Pyhässä koraanissa, Jumala opettaa ihmisille, että heidät luotiin Hänen ylistämistään varten, ja kaiken todellisen ylistysteon perusta on tietoisuus Jumalasta.
Koska islaamin opit koskevat elämän ja etiikan kaikkia puolia, Jumala-tietoisuutta suositellaan kaikissa ihmisiä koskevissa asioissa. Islaam tekee selväksi sen, että ihmisten kaikki teot ovat ylistystekoja jos ne tehdään vain Jumalaa varten ja Hänen jumalallisen lakinsa mukaisesti. Näin ollen, ylistysteko islaamissa ei rajoitu vain uskonnollisiin rituaaleihin.
Islaamin opit merkitsevät ihmissielulle armoa ja parannusta, ja ominaisuuksia kuten vaatimattomuutta, vilpittömyyttä, kärsivällisyyttä ja hyväntekeväisyyttä kannustetaan kovasti. Sen lisäksi islaam tuomitsee ylpeyden ja omahyväisyyden, koska kaikkivaltias Jumala on ihmisten oikeudenmukaisuuden ainoa tuomari.
Islaam suhtautuu ihmisluontoon realistisesti ja tasapainoisesti. Ihmisolentoja ei pidetä luonnostaan syntisinä, mutta heidät nähdään sekä hyvään että pahaan kykenevinä. Islaam opettaa myös, että usko ja teot kulkevat käsikädessä.
Jumala antoi ihmisille vapaan tahdon, ja henkilön uskon mitta on hänen tekonsa ja työnsä. Silti, ihmiset ovat luotu olemaan heikkoja ja tekemään syntiä säännöllisesti. Tämä on ihmisen luonto, jonka Jumala viisaudessaan loi, eikä se ole luonnostaan ”turmeltunut” tai korjauksen tarpeessa. Tämä johtuu siitä, että katumuksen tie on aina avoin ihmisille, ja kaikkivaltias Jumala rakastaa katuvaa syntistä enemmän kuin sitä, joka ei tee syntiä ollenkaan. Islaamilaisen elämän todellinen tasapaino perustuu terveeseen jumalanpelkoon sekä vilpittömään uskoon Hänen äärettömään armoonsa.
Elämä ilman jumalanpelkoa johtaa synteihin ja tottelemattomuuteen, samalla kun uskomme, että olemme tehneet niin paljon syntiä, ettei Jumala millään voi antaa meille anteeksi. Joka taas johtaa epätoivoon. Tämän valossa islaam opettaa, että vain harhaan joutuneet luopuvat toivosta koskien Herransa armoa. Tämän lisäksi pyhä koraani, joka ilmestyi Profeetta Muhammedille, sisältää suuren määrän oppeja koskien elämää tuonpuoleisessa ja tuomiopäivää. Tämän johdosta muslimit uskovat, että Jumala tuomitsee kaikki ihmiset lopuksi maanpäällisen elämän aikana olleesta uskostaan ja tehdyistä teoistaan. Ihmisiä tuomitessaan kaikkivaltias Jumala tulee olemaan sekä Armollinen että Oikeudenmukainen, ja ihmiset tuomitaan vain siitä, mihin he kykenivät. Riittäköön sanottavaksi, että islaam opettaa, että elämä on koe, ja että kaikki ihmiset tulevat olemaan tilivelvollisia Jumalan edessä. Vilpitön usko tuonpuoleisen elämään on avain, joka johtaa tasapainoiseen elämään ja moraaliin. Muuten, elämää pidetään itseisarvona, ja sen johdosta ihmisistä tulee itsekkäämpiä, materialistisempia ja moraalittomampia.