Lähde: Haqiiqat at-tawakkul (s. 15-25)
Lisäksi Allaahiin luottaminen ei tarkoita sitä, että hylkäät keinot ja uskot kaikki asiasi Allaahille. Näin ollen (esimerkiksi) sinun ei tulisi hylätä (päivittäisen) elantosi hankkimista sanoen: “Jos Allaah halusi meidän saavan elantoa, se olisi tullut meille vaikka olisimme istuneet.” Meidän ei myöskään pitäisi hylätä tiedon hakemista sanoen: ”Jos Allaah halusi meidän omaavan tietoa, se olisi tullut meille vaikka olisimme istuneet kotonamme.” Tämä soveltuu myös kaikkien muiden tarpeellisten asioiden hylkäämiseen, joita tarvitsemme, sanoen: ”Jos Allaah olisi määrännyt sen meille se olisi tullut meille ilman, että olisimme ryhtyneet keinoihin sitä varten.” Tämä on äärimmäisen väärin.
Näin ollen pitää olla näiden kahden yhdistelmä: (1) luottamuksen paneminen Allaahiin ja (2) tarpeellisten keinojen noudattaminen.
Näin ollen henkilön pitää ryhtyä keinoihin hakiessaan elantoa, samalla kun hän panee luottamuksensa Allaahiin saavuttaakseen päämääränsä.
Henkilö istuttaa satoa samalla kun hän panee luottamuksensa Allaahiin jotta hänen satonsa tulee kasvamaan ja tuottamaan hedelmiä. Samaan aikaan hän suojelee satoaan uhkilta. Jotta voisit niittää sadon hyödyt ja jotta niistä olisi sinulle hyötyä, sinun tulee istuttaa sato, kylvää siemenet, kastella niitä ja pitää niistä huolta. Samalla sinun tulisi panna luottamuksesi Allaahiin jotta Hän suojelee niitä, saa aikaan niiden kasvun, antaa niiden tuottaa hedelmää, antaa sinun hyötyä niistä ja käyttää niitä.
Samoin jos henkilö luopuu avioliitosta sanoen: “Tämä kuuluu Allaahiin luottamiseen koska jos Allaah olisi aikonut minun saavan lapsia, ne olisivat tulleet minulle ilman, että olisin avioitunut.”
Sanomme, että tämä on väärin. Kukaan, jolla on edes vähän tervettä järkeä, puhumattakaan uskovaisesta, ei sano näin. Allaah on asettanut keinoja kaikille asioille. Avioliitto on keino lisääntymiseen ja jälkikasvun tuottamiseen. Allaah on määrännyt meitä noudattamaan keinoja, näin ollen sinun täytyy toteuttaa keinoja. Avioliitto on keino ja se tulee teoistasi. Sinä olet se, joka ryhdyt siihen ja tavoittelet sitä. Mitä tulee lasten saamiseen niin ne tulevat Allaahilta. Ja se on avioliiton hedelmä. Näin ollen tulos on Allaahin Kädessä mutta mitä tulee keinoon, se tulee sinulta.
Näin ollen tarvitaan näiden kahden yhdistelmää: (1) keinoihin ryhtyminen samalla kun (2) lasketaan Allaahin varaan. Mitä tulee henkilöön, joka ainoastaan laskee keinojen varaan luottamatta Allaahiin tai joka ainoastaan laskee Allaahin varaan toteuttamatta keinoja, nämä kummatkin ovat väärin ja virheellisiä.
Tämän vuoksi oppineet, olkoon Allaah heille armollinen, sanoivat: “Vain keinojen varaan laskeminen on shirkiä (monijumalaisuutta), kun taas keinojen hylkääminen on uskonnon häpäisyä.” Tämä johtuu siitä, että uskonto määrää keinojen noudattamista. Näin ollen keinojen kieltäminen ja hylkääminen on uskonnon häpäisyä ja Allaahin määräysten noudattamisen epäonnistumista.
