se on, että hänellä oli tapana olla pitkä tukka.
Joskus hänen hiuksensa ulottuivat hänen korvanipukkoihinsa ja jos ne olivat pidemmät niin ne ulottuivat hänen hartioidensa yläpuolelle. Pikemminkin, on vahvistettu, että kun profeetta, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, astui Mekkaan niin hänen hiuksensa olivat neljällä netillä. Näin ollen onko hiusten kasvattaminen pitkiksi ensiksi, ja sitten niiden letittäminen toiseksi, palvonnan sunna tai tavan sunna?
Vastaus näkemykseni mukaan on, että tässä ei ole mitään joka kutsuu tai oikeuttaa tai mikä voidaan tulkita aiheuttamaan mitään epäröintiä koskien tätä tavan sunnaa.
Miksi? Ensinnäkin koska profeetta, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, ei ollut se, joka aloitti tämän sunnan. Pikemminkin tämä oli läsnä ennen lähettilään syntymää, puhumattakaan ennen kuin hänestä tuli profeetta, olkoon rukous ja rauha hänen yllään!!!
Tämä oli arabien tapa. Heillä oli tapana kasvattaa hiuksensa pitkiksi. Ja jotkut nuoret tänäkin päivänä , jotkut Syyrian autiomaiden nuoret, joita olemme nähneet, jotkut heistä niputtavat hiuksensa ja panevat ne letteihin.
Joten tämä oli tapa jota profeetta, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, ei aloittanut, pikemminkin hän vain jatkoi arabien perinnettä, ja hän antoi hiustensa kasvaa ja kun hän astui Mekkaan niin hän laittoi ne neljälle letille.
Tässä ei ole mitään joka satuttaisi meitä jos pitäisimme tätä sunnaa tavan sunnana toisin kuin palvonnan sunnassa.
Toinen esimerkki: Profeetalla, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, oli tapana pukeutua valkoiseen. Onko tämä tavan sunna tai palvonnan sunna?
Jos hänen lausuntoaan ei olisi kerrottu (tarkoituksen tulkinta), “Parhaat vaatteet teille ovat valkoiset vaatteet, näin ollen pukekaa elävänne valkoisiin vaatteisiin ja haudatkaa kuolleenne valkoisiin vaatteisiin”, jos tätä lausuntoa ei olisi, olisimme sanoneet, että tämä oli hänen mieltymyksensä. Ja lähettiläällä oli tapana rakastaa valkoisia vaatteita kuten hänellä oli tapana rakastaa hunajaa esimerkiksi ja hänellä oli tapana inhota liskon lihaa, tämä oli hänen mieltymyksensä.
Mutta kun hänen lausuntonsa tuli, ’Parhaat vaatteet teille ovat valkoiset vaatteet’ ja sitten hän määräsi pukeutumaan niihin ja vähintään käsky osoittaa, että se on suositeltua joten hän sanoi ’pukekaa elävänne valkoisiin vaatteisiin ja haudatkaa kuolleenne valkoisiin vaatteisiin’, niin tämä jätti tavan sunnan aseman ja siitä tuli palvonnan sunna.
Ja tällä tasolla ja tällä kriteerillä meidän on pakollista punnita profeetan, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, tekoja. Näin ollen mitä hän aloitti ja tässä yhteydessä ei ole mitään joka saa meidät uskomaan sen olevan tavan sunna joten se on palvonnan sunna.
Mutta mitä tulee hänen tekoihinsa, olkoon rukous ja rauha hänen yllään, jotka ovat yhdenmukaisia arabien tapojen kanssa, niin nämä tavat ovat peräisin arabien perinteistä eikä niiden tekemisessä ole mitään ongelmaa, eikä niiden jättämisessä ole mitään ongelmaa myöskään.
Ja myös hänen tekonsa, rauha olkoon hänen yllään, jotka liittyivät hänen luonteeseensa tai hänen omaan makuunsa, niin tällä ei ole mitään yhteyttä palvonnan asioihin.
