Lähde: Al-Asaala –lehti (nro 1/1413H, s. 50).
Monet ihmiset elävät elämänsä sairauden tilassa. He harhailevat poissaolevana ja välinpitämättömästi, etsien parannusta sairauksilleen, mutta he eivät löydä sitä. Ja he etsivät tapaa, jolla sen löytäisi, jotta he voisivat antautua sille, mutta he eivät pysty erottamaan sitä! Silti parannus on aivan heidän edessään. Ratkaisu on heidän silmiensä edessä – se on todellakin tieto.
Imaam Ad-Dhahabii (kuollut 748H) sanoi: “Hän, jonka sydän sairastuu epäilyihin ja vääriin ideoihin, ei parane paitsi jos hän kysyy oppineilta, jotta hän voisi oppia totuudesta mistä löytyy parannus hänen sairauksiinsa. Ja näin sairaus ei vaikuta häneen vakavalla tavalla.
Suurin näistä parannuskeinoista on: tarvita Allaahia jatkuvasti (al-iftiqaar) ja rukoilla Hänen apuaan (al-istiraatha). Joten hänen tulee jatkuvasti toistaa seuraavaa pyyntörukousta ja lisätä sen toistamista:
‘Oi Allaah. Gabrielin, Mikaelin ja Israafiilin Herra. Sinä, joka paljastit tooran ja indjiilin. Johdata minua siitä, mikä on ristiriidassa totuuden kanssa, Sinun luvallasi. Totisesti, Sinä Johdatat kenet haluat oikealle tielle.’ [1]
Ja antakoon hänen jatkuvasti uusia katumuksensa ja anteeksipyyntönsä. Ja antakoon hänen pyytää Allaahilta varmuutta ja hyvää oloa. Koska totisesti – jos Allaah haluaa – hänen päivänsä eivät lopu paitsi helpotuksella – jos Allaah haluaa – sairaudestaan. Ja tästä tauhiidista (tehdä asiat vain Allaahin vuoksi) tehdään hänelle puhdas. Ja hänet säästetään retoriikan tieteeseen liittymisestä (’ilm al-kalaam)[2], joka –Allaahin, Suurimman luvalla- jos sitä opetellaan sairauden parantamiskeinoksi niin se synnyttää muita sairauksia, jotka voivat jopa tappaa hänet! Todellisesti, kenelläkään ei ole paljon epäilyksiä ja väärinymmärryksiä, paitsi sillä, joka viettää aikansa retoriikan tieteen (kalaam) ja logiikan (manthiq) parissa!
Joten näiden sairauksien parannuskeino on näiden tuhoavien asioiden pois heittäminen ja niiden täysi välttäminen. Ja soveltaa runsasta (koraanin) lausumista, rukousta, pyyntörukousta ja Allaahin pelkoa itseensä.
Joten minä takaan hänelle tämän kautta, että hänen tauhiidistaan tulee puhdas ja hänen Herransa antaa hänelle hyvän olon.
Ja jos hän ei käytä tätä parannuskeinoa ja sairaus hoidetaankin toisella sairaudella, ehkä hän heittäytyy mielipiteiden ja älyllisten vaihtoehtojen parannettavaksi, sitten voi olla, että hänen olonsa helpottuu tai että hän tuhoutuu! Ehkä hän jää sairaaksi kuolemaansa asti!”
Abu Ad-Dardaa kertoi Allaahin lähettilään (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: “Totisesti oppineet ovat profeettojen perillisiä. Todellakaan profeetat eivät jätä jälkeensä diinaareja tai dirhameja perintönä. He jättävät jälkeensä vain tietoa. Joten hän, joka ottaa tiedon vastaan on saanut suuren määrän perintöä.”
Imaam Ibn Hibbaan (kuollut 354H) sanoi: ”Tässä hadiithissa on selkeä todiste siitä, että ne oppineet jotka ansaitsevat arvostuksen, jonka me aikaisemmin mainitsimme, ovat niitä, jotka opettavat profeetan (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) tietoa, eikä monia muita tieteen aloja.
Etkö huomannut hänen (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) sanoneen: ’Oppineet ovat profeettojen perillisiä’? Oppineet eivät jätä jälkeensä mitään muuta perinnöksi kuin tiedon. Ja profeettamme tieto tarkoittaa hänen sunnaansa. Joten hän, joka kieltää itseltään sen oppimisen, hän ei kuulu profeettojen perillisiin.”
Ja seuraavaksi eräs kaunis lause:
“Tieto on profeetan perintö, näin on väitetty teksteissä ja oppineet ovat sen perillisiä. Valittu (salla Allaahu ’aleihi wa sallam) ei jättänyt jälkeensä mitään muuta kuin hadiithinsa meidän joukkoomme, joten se on hänen omaisuutensa ja varansa.”
Alaviitteet:
[1] Muslim (nro770) on raportoinut jotain tämän tapaista marfuu –muodossa. Arabian kielellä se kuuluu seuraavasti: ”Allaahumma, Rabba Djibriil wa Miikaa’iil wa Israafiil. Munzil at-tauraati wa al-indjiil. Ihdinii limaa ikhtulifa fiihi mina al-haqq bi-idhnika. Innaka tahdii man tashaau ilaa siraatin mustaqiim.”
[2] Tämä on tyypillistä filosofialle!