Lähde: Al-Bidaaja wa An-Nihaaja Vol.8 s.5.
Johtajuutensa aikana ‘Ali b. Abi Taalib – olkoon Allaah häneen tyytyväinen –näki yhden haarniskoistaan eräällä kristityllä. Hän päätti ottaa asian käsiteltäväksi lainmukaisesti, joten hän vei kiistan Shuraihille (tuomarille).
’Ali sanoi, ”Tämä on haarniskani, ja en ole myynyt sitä enkä antanut sitä pois.” Shuraih sanoi kristitylle, ”Mitä sinulla on sanottavaa siitä mitä uskovaisten emiiri väittää?” Kristitty vastasi, ”Se on minun haarniskani vaikka en pidäkään uskovaisten emiiria valehtelijana.” Shuraih sitten kääntyi ’Alia kohtaan, ”Uskovaisten emiiri, onko sinulla mitään todistetta (omistuksesta)?” ’Ali nauroi ja sanoi, ”Shuraih on oikeassa, minulla ei ole mitään todistetta.” Joten Shuraih päätti, että haarniska oli kristityn. Kristitty otti sen ja rupesi kävelemään pois mutta sitten hän palasikin. Hän ilmoitti, ”Mitä tulee minuun, todistan, että tämä on profeettojen päätös –itse uskovaisten emiiri vei minut tuomarilleen ja tuomari teki tuomion häntä vastaan! Todistan, että ei ole mitään jumaluutta joka ansaitsee palvontaa paitsi Allaah ja todistan, että Muhammad on Allaahin lähettiläs. Allaahin nimeen, haarniska on sinun uskovaisten emiiri. Seurasin armeijaa kun olit matkalla Siffiinin taisteluun ja haarniska irtosi varusteistasi.” ’Ali sanoi, ”Jos olet hyväksynyt islaamin niin haarniska on sinun.” Ja sitten hän laittoi hänet hevosensa (selkään). Al-Sha’bii (tapahtuman kertoja) sanoi, ”He jotka näkivät tämän miehen ilmoittivat minulle myöhemmin, että hän taisteli khawariidjeja vastaan (’Alin kanssa) Nahrawaanin taistelussa.”