Lähde: Synnit ja niiden rangaistukset s. 54-56.
Syntisten tekojen rangaistuksista on, että ne aiheuttavat sen, että palvelija unohtaa itsensä.
Näin ollen sen seurauksena, että henkilö unohtaa sielunsa, hän pilaa sen ja sitten tuhoaa sen. Jos joku kysyisi, ”Miten joku unohtaa itsensä, jos hän todellakin unohtaa? Mitkä asiat hän muistaa?” Allaah, Korkein, on sanonut,
”Älkääkä olko kuten ne jotka unohtivat Allaahin (eli heistä tuli Allaahille tottelemattomia) ja Hän antoi heidän unohtaa itsensä.” [Suurat al-Hashr (59):19, tarkoituksen tulkinta]
Toisin sanoen, kunnia Hänelle, Allaah rankaisee sitä jotka unohtaa Hänet kahdella rangaistuksella:
1) Allaah unohtaa hänet.
2) Hän antaa yksilön unohtaa itsensä.
Se, että Allaah unohtaa palvelijan tarkoittaa, että Hän ei piittaa tottelemattomasta henkilöstä, Hän hylkää hänet ja laiminlyö häntä. Tämän seurauksena tuho tulee häntä lähemmäksi kuin hänet omat kasvonsa ja kätensä.
Mitä tulee synnintekijään, se, että hän unohtaa itsensä tarkoittaa, että henkilö lopettaa sielun hienompien ominaisuuksien ja niiden asioiden ajattelemisen, jotka johtavat sen menestykseen ja hyvinvointiin. Hän unohtaa kaiken tämän. Asia ei edes tule hänen mieleensä. Eikä hän saa sitä mieleensä.
Sen lisäksi, tottelemattoman palvelijan annetaan unohtaa sydämen ja sielun sairaudet niihin liittyvän tuskan kanssa. Loppuen lopuksi, ei ole mitään yritystä poistaa näitä tuhoisia vaivoja, jotka lopulta johtavat hänet pilaantumiseen ja turmioon. Hänestä tulee sairas yksilö, joka on sairauksien kerrosten peittämä. Sisäinen epäjärjestys aiheuttaa tuhon leviämiseen häneen. Tämä huolimaton sielu ei kuitenkaan ole tietoinen sairaudestaan eikä parannuskeino tule hänen mieleensä.
Tämä on pahin rangaistuksen laji. Mikä rangaistus on pahempi kuin se, että yksilö laiminlyö, ja sitten tuhoaa itsensä? Hän unohtaa sielunsa hyödylliset ominaisuudet. Tästä kapinallisesta palvelijasta tulee välinpitämätön niitä asioita kohtaan, joilla hän saavuttaa hyvää tässä elämässä ja pysyvän lepopaikan ikuisen onnen asumuksessa.