Lähde: Tamaamu an-Nasiiha fii Ahkaam al-Mas’h.
1. Kenkien päältä pyyhkiminen:
Mitä tulee kenkien päältä pyyhkimiseen (na’lain) peseytyessä, niin sen kieltämisestä on tullut suosittua meidän aikanamme. Emmekä tiedä yhtään todistetta tämän väitteen vahvistamiseen, muuta kuin mitä al-Baihaqii (rahimahu Allaah) on sanonut Sunanissaan (1/288):
”Asl on jalkojen pesemisen velvollisuus, paitsi jos on olemassa jokin sunnan vahvistettu näkökulma, joka tekee siitä erityisempää, tai jokin konsensus (ijmaa’) jossa ei ole mitään erimielisyyttä. Ja kenkien tai sukkien päältä pyyhkiminen ei sisälly näihin kumpaankaan. Ja Allaah tietää parhaiten.”
Näin hän sanoi. Ja on yleisesti tiedossa, valitettavasti, että se osoittaa tietämättömyyttä edellä mainittua ahadiithia kohtaan tässä tutkielmassa, joka koskee kenkien ja sukkien päältä pyyhkimisen vahvistusta. Ja joidenkin niiden kertomusketjut ovat aitoja, kuten on aiemmin havainnollistettu. Tämän takia at-Turkmanii al-Hanafii (rahimahu Allaah) kommentoi näitä sanoja, sanoen:
“Tämä on väärin, koska at-Tirmidii on aiemmin todistanut sukkien ja kenkien päältä pyyhkimisen (hadiithin) aitouden ja julistanut sen hasaniksi Muzajjlin hadiithista koskien al-Muriiraa (radija Allaahu ’anhu). Hän julisti hasaniksi myös Ad-Dahhaakin hadiithin koskien Abu Muusaa (radija Allaahu ’anhu). Ibn Hibbaan on myös varmistanut kenkien päältä pyyhkimisen todistamalla Awsin (radija Allaahu ’anhu) hadiithin aitouden. Samalla tavoin Ibn Khuzaimah on todistanut Ibn ’Umarin (radija Allaahu ’anhu) hadiithin aitouden koskien kenkien päältä pyyhkimistä. Ja se mitä al-Baihaqii mainitsi Zaid ibn al-Hibaabin hadiithista koskien ath-Thauria (tarkoittaen kertomusketjulla joka uloittui Ibn ‘Umariin, radija Allaahu ‘anhu, ja se mainittiin aikaisemmin) koskien kenkien päältä pyyhkimistä, niin se on hyvä hadiith. Ibn al-Qataan on myöskin todistanut sen aitouden koskien Ibn ’Umaria (radija Allaahu ’anhu)” [Al-Jawhar an-Naqii (1/288)]
Sanon, että kun tulet tästä tietoiseksi niin ei ole sallittua edes epäröidä tämän luvan hyväksymistä –etenkin kun tätä koskevat hadiithit on vahvistettu.
Tämä johtuu siitä, kuten tekijä (Al-Qaasimii) sanoi edellä mainitussa: ”Sitä koskevat hadiithit ovat aitoja, näin ollen ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuulla ja totella.”
Tämä on erityisen paikallaan sen jälkeen kun tiedetään, että sahaaba toimivat sen mukaisesti. Ja heistä etummaisena oikein johdatettu kalifi, ’Ali ibn Abi Taalib (radija Allaahu ’anhu). Tämän lisäksi, se on joidenkin imaamien mielipide oikeamielisten edeltäjien (salaf as-saalih) parista, olkoon Allaah mieltynyt heihin kaikkiin.
Näin ollen, Ibn Hazm (rahimahu Allaah) sanoi al-Muhallaassa (2/103): ”Kysymys: Näin ollen jos jalkineet (khuff) on leikattu siten, että ne ulottuvat nilkan alapuolelle, silloin niiden päältä pyyhkiminen on sallittua. Tämä on Al-Awzaa’iin mielipide ja hänen on kerrottu sanoneen: ’Muhrim voi pyyhkiä kenkiensä päältä jotka ulottuvat nilkkojen alapuolelle…’ Muut ovat sanoneet: ’Hän ei voi pyyhkiä niiden päältä paitsi jos ne ulottuvat nilkkojen yläpuolelle.’”