Ja kuten edellä olevassa esimerkissä, profeetalla, rauha ja siunaus hänelle, oli tapana rakastaa hunajaa ja on mahdollista, että löydämme joitakin ihmisiä, jotka vihaavat hunajaa, mutta emme sano heidän vastustavan sunnaa!! Koska hunajan syöminen alkuperältään ei ole palvontaa. Näin ollen jos henkilön ei ole helppoa syödä hunajaa tai hänellä ei ole mitään halua syödä hunajaa niin emme sano hänen vastustaneen sunnaa mutta hän on vastustanut profeetan luonnetta, joka oli, että hän rakasti hunajaa.
Mutta eri näkökulmasta profeetalla, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, oli tapana inhota liskon lihaa ja arabeilla oli tapana pitää sitä miellyttävänä. Ja kun sitä laitettiin profeetan, olkoon rauha hänen yllään, pöytään ja sanottiin sen olevan liskon lihaa, hän ei koskenut siihen.
Ja hänen edessään oli yksi tunnetuista seuralaisista, kukapa muun kuin Khaalid ibn al-Waliid. Ja Khaalid ibn al-Waliidilla oli tapana syödä niin valtavalla halulla, että ihmiset katsoivat häntä. Hänellä oli tapana syödä ja mehut virtasivat alas hänen partaansa. Joten kun hän näki, että hänen profeettansa ei syönytkään, hän sanoi: ”Allaahin lähettiläs, onko tämä (liskon liha) haraam? Koska hän tunsi järkytyksen itsessään, että hän söi ahnaasti ja profeetta ei ojenna kättään ruokaa kohti. Joten hän sanoi, ’onko tämä haraam’. Profeetta sanoi, ’Ei, mutta tätä ei ollut kansani maassa joten huomaan inhoavani sitä.’
Näin ollen emme sano henkilölle, joka rakastaa liskon lihaa, että olet vastustanut sunnaa koska profeetalla, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, oli tapana inhota liskon lihaa emmekä sano tätä henkilölle joka ei pidä hunajasta.
Ja löydätte sellaisia jotka eivät pidä hunajasta ja olen huomannut, että yksi pojistani ei pidä hunajasta. Minä rakastan hunajaa ja rakastan kaikkia makeisia yleisesti mutta yksi pojistani inhoaa hunajaa. Mutta en sano hänelle, että olet vastustanut sunnaa, koska tällä ei ole mitään tekemistä palvonnan kanssa.
Ja kuten tässä, velvollisuutemme on tarkastella profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, tekoja ja monet ihmiset erityisesti tiedon opiskelijat tänä aikana eivät välitä näistä erityispiirteistä ja jotkut heistä menevät äärimmäisyyksiin.
Joten huomaat joidenkin nuorten aikovan kasvattaa hiuksensa pitkiksi uskoen, että tämä on profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, sunna. Kyllä, sanon tämän olevan profeetan, rauha ja siunaukset hänelle, teoista, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että tämä on parempaa. Pikemminkin profeetta, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, julisti kuten Sahiih Muslimista löytyy, ’Leikkaa se kaikki tai jätä se kaikki’.
Näin ollen jos hiukset on kasvatettu pitkiksi niin se ei ole palvonnan sunna vaan se on ainoastaan tavan sunna. Joten jos henkilö jatkaa päänsä ajelemista koko elämänsä ajan ei voida sanoa, että hän vastustaa profeetan sunnaa koska profeetta kasvatti hiuksiaan koko elämänsä, paitsi hajjin ja ’umran aikana koska hänellä, olkoon Allaahin rauha ja siunaukset hänen yllään, oli tapana ajella päänsä sinä aikana.
Ja tunnetko hadiithin, joka on Sahiih al-Bukhaariissa ja Muslimissa, jossa profeetta, olkoon Allaahin rauha ja siunaukset hänen yllään, sanoi (tarkoituksen tulkinta): ”Allaah, anna anteeksi niille, jotka ajelevat päänsä. Allaah, anna anteeksi niille, jotka ajelevat päänsä. He sanoivat, ja ne jotka leikkaavat hiuksensa lyhyeksi, Allaahin lähettiläs, ja hän sanoi ’ja ne jotka leikkaavat hiuksensa lyhyeksi.’Mutta ne jotka leikkaavat hiuksensa lyhyeksi saavat pienemmän palkkion ja pään ajeleminen on hyveellisempää.
