Lähde: Lataaif Al-Ma’aarif.
Paastoaminen shawwaalin kuutena päivänä täydentää koko vuoden paastoamisen palkkion
Paastoaminen näinä kuutena päivänä ja paastoaminen edeltävästi sha’baanin kuukautena (ennen ramadaania) muistuttaa sunan ar-rawaatibia (vapaaehtoisia rukouksia, jotka liittyvät jokaiseen pakolliseen rukoukseen). Nämä rukoukset edeltävät ja seuraavat pakollisia rukouksia ja korjaavat mahdolliset virheet ja puutteet pakollisissa rukouksissa. Varmasti vapaaehtoiset rukoukset vahvistavat ja täydentävät pakollisissa rukouksissa olevia puutteita kuten lähettiläs (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) mainitsi monessa kertomuksessa. Suurimmalla osalla ihmisistä on virheitä ja vajavuuksia pakollisissa rukouksissaan ja tämän vuoksi lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) kielsi henkilöä sanomasta: Olen paastonnut ja seissyt (rukouksessa) koko ramadaanin kuukauden. (Abu Daawuud, Nisa’ii). Eräs seuralainen kuullessaan tämän hadiithin sanoi: En tiedä jos tämä kielto johtui inhosta kehua kohtaan tai palvonnan teossa olevasta virheestä.
Itsensä totuttaminen paastoamaan näinä shawwaalin päivinä on merkki ramadaanin hyväksymisestä. Jos Allaah hyväksyy palvelijaltaan jonkun teon Hän antaa tälle yksilölle taufiiqin (menestystä) toisen hurskaan teon suorittamisessa sen jälkeen. Joillain (salafeilla) oli tapana sanoa: Hyvän teon palkkio on sitä seuraava hyvä teko. Näin ollen, kuka tahansa suorittaa hyvän teon, ja seuraa sitä toisella, tätä pidetään ensimmäisen suoritetun teon hyväksynnän merkkinä. Samoin, jos henkilö suorittaisi hyvän teon, ja sen jälkeen suorittaisi pahan teon, tätä pidettäisiin merkkinä siitä, että ensimmäinen teko hylättiin eikä sitä hyväksytty tältä henkilöltä.
Paastoaminen ramadaanin kuukautena takaa aiempien syntien anteeksiannon kuten aikaisemmin mainittiin. Paastoamisen lisäksi yksilöt palkitaan kuukauden loppuun suorittamisesta ‘iidin päivänä, jota kutsutaan myös palkkioiden päiväksi. Näin ollen shawwalin kuuden päivän paasto tehdään osoitukseksi tämän suuren siunauksen (syntien anteeksiantamisen) arvostamisesta, koska varmasti ei ole mitään sitä suurempaa siunausta.
Lähettiläällä (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) oli tapana seistä yöllä rukouksessa kunnes hänen jalkansa vuotivat verta. Näin tehdessään häneltä kysyttiin, miksi suoritat tällaista tekoa kun Allaah on antanut anteeksi menneet ja tulevat syntisi?! Lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) vastasi: Eikö minun pitäisi olla kiitollinen palvelija? Allaah, Autuain ja Korkein- on määrännyt palvelijoitaan ylistämään Häntä arvostuksena ramadaanin paastosta. Tämä tehdään muistelemalla Häntä ja muilla kiitoksen muodoilla.
Allaah sanoi:
{(Hän haluaa sinun) saavan loppuun saman määrän (päiviä) ja ylistävän Allaahia johdatuksestasi ja olevan Hänelle kiitollinen} al Baqara :185, tarkoituksen tulkinta
Ja näistä palvelijan kiitollisuuden muodoista Herralleen siitä, että Hän antoi hänelle menestyksen paastota ramadaanina, auttoi häntä sen tekemisessä, ja antoi hänelle anteeksi hänen syntinsä ja virheensä, on, että palvelija paastoaa arvostuksen osoituksena kun hän on saanut loppuun ramadaanin. Jos salafeille annettiin menestystä yörukouksen rukoilemisessa jonain erityisenä yönä, heillä oli tapana paastota seuraava päivä kiitoksen merkkinä.
Wahb bin al Wardilta kysyttiin tietyn teon suorittamisen palkkiosta, kuten tawaafista ja hän vastasi: Älä kysy sellaisen teon suorittamisen palkkiosta, mutta sen sijaan kysy mitä tämän yksilön pitää tehdä kiittääkseen menestyksestä ja avusta teon suorittamisessa.
Jos et ole lisännyt (hurskauden) tekoja arvostaaksesi niiden siunausta, et todellakaan ole kiitollinen.