2. Reikäisten khuffien tai sukkien päältä pyyhkiminen:
Mitä tulee reikäisten khuffien (nahkasukkien) tai sukkien päältä pyyhkimiseen, niin oppineet ovat erimielisiä tämän kysymyksen suhteen monilla mielipiteillä. Enemmistä heistä kieltää sen, perustaen heidän parissaan olevaan pitkäaikaiseen erimielisyyteen, jonka voitte nähdä yksityiskohtaisissa keskusteluissa, jotka löytyvät Fiqh ja Al-Muhallaan kirjoista. Muut oppineet ovat sitä mieltä, että se on sallittua, ja tämä on suosimamme mielipide. Perustelumme tähän on, että perusperiaate on pyyhkimisen (absoluuttinen) luvallisuus. Näin ollen kuka tahansa kieltää sen, tai asettaa sille ehdon – kuten, että ei saa olla yhtään reikiä – tai asettaa sille rajoja, niin profeetan seuraava lausunto kumoaa sen:
”Jokainen ehto, joka ei löydy Allaahin kirjasta on valheellinen.” [Al-Bukhaarii ja Muslim, tarkoituksen tulkinta]
Sufijaan ath-Thauriin (rahimahu Allaah) on todistettu sanoneen: “Pyyhkikää niiden (sukkien) päältä kunhan ne ovat jaloissanne kiinni. Olivatko muhaajiriinien ja ansaarien sukat muuta kuin (reikien) repimiä ja repaleisia?” [’Abd ar-Razzaaqin raportoima Al-Musannafissa (nro 753) ja Al-Baihaqiin raportoima siitä kertomisketjusta (1/283)]
Ibn Hazm (rahimahu Allaah) sanoi: “Näin ollen jos khuffeista, tai sellaisista mitä tahansa pidetään jaloissa, löytyy yhtään pieniä tai isoja, pitkiä tai laajoja reikiä, siten, että osa jalkaa näkyy, joko vähän tai paljon tai kumpaakin, niin kaikki on samaa. Ja niiden päältä pyyhkiminen on sallittua, kunhan jokin osa siitä on edelleen kiinni jalassa. Tämä on Sufijaan Ath-Thauriin, Daawuudin, Abu Thaurin, Ishaaq Ibn Raahawainin ja Jaziid Ibn Haaruunin mielipide.” [Al-Muhallaa (2/100)]
Sitten hän (rahimahu Allaah) jatkaa kertomalla niiden oppineiden lausuntoja, jotka kieltävät sen, sen mukaan mitä ne sisältävät erimielisyyttä ja ristiriitaa. Ja sitten hän jatkaa kumoamalla ne ja selittämällä, että se on näkemys, jolla ei ole muuta todistetta kuin mielipide. Sitten hän sulki sen tällä lausunnolla:
“Kuitenkin tämän asian totuus on se mitä on raportoitu sunnassa, joka selittää koraanin siten, että kahta jalkaa koskeva sääntö, joiden päällä ei ole mitään vaatekappaletta jonka päältä pyyhkiä, on, että ne pitää pestä. Ja näitä kahta koskeva sääntö, jos niiden päällä on jokin vaatekappale, on, että niiden päältä voi pyyhkiä. Ja näin on raportoitu sunnassa ’ja Herrasi ei ole unohtavainen.’ [Suurat Mariam : 64, tarkoituksen tulkinta] lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tiesi kun hän määräsi pyyhkimään khuffien tai minkä tahansa jaloissa pidettävän päältä– ja hän pyyhki sukkien päältä – että oli olemassa pieniä ja isoja reikiä, sekä ei reikiä, kengissä, sukissa ja missä tahansa muussa jota pidetään jaloissa. Ja hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tiesi myös, että oli olemassa jalkineita jotka olivat punaisia, mustia tai valkoisia sekä uusia ja vanhoja. Mutta hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ei eritellyt niistä joitain. Ja jos sitä koskeva määräys olisi muuttunut uskonnossa, silloin Allaah ei olisi unohtanut lähettää alas ilmoitusta sen suhteen, eikä Allaahin lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) olisi laiminlyönyt sen selittämistä, hän on tällaisesta vapaa. Näin ollen on oikein, että tämä pyyhkimisen sääntö koskee kaikkia olosuhteita.” [Al-Muhallaa (2/100)]
Samalla tavoin, Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah (rahimahu Allaah) sanoi Ikhtijaaraat –teoksessaan (s.13): “(Jalka)-asusteiden päältä on sallittua pyyhkiä sen toiselta puolelta – Ibn Tamiim ja muut kertoivat tämän. On myös sallittua pyyhkiä sellaisen khuffin päältä jossa on reikiä, kunhan sitä kutsutaan edelleen sillä nimellä (khuff) ja se jalassa voidaan kävellä. Tämä on As-Shaafi’iin kahdesta mielipiteestä vanhempi, ja tämä on se, mitä Abu al-Barakaat ja muut oppineet pitivät parempana.”
