Lähde: Jaami’ al-‘Uluum wa al-Hikam (Imaam an-Nawawiin koonneen 42 hadiithin selitysteos).
Profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi:
Tunne Allaah vauraudessa, Hän on tunteva sinut vastoinkäymisessä.” [2]
Kun palvoja on tietoinen Allaahista ja pelkää Häntä mukavuuden ja hyvinvoinnin aikoina, varjellen Hänen sääntöjään ja huolehtien kunnolla Hänen oikeuksistaan häntä kohtaan, hän rupeaa tuntemaan Allaahia. Silloin hänen ja hänen Herransa välille syntyy erityinen suhde. Vastapalveluksena, hänen Herransa muistaa palvojaansa ja tuntee hänet hänen vaikeuden aikoinaan. Hän varjelee ja huolehtii tällaisen henkilön suhteesta Häneen vaikeina aikoina. Tämän suhteen vuoksi Allaah pelastaa palvojansa vaikeuksistaan. Tämä erityinen suhde saa yksilön lähestymään Herraansa ja varmistaa Hänen rakkautensa häntä kohtaan ja sen, että Hän vastaa hänen rukouksiinsa.
Henkilön ”Herransa tuntemista” on kahdenlaista:
1. Yleinen tunteminen. Kun henkilö on läheinen Allaahin kanssa tällä tavalla, hän yksinkertaisesti hyväksyy sen, että Hän on olemassa, vahvistaa oikeanlaisen uskomuksen Häneen, ja hänellä on uskoa Häneen. Kaikki uskovaiset yleisesti tuntevat Allaahin tällä tavoin.
2. Erityinen tunteminen ja suhde. Kun henkilö todella tuntee Allaahin, hän kääntää sydämensä täysin Hänelle, omistautuu Hänelle, ja hän tuntee olonsa mukavaksi Hänen kanssaan. Hän saa lohdutusta kun Allaah mainitaan vaikka hän onkin edelleen ujo Hänen edessään ja pelkää Häntä. Ne jotka todella tuntevat Allaahin, keskittyvät tällaiseen erityiseen ”Hänen tuntemiseensa”.
Samalla tavoin, Allaahin “palvelijansa tuntemista” on kahdenlaista:
1. Yleinen tunteminen. Tämä on Allaahin tieto kaikista palvelijoistaan, Hänen havaintonsa kaikesta mitä he kätkevät tai tekevät näkyväksi, kuten Hän (ta’aalaa) sanoo:
“Ja totisesti olemme luoneet ihmisen, ja tiedämme mitä hänen oma itsensä kuiskaa hänelle.” [3]
Toinen esimerkki tästä Allaahin yleisestä luomakuntansa tuntemisesta on Hänen lausuntonsa:
“Hän tunsi teidät hyvin kun Hän loi teidät maasta (Aatamin), ja kun olitte sikiöitä äitinne kohduissa.” [4]
2. Erityinen tunteminen ja suhde. Tämä “palvelijansa tunteminen” on kun Allaah rakastaa palvojaansa, tuo hänet lähelleen, vastaa hänen rukouksiinsa, ja auttaa häntä pääsemään vaikeuksistaan. Profeetta (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) viittaa tällaiseen suhteeseen kun hän sanoi Allaahin sanoneen (hadiith qudsissa):
“Palvelijani jatkaa lähestymistäni ylimääräisillä palvonnan teoilla kunnes rakastan häntä. Kun rakastan häntä, Minusta tulee hänen korvansa joilla hän kuulee, hänen silmänsä joilla hän näkee, hänen kätensä jolla hän lyö, ja hänen jalkansa jolla hän kävelee. Jos hän kysyisi Minulta mitään, antaisin sen hänelle varmasti ja jos hän hakisi apuani, auttaisin häntä varmasti.” [5]
Tämän erityisen Allaahin palvelijoidensa tuntemisen tyypin havainnollistamiseksi, on olemassa eräs lausunto, jonka mukaan kun al-Hasan oli pakenemassa al-Hajjaajin sortoa, hän saapui Habiib ibn Muhammadin talolle. Habiib sanoi hänelle, ”Abu Sa’iid, eikö sinun ja Herrasi välillä ole suhdetta, jonka avulla voit rukoilla Häntä piilottamaan sinut näiltä ihmisiltä? Tule taloon sisään.” Al-Hasan meni sisään, ja al-Hajjaajin sotilaat menivät hänen jäljessään sisään mutta eivät pystyneet näkemään häntä. Kun tämä mainittiin al-Hajjaajille niin hän sanoi, ”Hän oli talon sisäpuolella mutta Allaah sokeutti silmänne joten ette pystyneet näkemään häntä.”