Näin ollen jos henkilö kasvattaa hiuksensa pitkäksi tavan vuoksi tai koska tämä on vain hänen luonnollinen mieltymyksensä, niin ei ole mitään estämässä tätä, mutta koskien sellaista joka haluaa tämän avulla lähestyä Allaahia koska profeetta, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, kasvatti hiuksensa pitkiksi, niin silloin sanomme, että totisesti tämä on profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, sunnan vastaista.
Ja tässä on eräs yksityiskohta, johon sen, joka kasvattaa hiuksensa pitkiksi sen vuoksi, että profeetta, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, kasvatti hiuksensa pitkiksi, on kiinnitettävä huomiota. Joten hän uskoo seuraavansa profeettaa kasvattamalla hiuksensa pitkiksi. Mutta sanon aivan suoraan, että hän vastustaa profeetta. Mutta hänen vastustamisensa ei näy päälle vaan se on piilotettu sisälle. Joten ilmeisesti näyttää siltä, että hän seuraa profeettaa kasvattamalla hiuksensa pitkiksi, joten missä on vastustaminen?
Vastustaminen: Meidän velvollisuutemme on kiinnittää huomiota profeettamme, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, lausuntoon (tarkoituksen tulkinta) : ‘Todellakin teot (tuomitaan) aikomusten mukaan joten jokainen mies saa mitä hän aikoi. Näin ollen hän jonka maastamuutto oli Allaahille ja Hänen lähettiläälleen, hänen maastamuuttonsa on Allaahille ja Hänen lähettiläälleen. Mutta hän jonka maastamuutto oli jonkun maallisen asian vuoksi, jonka hän voisi saavuttaa, tai vaimon takia jonka hän voisi naida, hänen maastamuuttonsa on sitä asiaa varten minkä vuoksi hän muutti.’
Näin ollen henkilö joka menee ulos profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, kanssa mujaahidina, niin miltä se näyttää? Se näyttää siltä, että hän on mujaahid Allaahin tiellä mutta todellisuudessa hän meni ulos jonkun maallisen saavutuksen takia tai naidakseen jonkun naisen, näin ollen hän vastusti profeettaa, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, aikomuksessaan. Joten palkitaanko hänet mujaahidina kun hän vastusti mujaahideista parasta? Vastusti häntä missä? Aikomuksessaan. Vastaus on ei.
Mitä taas tulee sellaiseen joka kasvattaa hiuksensa pitkiksi, matkien profeettaa? Hänen esimerkkinsä on kuten mujaahidin esimerkki, joka meni ulos profeetan kanssa mujaahidina mutta hänen aikomuksensa olikin vastoin profeetan, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, aikomusta. (Joten kysymys voisi olla): miten tämä koskee henkilöä joka kasvattaa hiuksensa pitkiksi?
Sanomme hänelle: Tiedätkö, että kun profeetta, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, kasvatti hiuksensa pitkiksi, hänen aikomuksensa tällä oli lähestyä Herraansa? Jos uskot näin niin tekosi on siunaus ja jos et usko tätä niin vastustit lähettilästä hänen aikomuksessaan.
Hän ei yrittänyt lähestyä Allaahia rakastamalla hunajaa, ja hän ei yrittänyt lähestyä Allaahia inhoamalla liskon lihaa, eikä hän myöskään yrittänyt lähestyä Allaahia, Mahtavaa ja Majesteettista kasvattamalla hiuksiaan pitkiksi!! Joten sinä yrität lähestyä Allaahia (kasvattamalla hiuksesi pitkiksi)? Silloin olet vastustanut profeettaa, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään, vahvimmalla ehdolla palvonnan ehdoista.
Ensimmäinen ehto: Aikomuksen pitää olla vilpittömästi Allaahin, Siunatun ja Ylevän, Kasvoille.
Toinen ehto: Sen pitää olla profeetan teon mukainen.
Noudatat häntä hänen teossaan mutta vastustit häntä hänen aikomuksessaan.
Mitä tulee fajr-rukoukseen, niin fajrin sunna sekä fajr-rukous itse ovat kaksi rakaa. Joten jos joku mies rukoili kaksi fajrin sunna rakaa sillä aikomuksella että ne olivat pakollisia, noudattiko hän sunnaa?
Vastaus on ei.