Sanon, että Ar-Raafi’ii piti tätä mielipidettä oppineiden enemmistölle kuuluvana Sharh Al-Wajiiz -teoksessa (2/370) ja pitää sen vahvistuksena perusteluaan, että mielipide joka kieltää niiden päältä pyyhkimisen rajoittaa tämän luvallisuuden ovea, joten henkilön pitää pyyhkiä. Ja hän oli oikeassa, olkoon Allaah hänelle armollinen.
3. Mitätöikö jalkineiden poistaminen, joiden päältä pyyhitään, pesun?
Oppineet olivat myös eri mieltä koskien henkilöä joka ottaa khuffit ja sen kaltaiset pois suoritettuaan pesun ja pyyhittyään niiden päältä. Heidän erimielisyytensä voidaan jakaa kolmeen näkemykseen.
Ensimmäinen: Hänen pesunsa on voimassa oleva ja hänen ei tarvitse tehdä mitään.
Toinen: Hänen pitää ainoastaan pestä kaksi jalkaansa.
Kolmas: Hänen pitää toistaa pesunsa.
Edeltäjien (salaf) parissa olevilla oppineiden ryhmillä oli nämä kolme näkemystä. ’Abd ar-Razzaaq (rahimahu Allaah) on välittänyt heidän kertomuksensa näiden näkemysten suhteen Al-Musannafissa (1/210/809-813), samoin Ibn Abi Shaiba (1/187-188) ja Al-Baihaqii (1/289-290).
Ei ole epäilystäkään, että ensimmäinen näkemys on paikkansapitävin, koska se sopii pyyhkimisen ytimeen siinä, että se on lupa ja helpotus Allaahilta. Näin ollen mikä tahansa mielipide muu kuin ensimmäinen kieltäisi tämän helpotuksen, kuten Ar-Raafi’ii sanoi edellisessä numerossa (nro 2). Tämän lisäksi kaksi perustelua painavat näitä kahta näkemystä enemmän, ja ne perustuvat seuraavaan kahteen näyttöön:
Ensimmäinen: Se noudattaa oikein johdatetun kalifin,’Alee ibn Abi Taalibin (radija Allaah ’anhu) toimintaa, koska esitimme aiemmin aidolla kertomusketjulla, että hän (radija Allaahu ‘anhu) rikkoi kerran pesunsa, sitten suoritti uuden ja pyyhki kenkiensä päältä. Sitten hän otti ne pois ja rukoili (ilman niitä).