Lyhyesti sanottuna, kuka tahansa osoittaa Allaahille kestävää, kunnioittavaa pelkoa ja tottelevaisuutta mukavuuden ja vaurauden aikoina, Allaah näyttää hänelle lempeyttä ja apua vaikeuden ja vastoinkäymisen aikoina.
At-Tirmidii tallensi erään hadiithin Abu Hurairalta (radija Allaahu ’anhu) jonka mukaan profeetta (salla Allaahu ‘aleihi wa sallam) sanoi:
”Ken haluaisi Allaahin vastaavan hänelle vastoinkäymisten ja vaikeuksien aikana niin lisätköön hän du’aaa hyvinvoinnin aikoina.” [6]
Vaikein palvelijan kohtaama vastoinkäyminen tässä elämässä on kuolema. Se mikä tulee sen jälkeen on vielä vaikeampaa jos palvelijan lopullinen määränpää ei ole hyvä (paratiisi). Joten uskovaisen on tarpeellista valmistautua kuolemaan ja sihen, mitä tulee sen jälkeen, mukavuuden ja hyvinvoinnin aikoina pysymällä jatkuvasti Allaahista tietoisena ja peläten Häntä ja tekemällä hurskaita tekoja (elämän aikana). Allaah (’azza wa djall) sanoo:
”Te jotka uskotte, pelätkää Allaahia ja pitäkää kiinni velvollisuudestanne Häntä kohtaan. Ja katsokoon jokainen henkilö mitä hän on lähettänyt huomista varten ja pelätkää Allaahia. Totisesti, Allaah on Kaikki-Tietoinen siitä mitä te teette. Älkääkä olko kuten ne, jotka unohtivat Allaahin (eli heistä tuli Allaahille tottelemattomia) ja Hän sai heidät unohtamaan itsensä (antoi heidän unohtaa tehdä hurskaita tekoja). Nämä ovat faasiquun (kapinoivia, Allaahille tottelemattomia).” [7]
Kuka tahansa muistaa Allaahia hyvän terveyden tilassa, helppouden ja mukavuuden aikoina ja valmistautuu Allaahin (’azza wa djall) tapaamiseen kuoleman tullessa ja sen jälkeen, Allaah vastapalvelukseksi muistaa hänet näiden (kuolemaan liittyvien) vastoinkäymisten aikana. Hän on oleva henkilön kanssa tällaisten vaikeuksien aikana. Allaah on hänelle lempeä kun Hän auttaa häntä, huolehtii hänestä ja pitää hänet lujana yksin Allaahin palvonnassa (hänen kuollessaan). Allaah tapaa sitten tämän henkilön ollen häneen tyytyväinen.
Toisaalta, kuka tahansa unohtaa Allaahin (elämässä) helppouden ja mukavuuden aikoina eikä valmistaudu tapaamaan Häntä, Allaah unohtaa hänet (kuoleman) vastoinkäymisten aikana. Ja ”unohtaminen” tässä tarkoittaa, että Allaah hylkää tämän henkilön ja sivuuttaa hänet.
Mutta kun kuolema tulee todelliselle Allaahiin uskovalle, sellaiselle, joka on valmistautunut sitä varten ja jolla on Herrastaan hyviä odotuksia, ja Allaahin hyvät uutiset tulevat hänelle, niin hän rakastaa tavata Allaahin ja Allaah rakastaa tavata hänet. Mutta, paha henkilö on aivan tämän vastakohta (eli hän inhoaa Allaahin tapaamista joten Allaah inhoaa hänen tapaamistaan). Uskovainen täyttyy silloin onnesta siitä mitä hän laittoi eteensä (elämässä) ja siitä mihin hän on juuri saapumassa (paratiisiin). Kun taas sellainen joka on piittaamaton (joka unohti oman sielunsa), hän on täynnä katumusta, sanoen:
”Voi kauhistus, murheeni, että olin tottelematon Allaahille (eli en tehnyt mitä Allaah määräsi minua tekemään)” [8]
Alaviitteet:
[2] Tämä on tarkoituksen tulkinta erään pidemmän hadiithin osasta, jonka tallensivat Ahmad, al-Baihaqii ja al-Lalakaaii. Sheikh Naasir Eddiin al-Albaanii sanoi sen olevan aito teoksessaan: al-Jaami’ as-Sariir wa Zijaadatuhu (5272).
[3] Koraani, Suurat Qaaf (50:16), tarkoituksen tulkinta
[4] Suurat an-Najm (53:32), tarkoituksen tulkinta
[5] Al-Bukhaariin tallentama, tarkoituksen tulkinta
[6] At-Tirmidiin tallentama (nro 3382) ja Sheikh al-Albaanii sanoi sen olevan ḥasan teoksessaan: Ṣaḥiiḥ Sunan at-Tirmidii (nro 2693).
[7] Suurat al-Ḥashr (59:18-19), tarkoituksen tulkinta
[8] Suurat az-Zumar (39:56), tarkoituksen tulkinta.