Allaah sanoo: “Joten tavoittele elantoa Allaahilta ja palvo (yksin) Häntä.” [Al-‘Ankabuut: 17, tarkoituksen tulkinta]
Hänen lausuntonsa: “Joten tavoittele elantoa Allaahilta ja palvo (yksin) Häntä” tarkoittaa: “Tavoitelkaa elantoa älkääkä istuskelko joutilaina masaajideissa väittäen, että panette luottamuksenne Allaahiin. Älkää istuko kodeissanne ja väittäkö, että päivittäinen elantonne tulee teille (itsestään).” Tämä on väärin ja todellinen uskovainen ei sano tällaisia asioita.
Kun ‘Umar (radija Allaahu ‘anhu) kerran näki erään ihmisryhmän, joka väitti panevansa luottamuksensa Allaahiin samalla kun he hylkäsivät keinot, hän sanoi heille: “Keitä te ihmiset olette?” He vastasivat: ”Olemme mutawakkiluun (niitä jotka luottavat, että heidät ruokitaan)”- tarkoittaen: haluatte olla riippuvaisia ihmisistä.
Allaah sanoo: “Joten kun (perjantai) rukous on suoritettu, levittäytykää kaikkialle maahan ja hakekaa Allaahin yltäkylläisyyttä.” [tarkoituksen tulkinta]
Tämä tarkoittaa: ostakaa ja myykää ja hakekaa elantoanne toteuttamalla käytännöllisiä keinoja. Allaah määräsi heitä (tässä aajassa) suorittamaan palvontaa ja rukoilemaan oikeaan aikaan ja määrätyssä paikassa, joka on masjid. Sitten Hän määrää heitä hakemaan elantoa sille määrätystä paikasta, joka on masjidin ulkopuolella: ”Joten kun (perjantai) rukous on suoritettu, levittäytykää kaikkialle maahan.”
Tämä johtuu siitä, että myös Allaahin muistaminen on keino elannon saamiseen. Itse asiassa se on tärkein keino elannon saamiseen ja asioiden helpottamiseen. Allaah sanoo: ”Ja hän, joka on kuuliainen Allaahille, Hän tekee ulos pääsyn hänelle (jokaisesta vaikeudesta). Ja Hän tulee elättämään häntä paikoista joista hän ei ikinä voisi kuvitella. Ja hän joka panee luottamuksensa Allaahiin, Hän tulee riittämään hänelle. Varmasti, Allaah tulee täyttämään päämääränsä. Todellakin Allaah on määrännyt mitan kaikille asioille.” [tarkoituksen tulkinta]
‘Umar (radija Allaahu ’anhu) jatkoi: “ Tiedätte varmasti, että taivas ei lähetä alas hopeaa ja kultaa.” Hän nuhteli ryhmää, joka oli istunut alas palvomaan ja joista oli tullut toisista riippuvaisia. Hän esitti heille neuvonsa sanoen: ”Tiedätte varmasti, että taivas ei lähetä alas hopeaa ja kultaa.”
Kulta ja hopea voidaan saavuttaa ainoastaan kovalla ponnistelulla, elannon hakemisella ja keinoja toteuttamalla. Mitä tulee sellaiseen, joka väittää panevansa luottamuksensa Allaahiin ja silti kieltää keinot, hänelle tulisi sanoa, että hän on heikentynyt –tarkoittaen, että hän on laiska. Tämä tulee sanasta heikkous, joka viittaa tässä laiskuuteen ja toimettomuuteen. Profeetalla (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) oli tapana hakea Allaahin turvaa toimettomuutta ja laiskuutta vastaan. [1]
Voi olla, että henkilöllä ei ole mitään ratkaisua siihen, että hän on heikko johtuen yhden ruumiin osansa tai aistinsa toiminnan puutteesta. Sellaiselle henkilölle annetaan anteeksi. Hän on heikentynyt ja hän ansaitsee apua. Mitä tulee heikentymiseen, jotka johtuu laiskuudesta, toimettomuudesta ja epäonnistumisesta noudattaa keinoja, samalla kun henkilö uskoo laskevansa Allaahin varaan, tällainen heikkous on tuomittavaa. Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) haki turvaa tästä sekä pelkuruudesta, saituudesta, ylivoimaisesta velasta ja ihmisten alistamisesta.