Toinen: Se noudattaa oikeata samankaltaisuutta, koska todellakin jos henkilö pyyhkisi päänsä päältä ja sitten ajaisi hiuksensa, hänen ei tarvitsisi pyyhkiä päänsä päältä uudestaan koska hän olisi jo peseytynyt. Tämä on Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah’n (rahimahu Allaah) suosima näkemys, kuten hän sanoo Ikhtijaaraat -teoksessaan (s.15):
”Sellaisen henkilön pesu joka on pyyhkinyt khuffiensa ja turbaaninsa päältä ei mitätöidy kun hän poistaa minkä tahansa näistä kahdesta vaatekappaleesta. Eikä se mitätöidy (pyyhkimisen) aikarajan loppumisella. Eikä hänen tarvitse pyyhkiä päänsä päältä eikä häntä vaadita pesemään jalkojaan (johtuen pää- tai jalkavaatekappaleen poistamisesta). Tämä on Al-Hasan al-Basriin näkemys. Tämä (näkemys) ottaa samankaltaisuuden hiuksista joiden päältä pyyhitään hanbalii madhabin oikean näkemyksen ja oppineiden enemmistön mielipiteen mukaisesti.”
Tämä oli myös Ibn Hazmin (rahimahu Allaah) mielipide, joten viitatkaa hänen sanoihinsa, joissa hän esittää syitä niille jotka ovat sitä vastaan, koska se on varmasti arvokas. [Kts. al-Muhallaa (2/105-109)]
Mitä tulee Ibn Abi Shaiban (1/187) ja Al-Baihaqiin (1/289) raporttiin profeetan seuralaisten joukosta olevan miehen nojalla, joka, kun häneltä kysyttiin henkilöstä joka pyyhki khuffiensa päältä, sitten otti ne pois, sanoi: “Hänen tulisi pestä jalkansa.” Sitten tämän hadiithin kertomusketjussa on Jaziid Ibn ’Abd ar-Rahmaan ad-Daalaanii.
Al-Haafidh Ibn Hajr (rahimahu Allaah) sanoi hänestä: ”Hän on rehellinen, mutta hän teki liikaa virheitä kertomuksessaan. Ja hänellä oli tapana syyllistyä tadleesiin. Al-Baihaqii (rahimahu Allaah) raportoi samankaltaisen kertomuksen Abu Bakrilta (radija Allaahu ’anhu). Tämän hadiithin kertojat ovat kaikki luotettavia paitsi ’Ali Ibn Muhammad Al- Qurshii, koska en tunne häntä.”
Sitten hän (rahimahu Allaah) kertoi Al-Muriira ibn Shu’abalta hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: ”Jalkineiden päältä pyyhkiminen on kolme päivää matkailijalle ja yhden päivän asukkaalle, kunhan hän ei poista niitä.”
Sitten hän (rahimahu Allaah) sanoi: ”’Umar Ibn Rudaih raportoi tästä yksin ja hän ei ole vahva reportteri.”
Sanon, että tämä lisäys ”kunhan hän ei poista niitä” on hylätty tämän heikon kertojan yksinäisyyden vuoksi sen raportoimisessa ja vahvistavan todisteen puuttumisen vuoksi.
4. Milloin pyyhkimisen aikaraja alkaa?
On olemassa kaksi tiedossa olevaa näkemystä tämän kysymyksen suhteen:
Ensimmäinen: Se alkaa siitä kun pesu rikkoutuu (ensimmäistä kertaa) jalkineiden laittamisen jälkeen.
Toinen: Se alkaa siitä kun ensimmäinen päältä pyyhkiminen tapahtuu pesun rikkoutumisen jälkeen.
Abu Haniifalla, Ash-Shaafi’iilla, Ahmadilla ja heidän seuralaisillaan oli ensimmäinen näkemys. Emmekä tiedä mitään todisteita heidän osaltaan, jotka pitäisi mainita muuten kuin, että se oli pelkkä mielipide. Tämän vuoksi jotkut heidän seuralaisistaan (eli samasta madhabista) ovat kieltäneet heidän mielipiteensä, kuten mainitsemme. Emmekä tiedä yhtäkään sahaaba edeltäjää joka oli toista näkemystä vastaan, koska heidän oppaansa oli aidot ahadiith ja ’Umar ibn al-Khattaabin (radija Allaahu ’anhu) määräys.
Mitä tulee sunnaan, niin on olemassa aitoja ahaadiith, joita monet seuralaiset raportoivat Sahiih Muslimissa, neljässä sunan-kokoelmassa, musnadeissa ja muissa. Näissä kertomuksissa profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) määräsi pyyhkimisen. Joissain kertomuksissa hän salli pyyhkimisen. Ja yhdessä kertomuksessa, hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) määräsi pyyhkimisen yhden päivän ja yhden yön ajaksi asukkaalle ja kolmen päivän ja kolmen yön ajaksi matkailijalle.
