Lähde: Kitaab Majmuu’ Fataawaa wa Maqaalaat Mutanawwi’a li Samaahat As-Sheikh, 7. osa, s. 132,
Sheikh ‘Abd al-Aziiz bn Baazilta kysyttiin:
Keitä on ne, joille tullaan antamaan anteeksi se, että he ovat tietämättömiä ’aqiidan ja fiqhin asioista?
Johon hän vastasi:
Ylistys kuuluu Allaahille.
Sen väittäminen, että henkilö on tietämätön tai käyttää tätä tekosyynä on asia, joka vaatii lisäkeskustelua. Kaikille ei voi antaa tietämättömyyttä anteeksi. Koskien asioita, jotka islaam toi, jotka lähettiläs (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) selitti ja Allaahin kirja teki selväksi ja, jotka ovat laajalti tunnettuja muslimien joukossa, mitään tietämättömyyden väitettä ei tulla hyväksymään näissä tapauksissa, erityisesti asioissa, jotka koskevat ’aqiidaa ja uskonnon perusteita.
Allaah lähetti profeettansa (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) opettaakseen ihmisille heidän uskontoaan ja selittääkseen sitä heille, ja hän välitti viestin selvästi ja selitti ummalle heidän uskontonsa totuudet. Hän selitti kaiken ja jätti heille selvän tien, joka on aina itsestäänselvä. Allaahin kirjassa on johdatus ja valo. Jos jotkut ihmiset väittävät olevansa tietämättömiä koskien asioita, joiden tiedetään olevan uskonnon oleellisia osia ja, jotka tunnetaan hyvin muslimien parissa, kuten se, että väitetään tietämättömyyttä shirkistä ja muun kuin Allaahin palvomisesta tai väitetään, että salaat ei ole pakollinen, tai, että ramadaanin paasto ei ole pakollinen tai että zakaatin maksaminen ei ole pakollista tai, että hajjin tekeminen ei ole pakollista kun siihen on mahdollisuus – näissä ja samankaltaisissa asioissa tietämättömyyden väitöksiä ei tulla hyväksymään niiden joukosta, jotka asuvat muslimien parissa, koska ne ovat asioita, jotka tunnetaan hyvin muslimien parissa. Niitä pidetään muslimien uskonnon oleellisina osina ja ne tunnetaan laajalti muslimien joukossa, joten väittäminen, että ei tunneta näitä asioita ei ole hyväksyttävää.
Tähän tapaukseen kuuluu se, jos henkilö väittäisi, että hän ei tiedä, että se mitä monet muslimit tekevät haudoilla tai epäjumalien kanssa on väärin, kun he kääntyvät kuolleiden puoleen, pyytävät niiden apua, antavat niille uhrilahjoja ja tekevät niille lupauksia tai antavat uhrauksia epäjumalille, tähdille, puille tai kallioille; tai etsivät parannusta tai apua vihollisiaan vastaan kuolleilta tai epäjumalilta tai djinneiltä tai profeetoilta. Kaikki nämä ovat asioita, jotka tunnetaan pääasiallisesti uskonnossa, että ne ovat suurta shirkiä (as-shirk al-akbar).