Henkilön tulee osoittaa kiitollisuutta jokaisesta Allaahin hänelle suomasta siunauksesta uskonnossaan ja maallisissa asioissaan. Kun henkilölle annetaan tämä (todellinen) kiitollisuuden osoittamisen taufiiq silloin hänen velvollisuutensa on kiitollisuuden osoittaminen tämän taufiiqin arvostamisesta. Tämä on kiitollisuuden jatkuva kiertokulku ja tämän johdosta palvelija ei koskaan pysty täysin osoittamaan kiitollisuutta (hänelle annetuista siunauksista). Kiitollisuuden todellisuus on, että yksilö myöntää kyvyttömyytensä (täyteen) kiitollisuuden osoittamiseen.
Jos kiitollisuuden osoittaminen Allaahille minulle suodusta siunauksesta on (itsessään) toinen siunaus sitten minun velvollisuuteni on lisäkiitollisuuden osoittaminen. (Näin ollen) miten henkilö voi (todella) osoittaa kiitollisuutta paitsi (Allaahin) suosiolla, kun päivät kuluvat ja elämä jatkuu.
Abu ’Umrin as-Shaibaani sanoi: Muusaa, ‘aleihi as-Salaam, sanoi sinä päivänä jolloin hän vieraili Tuur-vuorella: Allaah, jos rukoilen, teen sen Sinun suosiollasi, jos annan hyväntekeväisyyttä, teen sen Sinun suosiollasi, ja jos levitän viestiäsi, teen sen Sinun suosiollasi. Miten pystyn osoittamaan (täyttä) kiitollisuutta Sinulle!? Allaah vastasti: Muusaa, nyt olet osoittanut kiitollisuutesi.
Mitä tulee henkilöön, joka maksaa takaisin sen siunauksen, että kykeni paastoamaan ramadaanina lankeamalla syntiin saatuaan loppuun tämän kuukauden, tämä henkilö on niiden joukosta jotka ovat maksaneet Allaahin siunauksen takaisin kiittämättömyydellä. Jos tämä yksilö on varma, että kun tämä kuukausi on loppu hän palaa syntiin, hänen paastoaan ei hyväksytä ja armon ovi suljetaan hänen edestään.
Kirjoittaja sanoi lisäksi:
Ramadaanin aikana suoritetut tottelevaisuuden teot eivät lopu ramadaanin loppuessa, pikemminkin nämä teot jatkuvat niin kauan kuin henkilö on elossa. Tämä on samankaltainen kuin aiemmin mainittu hadiith: ”Henkilö joka paastoaa ramadaanin jälkeen on kuin se, joka on karannut taistelutantereelta ja myöhemmin (huomattuaan tehneensä valtavan synnin) palaa taistelemaan Allaahin tiellä.”
Tämä johtuu siitä, että monet ihmiset iloitsevat ramadaanin lopusta johtuen paastoamisen vaikeudesta, tylsyydestä ja pituudesta. Henkilö, joka näkee ramadaanin tällä tavalla ei luultavimmin heti palaa (vapaaehtoiseen) paastoamiseen. Näin ollen henkilö, joka rupeaa paastoamaan heti ramadaanin suorittamisen jälkeen osoittaa suurta haluaan paastota ja todistaa, että hän ei tylsistynyt eikä hän inhonnut ramadaanin kuukauden paastoamista.
Bishrinille sanottiin: Todellakin ihmiset palvovat ja ahkerasti (suorittavat hyviä tekoja ramadaanina). Hän vastasi: Kuinka kamalia ovat sellaiset ihmiset, jotka tunnustavat Allaahin oikeudet vain ramadaanina. Hurskas henkilö on varmasti sellainen, joka palvoo ja on ahkera vuoden ympäri. Lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) teot olivat tasaisia. ’Aaishalta, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, kysyttiin: Valitsiko lähettiläs erityisen päivän (hurskaiden tekojen suorittamiseen)? Hän vastasti: Ei, hänen tekonsa olivat jatkuvia. Hän sanoi myös: Hän ei koskaan lisännyt ramadaanina tai muuna kuin ramadaanina yli 11 kappaletta (vapaaehtoisessa yörukouksessa).
Uskovaisen (hurskaat) teot eivät lopu ennen kuin kuolema kohtaa hänet.
Hasan al-Basrii sanoi: Allaah ei todellakaan osoita uskovaisen tekojen loppua ennen kuoleman hetkeä. Sitten Hasan lausui tämän Allaahin jakeen:
{Ja palvo Herraasi kunnes (kuoleman) varmuus tulee yllesi} [Suurat al-Hijr :99, tarkoituksen tulkinta].
