Lähde: Mukhtasar Minhaaj Al-Qaasidiin.
On olemassa kolme paastoamisen tasoa: yleinen paasto, erityinen paasto ja vielä erityisempi paasto.
Mitä tulee yleiseen paastoon, niin se on vatsan ja yksityisten osien pidättämistä niiden halujen tyydyttämisestä.
Erityinen paasto on henkilön katseen, kielen, käsien, jalkojen, kuulemisen ja silmien sekä muiden ruumiinosien pidättäytymistä syntisten tekojen tekemisestä.
Mitä tulee vielä erityisempään paastoon, niin se on sydämen pidättäytymistä maallisten asioiden tavoittelemisesta sekä niiden ajatusten pidättämistä, jotka lisäävät välimatkaa Allaahiin, sekä sydämen pidättäytymistä kaikista niistä asioista, jotka Allaah on asettanut samalle tasolle.
Erityisen paaston ominaisuuksista on se, että henkilö laskee katseensa ja varoo kieltään vastenmielisestä puheesta, joka on kiellettyä, inhottua, tai josta ei ole mitään hyötyä, sekä kontrolloi muita ruumiinosia.
Eräässä Imaam al-Bukhaariin raportoimassa hadiithissa:
“Ken ei hylkää väärää puhetta ja sen mukaan toimimista, niin Allaah ei tarvitse sitä, että hän jättää ruokansa ja juomansa.” (Sahiih al-Bukhaarii, Abu Daawuud, at-Tirmidii ja Ibn Maaja)
Erityisen paaston toinen ominaisuus on se, että henkilö ei täytä itseään ruoalla yön aikana. Sen sijaan hän syö maltillisesti, koska totisesti Aatamin poika ei täytä pahempaa astiaa kuin oman vatsansa.
Jos hän söisi itsensä täyteen yön ensimmäisen jakson aikana, hän ei hyödyttäisi itseään loppuyötä varten. Samalla tavalla, jos hän syö itsensä täyteen suhuurina, hän ei hyödyttäisi itseään iltapäivään asti. Tämä johtuu siitä, että liika syöminen aiheuttaa laiskuutta ja horrostilaa. Tämän vuoksi paastoamisen päämäärä katoaa sen takia, että henkilö syö liikaa, koska se, mitä paastolla tarkoitetaan, on, että henkilö maistaa nälän makua ja hänestä tulee halujen hylkääjä.
Muslimin pitää olla tietoinen tästä anteliaisuudesta ja myöntää sen tärkeys. Koska totisesti monet ihmiset estyvät paastoamisesta joko sen takia, että he kuolevat ennen sen saavuttamista tai koska he eivät kykene noudattamaan sitä tai koska he vastustavat sitä ja kääntyvät siitä pois. Niin ollen henkilön, joka paastoaa pitää ylistää Herraansa tästä anteliaisuudesta ja hänen tulee toivottaa tervetulleeksi tämä kuukausi sillä ilolla ja nautinnolla, jota osoitetaan vuoden mahtavimmalle ajalle kaikkien muiden tapahtumien joukosta, joilla tottelevaisuutta osoitetaan. Hän pitäisi yrittää syvästi tehdä hyviä tekoja. Ja hänen tulisi pyytää Allaahia antamaan hänelle paastoa ja yörukouksessa seisomista ja antamaan hänelle vakavuutta, intoa, voimia ja energiaa tämän kuukauden aikana. Ja, että Hän herättäisi hänet huolettomasta nukkumisesta, jotta hän voisi hyötyä näistä hurskaista hyvistä ajoista.
On valitettavaa huomata, että monet ihmiset eivät tunne tämän hyveellisen tapahtuman arvoa, eivätkä he pidä sitä pyhänä. Joten ramadaan kuukaudesta ei enää tule merkittävää tottelevaisuuden, palvonnan, koraanin resitoinnin, almujen antamisen ja Allaahin muistelemisen aikaa.
Pikemminkin joillekin ihmisille siitä tulee merkittävä ruokien ja juomien vaihtelevaisuuden aika, jolloin he valmistavat erilaisia aterioita ennen kuukauden alkua. Jotkut muut ihmiset eivät tunne ramadaania paitsi unettomuuden ja jatkuvien kokoontumisten sekä päivällä nukkumisen kuukautena. Tämä johtaa jopa siihen, että jotkut nukkuvat pakollisten rukousten yli, eivätkä niin ollen rukoile niitä yhteisrukouksessa tai oikealla ajallaan. Jotkut muut ihmiset eivät tunne ramadaania paitsi maallisten asioiden hoitamisen merkittävänä aikana, eikä tuonpuoleisen asioiden merkittävänä aikana. Niin ollen, he tekevät työtä kiireessä sen aikana, ostaen ja myyden, ja he pysyvät markkinapaikoilla ja sen seurauksena he hylkäävät masjidit. Ja kun he rukoilevat ihmisten kanssa, he tekevät sen kiireellisesti. Tämä johtuu siitä, että he löytävät nautintonsa markkinapaikoilta. Näin paljon ideat ja näkökulmat koskien ramadaania ovat muuttuneet.