Ja qadiaanien harhaantumisesta on se, että he uskovat, että fajrin kaksi sunnaa ovat pakollisia. Joten kun he rukoilevat nämä kaksi rakaa, näyttää siltä kuin he noudattaisivat lähettilästä, rauha ja siunaukset olkoon hänen yllänsä. Mutta heidän sydämensä ja heidän aikomuksensa vastustivat lähettilästä, olkoon rauha ja siunaukset hänen yllään. Joten henkilö joka rukoilee fajrin kaksi sunnaa sillä aikomuksella, että ne ovat pakollisia on kuten sellainen joka vastusti lähettilästä aikomuksessaan mutta noudatti häntä ulkoisesti. Ja vaikutelmalla ei ole mitään arvoa koska teot ovat aikomuksen mukaan. Ja tämän hadiithin merkitys on, että hurskaat teot ovat vain hurskailla aikomuksilla.
Näin ollen jos emme tiedä, että profeetta, rauha ja siunaukset olkoon hänen yllään, yritti lähestyä Allaahia kasvattamalla hiuksensa pitkiksi, niin silloin muslimin ei ole sallittua yrittää lähestyä Allaahia jollain jolla profeetta, rauha ja siunaukset hänen yllään, ei yrittänyt lähestyä Allaahia. Tämä on uudistusta uskonnossa.
Te kaikki tunnette ne hadiithit jotka varoittavat ankaralla varoituksella uudistuksesta uskonnossa. ”Kuka tahansa keksi jotain tähän meidän juttuumme joka ei kuulu siihen niin se torjutaan.” Näin ollen tämä on hiljattain keksitty asia koska henkilö yrittää lähestyä Allaahia jollain jolla profeetta, rauha ja siunaukset hänen yllään, ei yrittänyt lähestyä Allaahia. Ja tällainen on uudistajan luonne, koska he tuovat asioita, joilla profeetta, rauha olkoon hänen yllään, ei yrittänyt lähestyä Herraansa.
Ja tällä tavalla teemme eron palvonnan sunnan välillä, jolla jäljittelemme profeettaa, ja tavan sunnan välillä, jossa meillä on valinnanvaraa tehdä sitä tai jättää se koska se on vain tottumuksen sunna.
Sheikh al-Albaanii jatkaa, olkoon Allaah hänelle armollinen:
Tämä seikka, meidän velvollisuutemme on tehdä ero näiden välillä. Tarkoittaen, että lähettilään, rauha hänen yllään, seuraamisemme on uskon asioissa, ei maallisen elämän asioissa.
Ja tässä jotkut tietämättömät ihmiset tekevät virheitä, ankaria virheitä, ne jotka eivät tee eroa tottumuksen sunnan ja palvonnan sunnan välillä.
Palvonnan sunnaan ei hyväksytä mitään ylimääräistä ja tämän vuoksi lähettiläs, olkoon rauha hänen yllään, sanoi (tarkoituksen tulkinta), ‘jokainen uudistus on harhaanjohdatusta ja jokainen harhaanjohdatus on tulessa’.
Tavan sunna hyväksyy lisäyksen ja se hyväksyy vähennyksen ja se hyväksyy kaiken koska se on tapa. Annan teille yhden esimerkin tavan sunnasta Allaahin lähettiläältä, olkoon rauha hänen yllään. Hän (profeetta) astui Mekkaan neljän letin kanssa, miten te kutsutte niitä? (Kääntäjän huomio: Tässä sheikh käyttää sanaa dafaa’ir lettejä varten.)
Paikalla olevat vastaavat: leteiksi (käyttäen samaa sanaa kuin sheikh al-Albaanii: leteiksi tai leteiksi (käyttäen sanaa radaa’ir). Hän astui Mekkaan, avaten Mekan sinä päivänä jolloin Allaah auttoi häntä Mekan ihmisiä vastaan ja hänellä oli neljä lettiä. Tämä on arabien sunna, tähän päivään asti löydät tätä joillain beduiininuorilla. Olen nähnyt heitä aavikolla, heillä on edelleenkin tällainen tapa.
Olet vapaa tämän suhteen, jos huomaat sen sopivan sinulle niin tee se, ja jos haluat niin jätä se, etkä ole vastustanut lähettilään sunnaa tämän suhteen. Miksi? Koska tavan sunna ei ole palvonnan sunna.