Näillä kuukausilla, vuosilla ja päivillä on kaikilla rajoitettu kesto ja vaikutus, sitten ne menevät nopeasti ohi ja päättyvät. Mutta Hän, joka loi tämän ajan ja keston ja määritteli niiden ansiot, pysyy aina eikä koskaan lopu, Hän on ikuinen ja muuttumaton, ja Hän on kaikkina aikoina yksi Herra. Hän on aina palvelijoidensa tekojen katsoja ja näkijä. Kunnia Hänelle, joka on kierrättänyt palvelijoitaan eri aikoina, tottelevaisuuden tekojen kautta. Hän suo heille suuria ansioita näinä eri aikoina ja (näiden tekojen) loppuun suorittamisesta Hän palkitsee heidät anteliaisuudella ja ystävällisyydellä. Kun nämä kolme arvokasta kuukautta ovat täysiä, ensimmäinen niistä ollen kielletty kuukausi, ja viimeinen niistä ollen paaston kuukausi, nämä kolme kuukautta lähestyvät sitten hajjin kuukautta Allaahin talolle. Näin ollen aivan kuten ”Kuka tahansa paastoaa ramadaanina ja seisoo sen aikana uskolla ja palkkion tavoittelulla, kaikki hänen menneet syntinsä annetaan hänelle anteeksi”, samoin: ”Kuka tahansa suorittaa hajjin Allaahin talolle eikä ole sukupuoliyhdynnässä eikä tee säädyttömiä tekoja, hän palaa (hajjilta) samanlaisena kuin sinä päivänä jolloin hänen äitinsä synnytti hänet”.
Näin ollen uskovaisen elämässä ei ole hetkeä paitsi, että Allaah on määritellyt erityisiä tottelevaisuuden tekoja palvelijoilleen sitä varten. Uskovainen pyörii näiden eri aikojen ympärillä tavoitellen Herransa läheisyyttä ollen toivon ja pelon tilassa. Henkilö joka rakastaa Allaahia ei tylsisty Hänen läheisyytensä tavoittelemisesta vapaaehtoisilla teoilla, eikä hän halua muuta kuin Hänen läheisyyttään ja mielihyväänsä.
Hän (kirjoittaja) sanoi myöhemmin:
Pyydä Allaahia tekemään sinusta lujan (Hänen) tottelevaisuudessaan kunnes kuolema lähestyy sinua ja pyydä Hänen turvaansa sydämen muutosta ja pahuutta vastaan hurskauden jälkeen. Kuinka kummaa on synnin häpeällisyys tottelevaisuuden arvokkuuden jälkeen, ja kuinka kummaa on ahneuden köyhyys tyytyväisyyden vaurauden jälkeen!
Tauban nuorukaiset (kypsät yksilöt jotka suorittavat taubaa): Älkää palatko imemään halun rinnasta sen jälkeen kun teidät on siitä vieroitettu. Imetys on varmasti sopivaa pelkästään vauvoille eikä (aikuisille) miehille mutta henkilön pitää olla kärsivällinen vieroituksen katkeruudesta. Jos olette kärsivällisiä tässä asiassa halun maku korvataan uskon makeudella teidän sydämissänne. Kuka tahansa hylkää jotain Allaahin vuoksi, hän ei kaipaa sitä asiaa, ja Allaah korvaa sen sillä mikä on parempaa. Allaah sanoo:
{Jos Allaah tietää teidän omaavan mitään hyvää sydämissänne, Hän antaa teille jotain parempaa kuin se mitä teiltä otettiin pois ja antaa anteeksi syntinne} [Suurat al-Anfaal : 70, tarkoituksen tulkinta].
Eräässä hadiithissa sanotaan: “Todellakin katse (siihen mikä on haraam) on yksi ibliisin (sheitaanin) nuolista. Jos henkilö hylkää tämän katseen pelosta, Allaah korvaa sen makeudella sydämessä” (Al-Haakimin tallentama ja heikoksi julistettu).
Tässä hadiithissa puhutellaan nuoria mutta mitä tulee vanhempaa henkilöön, niin se, että hän lankeaa synteihin ramadaanin suorittamisen jälkeen on pahempaa ja kuvottavampaa. Tämä johtuu siitä, että nuori henkilö voi aikoa katua elämänsä lopuussa ja tämäkin on vaarallista koska kuolema voi kohdata hänet yhtäkkiä. Mutta mitä tulee vanhempaan henkilöön, hänen (elämänsä) laiva on telakoitu manuunin (kuoleman) laituriin, joten mitä hän oikein aikoo?!