Lähde: http://mufti.af.org.sa.
Kysymys: Aviomieheni ei rukoile, ja joka kerta kun neuvon häntä [sen suhteen], hän sanoo “in shaa Allaah rukoilen”. Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja hän lähtee aina kotoa minulle vihaisena sanoen “En palaa kotiin ennen kuin opit puhumaan minulle ja lopetat minun kiusaamiseni kaikella tällä puheella [rukouksesta].” [Ottaen huomioon, että] minulla on viisi lasta hänen kanssaan, pitäisikö minun lopettaa hänen neuvomisensa, tai mitä neuvotte minua tekemään?
Vastaus: Oi sisareni, jatka hänen neuvomistaan. [Se, että] hän suuttuu [sinulle sen tekemisestä, niin tämä] ei vahingoita sinua. Kun hän lähtee kotoa, sinun tulisi pysyä lastesi kanssa ja pitää heistä hyvää huolta. [Jatka] aviomiehesi neuvomista ja lisää hänen neuvomistaan eri tavoilla. Lopeta vuoteen jakaminen [1] hänen kanssaan jos sinusta tuntuu, että tämä saisi hänet [miettimään ja] palaamaan johdatukseen, ja ajattelemaan hänen [pahaenteistä] tilannettaan. Ole sitkeä [hänen neuvomisessaan] äläkä vaivu epätoivoon. Sinun pitää rukoilla Allaahilta (‘Azza wa Djall) hänen johdatustaan ja menestystä, koska varmasti tämä on yksi todellisen onnen aiheuttajista.
—
[1] Totuudentien kommentti: Boikotoiminen on kasvatuksellinen väline, jota käytetään ainoastaan jos ajatellaan sen vaikuttavan positiivisesti boikotoituun henkilöön. Mutta jos boikotoiminen pahentaa henkilön tilannetta, silloin tätä metodia ei tule käyttää muuttamaan pahaa hyväksi. Sen sijaan, lempeys ja kärsivällisyys ovat oikea väline käytettäväksi pitemmän päälle. Yksi tämän todisteista on kolmen seuralaisen boikotoiminen, jotka eivät lähteneet Tabukin taisteluun, eikä heillä ollut siihen kunnollista syytä. Heitä boikotoitiin siihen asti, että he katuivat, ja Allaah hyväksyi heidän katumuksensa.