Äärimmäisen itsestään selvistä asioista on, että tämä hadiith toimii pyyhkimisajan alkamisen määrittävänä tekijänä siten, että se alkaa välittömästi (ensimmäisen) pyyhkimisen jälkeen. Se kumoaa myös ensimmäisen näkemyksen, koska tämä (näkemys) vaatii, kuten sivullisissa asioissa (furuu’) määritellään, että henkilö joka rukoilee fajr -rukouksen vähän ennen auringon nousua, sitten rikkoo pesunsa (ensimmäistä kertaa) fajrin aikana toisena päivänä. Sitten hän suorittaa uuden pesun ja pyyhkii jalkineittensa päältä ensimmäistä kertaa fajr -rukousta varten, että hänellä ei ole lupaa pyyhkiä niiden päältä sen jälkeen! Joten voidaanko todella sanoa, että tämä henkilö on suorittanut pyyhkimisen ”yhtä päivää ja yhtä yötä” varten?!
Jos seuraamme toista näkemystä, joka on paikkansapitävämpi, silloin hän voi pyyhkiä jalkineidensa päältä vielä vähän ennen kolmannen päivän fajr -rukousta. Pikemminkin, heillä on vielä kummallisempi näkemys kuin mitä mainitsimme. Ja se on: ”Jos henkilö ulostaa eikä pyyhi jalkineidensa päältä siten, että kuluu päivä ja yö, tai kolme jos hän on matkailija, ulostamisen jälkeen. Aikaraja tulee täyteen ja pyyhkiminen ei ole sallittua sen jälkeen, kunnes hän poistaa jalkineensa, uusi pesunsa ja sitten laittaa jalkineensa takaisin päälle.” [An-Nawawii mainitsi tämän mielipiteen Majmuu’ssaan (1/476)]
Näin ollen he estävät yksilöä käyttämästä tätä lupaa (rukhsa), perustaen sen tähän näkemykseen, joka on sunnan kanssa ristiriidassa! Tästä syystä imaam an-Nawawiilla (rahimahu Allaah) ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla ristiriidassa madhabinsa kanssa, johtuen todisteen vahvuudesta, vaikka hän ei halunnutkaan vastustaa sitä (shaafi’ii madhabia) jos mahdollista. Näin ollen kerrottuaan ensimmäisen näkemyksen ja niistä jotka seurasivat sitä, hän (rahimahu Allaah) sanoi:
“Al-Auzaa’ii ja Abu Thaur sanoivat: ‘Aikaraja alkaa (ensimmäisestä jalkineiden päältä) pyyhkimisestä pesun ensimmäisen rikkomisen jälkeen.’ Ja se on Ahmadilta ja Daawuudilta tuleva selostus. Tämä on suotuisin (näkemys), jolla on eniten vakiintuneita todisteita sitä tukemassa. Ibn Al-Mundhir suosi tätä näkemystä. Ja ’Umar Ibn al-Khattaabilta (radija Allaahu ’anhu) on kerrottu jotain samankaltaista. Al-Maawardii ja Ash-Shaashii ovat ilmoittaneet Al-Hasan Al-Basriista, että se alkaa kun jalkineet on pantu päälle. Ne jotka sanovat, että aikaraja alkaa (ensimmäisestä) pyyhkimisestä pitävät todisteena Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) seuraavaa hadiithia: ’Matkailija voi pyyhkiä (jalkineidensa) päältä kolmen päivän ajan.’ (tarkoituksen tulkinta) Ja nämä ahaadiith ovat aitoja kuten aikaisemmin mainittiin. Tämä hadiith on ratkaiseva todiste, että hän (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) pyyhki (jalkineidensa) päältä kolmen päivän ajan. Ja tämä ei olisi mahdollista paitsi jos aikaraja alkoi ensimmäisestä pyyhkimisestä. Ja näin on myös koska Ash-Shaafi’ii sanoi: ’Jos henkilö ulostaa kun hän on vakinainen asukas, (sitten matkustaa) ja pyyhkii (jalkineidensa päältä) matkansa aikana, hänen tulisi saattaa loppuun matkailijan pyyhkimis(kesto), koska pyyhkimisen sääntö on voimassa.’ (Shaafi’ii) –seuralaisemme käyttävät Safwaanin (radija Allaahu ’anhu) hadiithia, jonka on raportoinut Al-Haafidh Al-Qaasim Ibn Zakarijja Al-Matrazii: ’…ulostuksen ajasta ulostuksen aikaan…’ vahvistaakseen näkemystään. Ja tämä on kummallinen lisäys (hadiithiin). Sitä ei ole vahvistettu. Ja he käyttävät myös qijaasia (yhdenmukaisuudesta johdettua tuomiota) väitökselleen…” [Al-Majmuu’ (1/487)]
Sanon, että jos tässä mainittu qijaas on itsestään paikkansapitävä sitovuudessaan, niin jotta se voitaisiin hyväksyä ja jotta sitä voisi käyttää todisteena sen tulee täyttää ehto, että se ei ole sunnan kanssa ristiriidassa. Mutta jos se on sen kanssa ristiriidassa, kuten uskon sen olevan, niin henkilöllä ei ole lupaa kallistua sitä kohti. Tämän vuoksi sanotaan:
”Kun kertomukset mainitaan, päättely mitätöityy.
Ja kun Allaahin tulva tulee, älyn tulva mitätöityy.”
Miten tämä yhdenmukaisuus voisi olla oikein kun se on ristiriidassa oikein johdatetun kalifin, ’Umar ibn Al-Khattaabin näkemyksen kanssa? Tunnen sokeasti seuraajien väitteen hyväksyä aito sunna kun se on ristiriidassa ’Umarin näkemyksen kanssa, kuten he ovat tehneet kolmannen avioeron julistuksen kysymyksen suhteen. Joten miksi he eivät hyväksy hänen näkemystään kun se on sunnan mukainen?! ’Abd ar-Razzaaq kertoi al-Musannafissa Abu ’Uthmaan an-Nahdiista, joka sanoi:
”Kohtasin Sa’adin ja Ibn ’Umarin kun he kummatkin riitelivät ’Umarin (radija Allaahu ’anhu) edessä khuffien päältä pyyhkimisen kysymyksestä. Joten ’Umar (radija Allaahu ’anhu) sanoi: ’Hän voi pyyhkiä niiden päältä (ensimmäisen pyyhkimisen) samaan ajankohtaan asti, sen päivän ja yön ajan.’” [Al-Musannaf (1/209/807)]
Sanon, että sen kertomusketju on aito Al-Bukhaariin ja Muslimin ehtojen mukaan. Ja se on ratkaiseva todiste sen vuoksi, että pyyhkimisen (aikaraja) alkaa kun se on ensin suoritettu jalkineiden päältä ja jatkuu samaan ajankohtaan seuraavana päivänä. Tämä on se mitä ilmenee ensisijaisesti kaikissa kertomuksissa sahaabasta pyyhkimisen aikarajan suhteen, tietojemme mukaan siitä mitä ’Abd ar-Razzaaq ja Ibn Abi Shaiba ovat kertoneet Al-Musannaf -teoksessa. Esimerkkinä mainitsen mitä Ibn Abi Shaiba (1/180) raportoi ’Amr Ibn al-Haarithin sanoneen:
“Matkustin ’Abd Allaahin kanssa (eri) kaupunkeihin ja hän pyyhki khuffiensa päältä kolmen päivän ajan, ottamatta niitä ollenkaan pois.”
Sen kertomusketju on sahiih Al-Bukhaariin ja Muslimin ehtojen mukaan. Näin ollen edeltäjien kertomukset sekä Muhammadin (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sunna täsmäävät sanomamme kanssa. Joten pitäkää siitä kiinni ja Allaahin halulla teidät johdatetaan.