Allaah selitti tämän selvästi kirjassaan, ja Hänen lähettiläänsä (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) selitti sen selvästi. Hän pysyi Mekassa 13 vuoden ajan varoittaen ihmisiä tästä shirkistä ja hän saarnasi tätä samaa viestiä Medinassa 10 vuoden ajan, selittäen heille, että heidän palvontansa pitää olla puhtaasti ja vilpittömästi vain Allaahille yksin, ja resitoiden heille Allaahin kirjaa, kuten seuraavia jakeita (tarkoituksen tulkinta):
“Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä.” (al-Israa 17:23)
“Sinua ainoata palvelemme, Sinua huudamme avuksi (jokaista ja kaikkea varten).” (al-Faatiha 1:5)
“Eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Allaahia, olla kuuliaisia yksin Hänelle (pidättäytyä asettamasta Hänelle kumppaneita).” (al-Bajjina 98:5)
“Joten sinun on palveltava Allaahia vilpittömässä kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Tämä vilpitön kuuliaisuus kohdistukoon ainoastaan Allaahiin.” (az-Zumar 39:2-3)
“Sano (O Muhammad): «Minun rukoukseni ja hartauteni, minun elämäni ja kuolemani kuuluvat Allaahille, koko maailman Herralle; Hänellä ei ole ketään vertaista. Tämä on minulle määrätty, ja minä olen ensimmäinen muslimeista.»” (al-An’aam 6:162-163)
Ja Allaah sanoo, lähettiläälleen (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) (tarkoituksen tulkinta):
“Me olemme totisesti jakanut sinulle (al-kauthar) runsaasti hyvää. Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi (vain Hänelle).” (al-Kauthar 108:1-2)
“Totisesti, moskeijat kuuluvat Allaahille, älkää siis huutako avuksi ketään muuta kuin Allaahia.” (al-Djinn 72:18)
“Ken rukoilee jotakin muuta jumalaa Herran ohella, hänen osaksensa ei tule valoa, ja hänen on tili tehtävä Herralleen. Totisesti, uskottomilla (al-kaafiruun) ei ole milloinkaan menestystä.” (al-Mu’minuun 23:117)
Sana pätee niihin, jotka pitävät uskontoa pilanaan, hyökkäävät sitä vastaan, pilkkaavat sitä ja solvaavat sitä –nämä kaikki ovat suuren kufrin muotoja ja asioita, joita ei saa anteeksi tietämättömyyden takia, koska uskonnossa tiedetään hyvin, että uskonnon tai lähettilään (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) solvaaminen ovat suuren kufrin muotoja, kuten on uskonnon pilanaan pitäminen ja sen pilkkaaminen. Allaah sanoo (merkityksen tulkinta):
“Sano: «Allaahistako ja Hänen tunnusmerkeistään sekä lähettiläästäänkö te teitte pilkkaa?» Älkää puolustelko itseänne. Olettehan vajonneet epäuskoon sen jälkeen kuin olitte uskossa.” (at-Tauba 9:65-66)
Oppineiden velvollisuus joka paikassa on levittää tätä tietoa kansan parissa ja tehdä sitä tunnetuksi, jotta tavallisilla ihmisillä ei olisi tekosyytä ja tämä tärkeä tieto leviäisi laajasti heidän joukkoonsa; ja jotta he luopuisivat kiintymyksestään kuolleisiin ja heiltä pyytämiseen olkoon se Egyptissä, Syyriassa, Irakissa tai Medinassa profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) haudalla tai Mekassa tai missä tahansa muualla; ja jotta pyhiinvaeltajat ja ihmiset tulisivat tietoisiksi, ja tuntisivat Allaahin lait ja uskonnon. Oppineiden hiljaisuus on yksi tavallisen kansan menetyksen ja tietämättömyyden syistä. Oppineiden, missä tahansa he ovatkaan, pitää välittää ihmisille Allaahin uskontoa ja opettaa heille Allaahin ykseyttä (tauhiid) ja shirkin tyyppejä, jotta he luopuisivat shirkistä ymmärryksen seurauksena ja jotta he palvoisivat Allaahia Yksin ymmärryksellä. Samalla tavalla heidän pitää puhua suunsa puhtaaksi kaikkia asioita vastaan, jotka tapahtuvat al-Badawin, al-Husainin (radija Allaahu ’anhu) tai sheikh ’Abd Al-Qaadir al-Jilaanin haudalla tai profeetan (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) haudalla Medinassa tai muilla haudoilla. Kansan pitää tietää, että palvonta kuuluu yksin Allaahille eikä kenelläkään muulla ole siihen mitään oikeutta kuten Allaah sanoo (merkityksen tulkinta):
“eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Allaahia, olla kuuliaisia yksin Hänelle (pidättäytyä asettamasta Hänelle kumppaneita).” (al-Bajjina 98:5)
“joten sinun on palveltava Allaahia vilpittömässä kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Tämä vilpitön kuuliaisuus kohdistukoon ainoastaan Allaahiin.” (az-Zumar 39:2-3)
“Ja Herrasi on määrännyt, että palvelette yksin Häntä.” (al-Israa 17:23)
Joten oppineiden velvollisuus ympäri muslimimaailmaa ja paikoissa, joissa on muslimiminoriteetteja ja joka paikassa on opettaa ihmisille Allaahin ykseyttä (tauhiid) ja kasvattaa heitä Allaahin palvomisen merkityksestä ja varoittaa heitä liittämästä Allaahille mitään (shirk), joka on synneistä suurin. Allaah on luonut kaksi rotua (ihmiset ja djinnit) häntä palvoakseen ja Hän on määrännyt heidät tekemään sitä, kuten Hän sanoo (merkityksen tulkinta):
“Olen luonut henkiolennot ja ihmiset vain palvelemaan Itseäni.” (ad-Dhaarijaat 51:56)
Palvelu/ palvonta tarkoittaa Hänen ja Hänen lähettiläänsä (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) tottelemista, omistamalla palvonnan vilpittömästi ja puhtaasti Hänelle ja keskittäen sydämensä Häneen. Allaah sanoo (merkityksen tulkinta):
“Oi, ihmiset, palvelkaa Herraanne, joka on luonut sekä teidät että ne, jotka ovat eläneet ennen teitä, jotta (teistä tulisi al-muttaquun) pelastuisitte pahasta!” (al-Baqara 2:21)
Koskien asioita, jotka voivat olla epäselviä kuten jotkut suoritukset ja jotkut asiat koskien rukousta ja paastoamista, henkilölle joka on niistä tietämätön voidaan antaa anteeksi, kuten profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) antoi anteeksi miehelle, joka astui ihraamiin päällään viitta ja hajuvettä. Profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi hänelle: ”Ota viitta pois ja pese hajuvesi pois ja tee ’umrassasi mitä teet hajjissasi.” Hän ei sanonut hänelle, että hänen pitää maksaa rangaistus (fidja) tietämättömyytensä takia. Yhtä lailla jotkut asiat, jotka voivat olla epäselviä pitäisi opettaa hänelle, joka on tietämätön jotta hän ymmärtäisi ne. Mutta mitä tulee ’aqiidan perusasioihin, islaamin pilareihin ja asioihin, jotka selvästi ovat haraam, niin tietämättömyyden väitteitä ei tulla hyväksymään keneltäkään, joka asuu muslimien joukossa. Jos joku, joka asuu muslimien parissa sanoisi: ”En tiennyt, että zinaa on haraam”, niin tämä ei olisi mikään selitys. Jos hän sanoisi: ”En tiennyt, että tottelemattomuus vanhempiani kohtaan on haraam” niin tämä ei olisi mikään selitys, pikemminkin häntä tulisi rankaista. Tai jos hän sanoisi: ”En tiennyt, että homoseksualismi on haraam”, tämä ei olisi mikään puolustus. Nämä ovat asoita, jotka ovat selviä ja hyvin tunnettuja muslimien parissa ja islaamissa.
Mutta jos hän asuu maassa, joka on kaukana muslimimaailmasta tai jossain kaukaisessa Afrikan osassa, jossa ei ole muslimeja hänen ympärillään, niin silloin tietämättömyyden väittäminen voidaan hyväksyä häneltä, ja jos hän kuolee tässä tilassa niin hänen tapauksensa tulee riippumaan Allaahista; hänen tapauksensa tulee saman säännön alle kuin niiden, jotka elivät fatran aikana (kahden profeetan välinen aika). Oikea mielipide on se, että heitä tullaan testaamaan ylösnousemuksen päivänä: jos he vastaavat ja tottelevat niin he tulevat astumaan paratiisiin, ja jos he ovat tottelemattomia niin he tulevat astumaan helvettiin. Mutta henkilö, joka eli muslimien parissa mutta teki kufrin tekoja ja laiminlöi hyvin tunnettuja velvollisuuksia, hänellä ei ole mitään puolustusta koska asia on selvä ja hänen ympärillään on muslimeja, jotka paastoavat ja suorittavat hajjin. Kaikki tämä on hyvin tunnettua ja laajalle levinnyttä muslimien parissa, joten tietämättömyyden väittäminen on väärä väitös. Ja Allaah on Yksi, jonka apua tavoittelemme.