Joillakin ihmisillä oli tapana mennä pyhiinvaellukselle (hajjille) muslimien kanssa eikä ottaa mitään eväitä tai varoja mukaansa. He tekivät näin väittämällä luottavansa Allaahiin ja, että Allaah elättäisi heitä ilman, että heidän tarvitsisi ottaa mukaan eväitä. Joten Allaah sanoi: “Ja ottakaa eväitä mukaanne matkaa varten, mutta varmasti paras eväs on taqwaa (oikeamielisyys)” [Suurat al-Baqara: 197, tarkoituksen tulkinta], määräten heitä ottamaan eväitä mukaan.
Eväitä on kahden tyyppisiä: tämän mailman eväät ja tuonpuoleisen eväät. Tämän maallisen elämän eväät muodostuvat ruoasta, juomasta, vaatteista ja kaikista muista asioista, joita henkilö tarvitsee matkustaessaan.
Mitä tulee tuonpuoleisen matkaan niin sitten se on taqwaa. Allaah sanoo: “Mutta todellakin paras eväs on taqwaa.” [Suura al-Baqara : 197, tarkoituksen tulkinta]
Näin ollen ota eväitä maallista elämääsi varten ja ota eväitä tuonpuoleistasi varten. Ota eväitä maallista elämääsi varten ruoalla, juomalla ja tarpeellisilla varusteilla matkustamista varten jotta sinun ei tarvitse olla toisista riippuvainen. Ja ota eväitä tuonpuoleistasi varten taqwaalla, joka voidaan määritellä Allaahin määräysten toteuttamisella samalla kun hylätään Hänen kieltonsa.
Mitä tarkoitetaan taqwaalla, se on wiqaajan tai suojan ottaminen, joka suojelee sinua Allaahin rangaistukselta ja vihalta, ja suojelee sinua tulelta. Tällainen suoja voidaan saavuttaa suorittamalla oikeamielisiä tekoja. Ja Allaahin taqwaalla pystyt pelastamaan itsesi helvetin tulelta, kuten Allaah sanoo: ”Sitten tulemme pelastamaan ne, joilla oli tapana pelätä Allaahia ja olla Hänelle kuuliaisia. Ja tulemme jättämään väärintekijät sinne (helvettiin) (nöyrtyneinä) polvilleen.” [Suurat Mariam : 72, tarkoituksen tulkinta]
Näin ollen mikään ei anna pelastusta paitsi oikeamieliset teot. Usko Allaahiin ja oikeamieliset teot ovat tuonpuoleisen eväitä, ja ne ovat suoja Hänen vihaansa, tultaan ja rangaistustaan vastaan. Palvelijaa määrätään tavoittelemaan uskonnollisten ja maallisten asioidensa vaatimuksia. Hänen tulee havitella tämän elämänsä ja seuraavan elämän asioiden vaatimuksia. Hänen on pakko panna luottamuksensa Allaahiin ja toteuttaa keinoja. Joten tarvitaan sen ja tämän yhdistelmä.
Kenenkään ei pitäisi ymmärtää Allaahin varaan laskemisen olevan vaadittujen keinojen hylkäämistä. Tämä on väärin. Eikä kenenkään tulisi ymmärtää, että keinojen toteuttaminen riittää ilman luottamusta Allaahiin. Pikemminkin kummatkin: (1) Allaahin varaan laskemisen ja (2) vaadittavien keinojen toteuttamisen -pitää olla läsnä.
Profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi: “Jos panisit luottamuksesi Allaahiin kuten Hän ansaitsee, Hän elättäisi sinua varmasti kuten Hän elättää linnut: ne ryhtyvät toimiin aamulla tyhjin vatsoin ja palaavat päivän lopussa täysinä.” [Ahmadin ja At-Tirmidiin kertoma, jotka julistivat sen hyväksi] [2]
Hänen (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) lausuntonsa: “Jos panisit luottamuksesi Allaahiin” tarkoittaa: jos laskisit Hänen varaansa, laittaisit toivosi Häneen ja luottamuksesi Hänen lupaukseensa, ”Hän elättäisi sinua varmasti kuten Hän elättää linnut: ne ryhtyvät toimiin aamulla tyhjin vatsoin.” Linnut lähtevät ulos päivän alussa etsien elantoa. Ne lähtevät pesistään vatsa tyhjänä, eli nälkäisinä ja palaavat päivän päätteksi täysinä, eli vatsansa täynnä ruokaa.
Huomaa miten lintu ei istu alas ja pysy pesässään. Pikemminkin se hakee keinoja jättämällä pesänsä ja menemällä paikkoihin joista se voi löytää päivittäisen elantonsa.
Näin ollen linnut – johtuen Allaahin niille luomasta luonnosta – tietävät, että niiden pitää noudattaa keinoja ja sen seurauksena ne menevät ulos etsimään elantoa. Seurauksena Allaah elättää nämä linnut ja ne palaavat kotiin vatsat täynnä Allaahin elantoa.
Sen vuoksi, Allaahin poika, jos toimisit samoin kuin nämä linnut niin Allaah elättäisi sinua aivan kuin Hän elättää niitä. Toisaalta jos henkilö epäonnistuu tämän tekemisessä, hän tulee kohtaamaan ristiriitoja ja puutteita. Joten jos hän laskee vain keinon varaan Allaah tulee jättämään hänet sen varaan kuten hadiithissa sanotaan: ”Hänet joka riippuu jostakin tullaan jättämään sen varaan.” [3]
Voi myös olla, että henkilö laskee keinon varaan mutta silti nämä keinot ovat tuottamattomia eivätkä tuota mitään hyötyä. Toisaalta jos hän on välittämättä keinosta ja silti panee luottamuksensa Allaahiin tai luulee niin, hän on tehnyt virheen eikä ole toiminut Allaahin määräysten mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että Allaah on määrännyt meitä toteuttamaan keinoja. Hän sanoo: ”Ja valmistautukaa heitä vastaan kaikilla mahdollisilla voiman tavoilla joihin sisältyvät sotaratsut uhkataksenne Allaahin ja teidän vihollistanne.” [Suurat Al-Anfaal : 60, tarkoituksen tulkinta]
Allaahilla on kyky auttaa muslimeja ja tuhota epäuskovat kuten Hän sanoo: “Näin (teitä on määrätty). Mutta jos se olisi ollut Allaahin tahto Hän itse olisi voinut rangaista heitä (ilman teitä).” [Suurat Muhammad :4, tarkoituksen tulkinta]
Alaviitteet:
[1] Katso Imaam Al-Bukhaariin Sahiih’sta (7/158) Anas bin Maalikin kertomuksesta.
[2] Imaam Ahmadin kertoma Musnadissaan (1/30), At-Tirmidiin Sunanissaan (7/92), Ibn Maajan Sunanissaan (2/1394), ja Al-Haakimin Mustadrakissaan (4/318), kaikki ‘Umar bin Al-Khattaabin kertomuksesta.
[3] Imaam Ahmadin kertoma Musnadissaan (4/310), At-Tirmidiin Sunanissaan (6/262), Ibn Maajan Sunanissaan (2/1394), ja Al-Haakimin Mustadrakissaan (4/216), kaikki niistä ’Abd Allaah bin ’Ukaimin kertomuksesta.