5. Kumoaako aikarajan loppu pesun?
Tämän kysymyksen suhteen oppineet ovat jakautuneet useaan mielipiteeseen, joista tunnetuimpia ovat kaksi shaafi’ii madhabista. Ja ne ovat:
Ensimmäinen: Henkilön pitää uusia pesunsa.
Toinen: Riittää, että hän pesee vain jalkansa.
Kolmas: Häneltä ei vaadita mitään. Pikemminkin hänen pesunsa on voimassa ja hän voi rukoilla sen tilassa ollessaan, kunhan hän ei ulosta tai riko sitä. Näin An-Nawawii (rahimahu Allaah) sanoi.
Minä sanon: Tämä kolmas näkemys on niistä voimakkain. Ja se on se jota An-Nawawii suosi, myöskin vastoin madhabiaan. Näin ollen hän sanoi: ”Ibn Al-Mundhir kertoi tämän näkemyksen Al-Hasan Al-Basriista, Qataadasta ja Suleimaan Ibn Harbista. Ibn al-Mundhir suosi sitä. Ja se on paras ja vakuuttavin. (Shaafi’ii) seuralaisemme raportoivat sen Daawuudilta.” [Al-Majmuu’ (1/527)]
Sanon, että Ah-Shi’raanii liitti sen Imaam Maalikiin Al-Miizaanissa (1/150) ja An-Nawawii liitti sen muihin, joten viitatkaa siihen. Se on myös Sheikh al-Islaam Ibn Taymiyyah’n valitsema näkemys, kuten olette nähneet hänen aikaisemmin mainituissa sanoissaan kolmannen kysymyksen alla Ibn Hazmin mukaisesti. Ja tämä viimeinen (Ibn Hazm) mainitsee, että muut oppineet jotka olivat tätä mieltä, käsittivät Ibraahiim An-Nakha’iin ja Ibn Abi Lailaan.
Sitten hän (rahimahu Allaah) sanoi:
”Tämä on sellainen näkemys, että ei ole sallittua valita muuta kuin sitä. Tämä johtuu siitä, että raporteissa ei ole mitään mainintaa, että pesu mitätöityisi (ruumiinosien päältä) pyyhkimisen aikarajan loppumisen vuoksi. Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) todellakin kielsi ainoastaan, että joku pyyhkii niiden päältä kauemmin kuin kolmen päivän ajan matkailijalle ja kauemmin kuin yhden päivän ajan vakituiselle asukkaalle. Joten se joka on toista mieltä kuin tämä, hän on tunkenut jotain (väärää) merkitystä raportteihin, joka ei ole siellä ja profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) lausuntoon, jota hän ei sanonut. Joten kuka tahansa tekee tämän vahingossa, niin hän ei ole tehnyt syntiä. Ja kuka tahansa tekee sen tahallaan sen jälkeen kun todiste on vahvistettu häntä vastaan, niin hän on syyllistynyt yhteen suurista synneistä. Ja mikään ei kumoa pesua paitsi uloste (hadath). Ja tämä henkilö joka on suorittanut pesunsa oikein eikä ulosta, hän on puhtauden tilassa. Ja kuka tahansa puhtauden tilassa oleva voi rukoilla kunhan hän ei ulosta tai kunhan ei ilmaannu mitään selkeää tekstiä jossa sanotaan, että hänen puhtautensa on mitätöity vaikka hän ei ulostaisikaan. Joten tämä henkilö, jonka pyyhkimisen aikaraja on loppu, ei ole rikkonut pesuaan, eikä ole olemassa sellaista tekstiä joka sanoo, että hänen puhtauden tilansa on mitätöity yhdessä ruumiin osassa tai niissä kaikissa. Joten hän on puhtauden tilassa ja hän voi rukoilla. Tämä on voimassa siihen asti kunnes hän ulostaa, jolloin hänen pitää poistaa khuffinsa ja mitä tahansa muuta hänellä on jalassaan ja suorittaa pesu. Sitten pyyhkimisen aikaraja uusiutuu uudelleen. Ja tämä on se tapa miten se on aina oleva ja menestys on Allaahilta.” [Al-Muhallaa (2/94)]