Hän syntyi vuonna 1332 A.H./1914 C.E. köyhään perheeseen Ashkoderan kaupungissa, Albanian silloinen pääkaupunki. Hän isänsä al-Haaj Nuuh Najjatii al-Albaanii oli saanut loppuun sharii’an opintonsa Istanbulissa ja tullut takaisin Albaniaan oppineena. Perhe teki hidjran Damaskukseen sen jälkeen kun Albaniasta tuli ateistinen maa. Damaskuksessa Sheikh al-Albaanii suoritti koulunsa ja sitten eri sheikit ja hänen isänsä ystävät opettivat hänelle koraania, tajwiidia, arabian kieltä, hanafi madhabin fiqhia sekä uskonnon (diin) muita haaroja.
Isältään hän oppi myös kellojen korjauksen taiteen – ja hänestä tuli siinä erittäin taitava ja tunnettu ja hän ansaitsi sen avulla elantonsa. Hän rupesi erikoistumaan hadiithin alalle sekä siihen liittyvään tieteeseen 20-vuoden ikäisenä. Vaikutteita hän sai ’al-Manaar’ –lehden artikkeleista.
Hän alkoi tehdä työtä tällä alalla kirjoittamalla puhtaaksi al-Haafidh al-Iraaqiin mahtavaa Al-Mughnii ’an-hamli al-Asfaar fii al-Asfaar fii takhriij maa fi al-lhjaa mina al-Akhbaar -teosta, johon hän lisäsi kommentteja.
Hän rupesi tutkimaan syvemmin hadiithin alaa sekä sen eri tieteitä isänsä vastustuksesta huolimatta. Tämän lisäksi hänen tarvitsemiaan kirjoja ei löytynyt hänen isänsä kirjastosta, joka sisälsi pääasiassa hanafii fiqhin eri opuksia. Ja koska hänellä ei ollut varaa ostaa tarvitsemiansa kirjoja hän lainasi niitä Damaskuksen tunnetusta al-Maktaba adh-Dhaahirijja -kirjastosta tai joskus kirjakauppiailta.
Hän antautui kokonaan hadiithin tieteelle siihen pisteeseen, että joskus hän sulki kauppansa ja pysyi kirjastossa jopa 12 tuntia – keskeyttäen työskentelynsä vain rukousta varten – hän ei edes poistunut syömään vaan otti kaksi pientä välipalaa mukaansa. Lopulta kirjaston viranomaiset antoivat hänelle oman huoneen opiskelua varten sekä oman avaimen kirjastoon, jotta hän voisi tulla ennen normaalia avaamisaikaa. Usein hän työskenteli siellä aamusta ‘ishaan asti. Sinä aikana hän tuotti monta hyödyllistä teosta – joista monia ei ole edes painettu vielä.
Sheikh kohtasi paljon vastarintaa yrittäessään edistää tauhiidia ja sunnaa mutta hän kesti sen kärsivällisesti. Jotkut Damaskuksen jalot oppineet kehottivat häntä jatkamaan, kuten Sheikh Bahjatu al-Baijaar, Sheikh (imaam) ’Abd al-Fattaah, sekä Taufiiq al-Barza -rahimahu Allaah.
Vähän myöhemmin hän alkoi antamaan tunteja tiedon oppilaille ja yliopiston opettajille – joiden aikana hän opetti erinäisiä aqiidan-, fiqhin-, usuulin- ja hadiithin tieteen teoksia. Hän rupesi myös järjestämään kerran kuussa tapahtuvia da’wa -matkoja Syyrian eri kaupunkeihin ja sitten myös Jordaniaan.
Monia hänen töitään painettiin ja sheikh valittiin opettamaan hadiithia Medinan uuteen yliopistoon (Saudi Arabiassa) kolmeksi vuodeksi vuodesta 1381 vuoteen 1383 H, jossa hän kuului myös yliopiston hallitukseen.
Tämän jälkeen hän palasi aikaisempiin opintoihinsa ja rupesi työstämään teoksiaan al-Maktaba adh-Dhaahirijja kirjastossa, jättäen kauppansa veljensä hoidettavaksi.
Hän matkusti eri maihin da’waa ja luentoja varten, kuten Qatariin, Egyptiin, Kuwaitiin, Emiraatteihin, Espanjaan sekä Englantiin. Hänen oli pakko muuttaa monia kertoja Syyriasta Jordaniaan sitten taas Syyriaan, sitten Beirutiin, Emiraatteihin, ja takaisin Ammaniin, Jordaniaan. Hänen teoksiaan, pääasiassa hadiithin alalla sekä sen tieteissä, on yli 100.
Hänen oppilaitaan on paljon ja monet heistä ovat nykypäivän oppineita: Sheikh Hamdii ’Abd al-Majiid, Sheikh Muhammad ’Iid ’Abbaasii, Tri ’Umar Sulaymaan al-Ashqar, Sheikh Muhammad lbrahiim Shaqrah, Sheikh Muqbil ibn Haadee al-Waadi’ee, Sheikh ’Ali Khushshaan, Sheikh Muhammad Jamiil Zaynoo, Sheikh ’Abd ar-Rahmaan ’Abd as-Samad, Sheikh ’Alee Hasan ’Abd Al-Hamiid al-Halabee, Sheikh Saalim al-Hilalee.
Sheikh kuoli lauantaina 22 jumaadaa at-thaanija 1420 A.H. / 2. lokakuuta 1999 C.E. Hän oli kuollessan 87-vuotias. Olkoon Allaah (subhaanahu wa ta’aalaa) Armollinen hänen sielulleen, aamen.